Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
11.11.2014 16:04 | Heikki Jalonen | ||
| Hankkijan mainoskirjainten fontit (ja värit) olivatkin kovin tunnistettavia, jopa edelleen jossain (kuten Korialla tai Hakkilassa) haamuna havaittavissa vaikka itse kirjaimet ovatkin jo kauan sitten kadonneet. Ja Hankkijan musta-oranssista tarrasta sai leikeltyä kivoja irtokirjaimia. Joilla saattoi vaikka taiteilla satajalka-Sisun nokalle tekstin "KANKIA", kommentoimaan ajokin ketteryyttä... | ||||
|
11.11.2014 13:52 | Heikki Jalonen | ||
| Ah ja nam! Todellinen maansiirron makulautanen ja gourmet-herkkupala, kotimaista luomutyötä... Pikku-Jussi ja Fordson Major. Kuokkakauhavarustuksella. Siinä se maaemon pinta siirtyy niin että ryske ja rytinä vain käy... Mersun täysi tilavuuskuorma (muhkut 1,5 m3 kuten toisesta kuvasta voimme todeta...) on kyydissä niin joutuin ettei autokuski meinaa ehtiä kuorman nurkkia topata. Eikä lastauksen kestäessä ehdi röyhäyttää kuin vain korkeintaan pari-kolme pilliklubia... Jopa Majurin vanerihyttä on viimeisen päälle tasan oikeaa mallia jota jossain Pohjanmaalla tehtiin hmm... sarjatuotantona. Pikku-Jussiahan teki (ruotsalaisella lisenssillä) Aug. Eklöf Porvoossa. Majureita ei sentään tehty Suomessa, mutta se oli täällä silti oikea kansallistraktori. Jopa niin, että Dagenhamissa ihmeteltiin, että mikä ihme on se Finlandija jonne moista suurtraktoria ostetaan niin paljon kuin tehtyä saadaan. Näin siis 1950-luvun loppupuolella. Takana Teräsmies tasaa luiskaa laahakauhan kanssa. Ylimäärät heitellään suoraan Volvon lavalle. Auton kuormaaminen suoraan mekaanisella koneella ja laahakauhalla ei olekaan sitten mitään aloittelijakuskin hommaa. Tuon koneen kuski taitaa olla ammattimies - Volvon lavan etusermi on aivan ehjä ja hytin katto on ihan muodossaan... |
||||
|
11.11.2014 13:19 | Heikki Jalonen | ||
| Lokomo Teräsmies se on, malli 5-8. Ilkeät kielet väittivät, että tyyppimerkintä tarkoittaa kaivutehoa, joka vastaa viittä tavallista työmiestä tai kahdeksaa hätäaputyömiestä... Taustalla tosiaan Volvo (malli saattaisi olla L375 "Starke" noin 1958...1959) ja Bedford J-sarjan auto sekä laahakauhavarustuksella oleva Lokomo Teräsmies. Tuolla taustalla taitaa luikerrella rata. Voisikohan tämäkin kuva olla Laukaan-Kuusaan silta- ja oikaisutyömaahan liittyvä? |
||||
|
Kuvasarja: Kangasvuoren tunnelin rakennusvaiheita. |
10.11.2014 16:09 | Heikki Jalonen | ||
| Hieno sarja. Tätä työtä harvemmin muistaa, kun junassa istuu ja sujahtaa tunnelista läpi. Pimeän hetken huomaa, mutta tarvittavan työn määrä, raskaus ja vaarallisuus useimmilta unohtuvat. Tunnelityö ei vieläkään ole riskitöntä, mutta mitä se olikaan entisinä aikoina. | ||||
|
10.11.2014 16:04 | Heikki Jalonen | ||
| Temssi alkaa olla yhä pidemmällä kallion uumenissa. Se tietysti ajetaan aina ulos tunnelista suojaan ennen katkon ampumista ja takaisin tunneliin louheiden ajon päätyttyä. Työn edistyessä pidemmälle tuleekin työmaasta jännittävää: Temssin sivuventtiili-bensakasi antaa tunneliin kivan häkälisän. Louheet luultavasti ajetaan jo dieselkäyttöisellä pyöräkuormaajalla. Dieselin pakokaasujahan pidettiin sinänsä terveydelle melko vaarattomina eikä hankalaan tuuletukseen tarvinnut kiinnittää niin paljoa huomiota (ja rahaa). | ||||
|
10.11.2014 15:55 | Heikki Jalonen | ||
| Tässä onkin sitten pantu kova kovaa vastaan, suomalainen kallio ja Fordson Thames ET... Temssi voisi olla vuosiltaan jossain 1949...1953. Työlavan rakennetta voisi kerrankin harvinaisen osuvasti luonnehtia kliseellä "himmeli". Hieman samaa mainetta kantoi myöskin itse alusta-auto. Huomatkaapa tavattoman hienot työvalo-valonheittäjät. Miesten päässä olevat kypärät ovatkin jo sitten silkkaa nykyaikaa; vielä 1950-luvulla päät olivat tunnetusti paljon kovempia eikä suojakypärää oltu päähän painettu sitten Tali-Ihantalan työmaan. Paineilmaletkut syöttävät ilmaa porille. Käytössä on ehkä siis kolme porakonetta, ehkä Iso-Tampellaa, käsisyötöllä. Se tietäisi porauksessa ehkä noin 10...15 porametrin tuntisaavutusta tälle työyksikölle. Pahvilaatikossa ehkä odottavat ensimmäisen katin pohjapanokset, turvallisesti panostusta odottelemassa... Vesiletkut huolehtivat porakankien vesitarpeesta. Soijan poiston hoitaa painovoima. Sen jälkeen kun se ensin on sotkenut miesten kumitakkiset suojapuvut. |
||||
|
10.11.2014 15:23 | Heikki Jalonen | ||
| Ah, mitä näkymiä menneen maailman työmaille... Onkin tosiaan asianmukaista telinekalustoa, työturvan tiukkaa ydintä ja urakoinnin innovatiivisia ratkaisuja. Tuossa korkeudessa luultavasti käytetty tunnelin suualueiden rusnaamiseen ja lujitukseen, siis komujen poistoon ja pintabetonointiin/pultitukseen. Huomatkaa alustakoneiden komusuojaus putoilevien lohkareiden varalta. Ainakin etummaisella koneella työkorkeutta voidaan "helposti" säätää (sorkkaraudalla, purkamalla tarpeettomat kerrokset pois tai sitten nostamalla kyytiin jotain taustan kasassa näkyvää...). Etummaisen laitteen alustakone vaikuttaisi Fordson N (tai ehkä McCormick)-traktorilta, 1930-luvun mallistoa. Varusteena gummipyörät, levennetty etuakseli ja kauan sitten pimentyneet valot. Jälkimmäisesta kuorma-autosta on hankalampi sanoa. Olisiko mahdollista että se olisi Foden tai peräti AEC? Kuvanoton hetkellä kuitenkin jo vanha, viimeisellä työmaallaan - vuosimalli siis jossain 1940-luvun lopulla. Jolloin meille niin tutuilla saksalaisilla tai ruotsalaisilla merkeillä oli vielä aika nirkoisesti telialustoja tarjolla ja vielä vähemmän buldoggina. Kotimaisista nyt puhumattakaan. UNRRA Chevroletkaan se ei ole, paripyörät kun on alla. |
||||
|
|
10.11.2014 14:47 | Heikki Jalonen | ||
| Ja Hankkijassa olisi heti toimitukseen kaksikin kappaletta Teräs-Sampo puimakoneita. Ei siis leikkuupuimureita vaan paikallaan toimivia koneita. Valmistaja W Rosenlew Porin Konepaja. Ovat tietenkin matkanneet Porista Jyväskylään junalla, ehkäpä Pori-Parkano-Virrat-Haapamäki kautta? | ||||
|
04.11.2014 13:31 | Heikki Jalonen | ||
| Mahtaakohan muuten tuossa 24-näyttöisessä kellossa jossain etu- tai takapuolella lukea "GCT"? Valmistaja voisi olla ehkä Elgin? Jos GCT löytyy, se viittaisi kellon valmistusajankohdassa mieluimmin 1940-luvun puolelle - sodan tarpeisiin tehtyyn esineeseen. 24-näyttöiset kellot olivat radistien ja viestittäjien suosiossa, näyttäen Greenwichin siviiliaikaa (GCT) missä päin maapalloa sitten oltiinkin. Näin jo tietenkin kauan ennen sotaakin, mutta silloin vielä ilman tuota kirjainlyhennettä. Merenkulkijatkin käyttivät joskus noita kokopäivän kelloja, mutta varsinaisia navigointikronometreja ne eivät olleet. |
||||
|
|
04.11.2014 09:31 | Heikki Jalonen | ||
| Sepäs olikin erikoinen vaihtoehto. Olikos se 24-näyttöinen nauris? Merikello? | ||||
|
|
03.11.2014 13:59 | Heikki Jalonen | ||
| Kuljettajan MMI:n digitaalisuusvapaus on erinomaisen kiitettävää. Taskukello on kerrassaan upea ja mitä asiaankuuluvin tässä yhteydessä. Voisiko se olla Waltham, rautatieaiheisella (siipipyörä) lisämonikkerilla? | ||||
|
21.10.2014 13:19 | Heikki Jalonen | ||
| Tampereen kaupunki, joka on melko selkeästi tämän dioraaman esikuva, on kyllä tehnyt kaavoituksen ja rakentamispolitiikan kautta parhaansa jotta tuollaiset mittakaavaan (ja varsinkin nykypäivän tehokkuusvaatimuksiin) sopimattomat vanhat rakennukset saataisiin poistettua häiritsemästä harkittua kokonaisuutta. Varsinkin Tammelan ja Amurin kaupunginosissa siinä onkin onnistuttu jo sangen perusteellisesti... Tuohon keltaiseen taloon on muuten lisätty yksi kerros, se ei siten ole täysin alkuperäisen rakennussarjan kaltainen. Pienoismallimaailma tuli kovasti minunkin mieleeni, kun eilen iltapimeällä katselin Tötterön yläkerrasta klo 21 liikennepiikkiä. Vielä ovat ikkunat puhtaat eikä näkymä sumene. |
||||
|
13.10.2014 14:05 | Heikki Jalonen | ||
| Takana taitaa näkyä peräti höyrykäyttöinen paalujuntta. Uusinta ylätekniikkaa ja vakava uhka vanhalle junttalauluperinteelle. | ||||
|
Kuvasarja: Helsinki 18.01.1987 |
13.10.2014 14:01 | Heikki Jalonen | ||
| Ja eikös tuo 1987 Tammikuu ollutkin aivan erinomaisen kylmä myös Helsingissä. Eteläsatamakin alkoi olla jo niin vahvassa jäässä, että jonkun Alfonsin paatin piti jatkuvasti pitää lauttarantoja putsissa jotta Ruotsinlaivat pääsivät muuriin. Kuvissakin on hyytävä pakkasen tuntu. Toisin kuin Etelä-Afrikassa, Ison Karoon kuivilla mailla jonne olen hieman juuttuneena juuri nyt... |
||||
|
19.08.2014 12:47 | Heikki Jalonen | ||
| Tilastoinnin ohella nämä laput ovat varmasti olleet vielä tärkeämpiä kirjanpidon kannalta: jos jostain polttoaineen antopaikasta on annettu ulos yksi desitonni hiiliä, niin kyllä tilalle on pitänyt jäädä tosite siitä mihin tavara on poistunut. Ja tottakai edelleen vastaanottaneelta konejaksolta tai -piiriltä tietenkin sisäisesti laskutettavaksi. | ||||
|
29.06.2014 23:27 | Heikki Jalonen | ||
| Ah mikä arvoite! Kello voisi olla sprinklerilaitteiston hälykello. Jotain tulenarkaa on silloin ollut lähistöllä. Itse kuilu on jo aika rapistunut ja kuvan ottohetkellä siis jo melko vanha. Vaikuttaa myös jotenkin sota-ajan aikaansaannokselta. Voisikohan se jotenkin liittyä siihen Pasilan pommisorvaamoon. Lämpökeskuksen hoitokuilu? Tai jokin huoltokuilu tai hätäpoistumistie? Olisikohan tuossa taivutetussa varressa joskus ollut paikka tuulipussille? Liittymättä välttämättä kuilun alkuperäiseen käyttöön? Paikkoja paremmin tuntevat kertokoot, miten Pasilan valokaasulaitos (VR) sijaitsi tämän paikan suhteen. Ei kai se kuitenkaan ollut ihan tässä vieressä - jos ei, niin ei tämä siihenkään silloin liittyne? |
||||
|
16.06.2014 13:03 | Heikki Jalonen | ||
| Ovethan ovat IFEn valmistetta, siten murre voisi tarkemmin määritellen olla Itävallan Waidhofen-an-der-Ybbs'istä... | ||||
|
09.06.2014 15:39 | Heikki Jalonen | ||
| Ja koska ollaan Tampereella, tässäkin on kyseessä linna. Lompanlinna. | ||||
|
05.06.2014 13:08 | Heikki Jalonen | ||
| Lieneeköhän veturi jotenkin omapäinen ja konstikas kun on tuommoisen nimen saanut? Hieno satupostikorttikuva muuten! Eihän tästä puutu enää kuin die Brockenhexe vaanimassa tuolla jossain synkimmässä kuusikossa - joskin Valpurinyö on jo tältä vuodelta takanapäin... |
||||
|
30.05.2014 22:24 | Heikki Jalonen | ||
| Ei sentään nostureiden puomeja sinkitä, vetyhauraus on silloin vaarana. Ehkä ne on alunperin maalattu sinkki-kadmium-maalilla, vanhojen romumiesten puheessa "päänsärkymaalilla". Uutena hopeanharmaata, tummuu ajan myötä kohti savenharmaata. Päänsäryn saa, kun tuommoisella maalilla käsiteltyä terästä polttoleikkaa - ja vanhoilla romumiehillä ainoa suojavarustehan oli tietekin Punanen Nortti, jossa oli tunnetusti tehokas Filtteri. Voimajohtopylväissä ja -laitteissa aikoinaan suosittu maali, samoin säiden armoilla seisoskelevissa koneissa. Kilelletty nykyisin, arvaatte varmaan. | ||||
|
30.05.2014 13:31 | Heikki Jalonen | ||
| No mutta mutta, eihän ennen sotaa tehty Zeiss Super Ikonta ole mikään "vain"... Parasta aitoa Jenalaista optiikanlaatua mitä aikanaan saatavissa oli. Taisipa linsseissäkin olla jo T-pinnoite jo 1935 eteenpäin. Loistokamera niin kauan kuin palkeet pitivät. Ja mustavalkofilmi: edelleen sen säilyvyys ja stabiliteetti on omaa luokkaansa, tässäkin kuvassa sen taas kerran näemme. | ||||
|
30.05.2014 00:44 | Heikki Jalonen | ||
| Nekin ajat kerran tosiaan olivat, jolloin kuori dumpattiin kun sen polttoarvo oli niin vähäinen ettei sillä kannattanut kattiloita sotkea. Tässäkin ajat ovat näyttäneet toiset tavat tarpeellisiksi. Ensin energian tuotantossa. Ja nyt näyttää olevan niin, että kuoressa ne vasta arvokkaat biojalostejakeet piileksivätkin. | ||||
|
30.05.2014 00:37 | Heikki Jalonen | ||
| Siellä onkin jo näkyvissä rautatiekuljetusten tärkeä kirstunnaula: Scania LBS-140 (110 epätodennäköisempi, auto näyttäisi olevan telivetoinen) ja 2-akselinen täysperä, paalikuormassa ja 42 t kokonaispainossa. Lähempänä olevalle Petterille rautapyörämiehet vielä naureskelivat, terveisten ajosta puhuivat. Mutta Kaanian Turpo oli uusien aikojen kuljetusorkesterin johtavia ääniä ja niin kiskot alkoivat vähitellen ruostua... | ||||
|
|
30.05.2014 00:22 | Heikki Jalonen | ||
| Huh. Miettikääpä miesten määrää, joka tarvittiin pyörittämään tuota sirkusta. Sellaisia päälukuja tapaa nykytalouden arkitodellisuudessa vain YT-neuvottelukutsujen vaikutusryhmien kokoja ilmoitettaessa. | ||||
|
30.05.2014 00:12 | Heikki Jalonen | ||
| Voe mahoton... Jotka vielä muistavat, kuulevat jossain kaukana mielensä taltioiden laidoilla äänimaailman "klot...klot...klot-klot...klot-klot-klot--klot-söhhh..." ja ehkä tuntevat hajumuiston hieman kituen palavasta (hienoaromisen rikkipitoisesta puolalaisesta, tottakai) kivihiilestä. Ja me kun niin pidimme aikoinaan näitä "aivan antiikkisina" vehkeinä, tumppipuomeina eikä sädettä paljoa mitään ja tuossa vaan valtion rautojen vankeina. Toista se oli "moterneilla" mobiilikoneilla, meni mihin vaan tietä piisasi ja nosti kaiken mahdollisen, paitsi tietenkään ei kuskinsa palkkaa... Jos nyt vain Detroitti sattui lähtemään käyntiin. Eikä rynnännyt hullunkierroksille. |
||||
|
|
29.05.2014 14:45 | Heikki Jalonen | ||
| Aivan. Vielä 1950-luvulla moni paperitehtaan työntekijä asuikin perheineen tehtaan lähellä yhtiön asunnoissa, näppärän kävely- tai pyörämatkan päässä. Elintason parantuessa alettiin sitten rakennella omakotitaloja kuka minnekin ja tavallisesti aina vain kauemmas työpaikasta. Autosta alkoi tulla välttämättömyys työ- ja muiden matkojen tekemisessä yhä useammalle. Kehitykseen tietenkin vaikutti myös se, että metsäpuulaaki koettiin vielä noina aikoina niin varmaksi työnantajaksi, että uskallettiin ottaa lainoja taloihin, autoihin ja kesämökkeihin. Niitäkin tehtaalaiset rakentelivat paljon jo 1960-luvulla. Ja sellaisen omistajalle auto oli melkein käytännön pakko. Tehtaan "lähelle" pysäköinti on sitten vähän kaksipiippuinen - tai tehtaanpiippuinen - juttu. Pikku glauberinpölähdykset opettavat kyllä kohtuullisen kävelemisen etuja vannoutuneimmallekin autoilijalle. Tai, kuten aikoinaan eräällä jatkuvasti laajentuneella avokaivoksella: asvaltilla lojuvat pään kokoiset lentolouheet kyllä antoivat tyhmemmällekin vinkkiä, että tälle vanhalle parkkikentälle ei enää kannata autoaan jättää. Ihan ilman minkäänlaisia rajoitus- ja kieltomerkkejä... |
||||
|
|
29.05.2014 01:09 | Heikki Jalonen | ||
| Tommi K, hyvä että olit hereillä, tämä oli hyvä tarkennus: K-50 mallia on tosiaan tehty vain 1 kpl. Se on halukkaiden katseltavana Oulun Automuseossa. Ajokuntoisena. Kuvan Jyryt ovat 6x6 mallia, etupyörän napa paljastaa, iso mötti. Reinon kuva on kiitettävän skarppi - lienetkö hilannut sellukeittiön katolle jalustankin? Ja 6x6-mallissa on tietty jakovaihteiston yhteydessä myös alennusvaihteisto tavalliseen tapaan. Siis myös verkkaisempiakin numeroita löytyy. Mutta kovasta rautarataslaatikosta, muuntimet taisivat tuolloin olla vasta noiden K-50 tapaisten ihmeiden erikoisuuksia. Katselin tuota K-50 Sisua vähän tarkemmin Kemijärvellä v. 2006. Sen runko ja muut mittasuhteet ovat aivan eri planeetoilta kuin tavallisten kuorma-autojen. Lähinnä mieleen tuli Henricsen-nosturialusta-auto - tai levykehyksinen veturi. Oi noita aikoja - kuvassa on enemmän polkupyöriä parkissa kuin autoja. Niille oli silloin omat katoksensa. Vähät autot taas joutivat olla taivasalla... |
||||
|
|
28.05.2014 17:29 | Heikki Jalonen | ||
| Hattu päästä. On hieno kuva ja ainutlaatuinen tilanne taltioituna, harvemmin tätä työn touhua muistettiin tai ehdittiin kuvaamaan. Vastaavia vetoauto-lavetti-työntöauto-yhdistelmiä oli useammilla toimijoilla, kaikille kuitenkin yhteinen nimittäjä oli sähkön kehitys ja jakelu. Imatran Voimalla oli Scammel-parin voimin liikkuva yhdistelmä jo 1950-luvulla (ehkä 1952 alkaen, vaatii tarkistamista). Sen lavetti oli "vain" 2+2-akselinen. Ja kovakumirenkailla. Melkoinen tientuhooja, siis. Kemijoki Oy hankki oman yhdistelmänsä noin vuonna 1962. Siinä oli vetokoneina huomattavan erikoiset ja suurikokoiset erikois-Sisut, joiden ulkonäkö poikkesi tavallisista Sisuista huomattavasti. Tuossa kuvassa näkyvä yhdistelmä ei ole kumpikaan edellä mainituista. Myöskään se ei ole Kuljetusliike Sallisen yhdistelmä, sen veto- ja työntöautoina olivat aluksi Tatrat, sittemmin Magirukset. Nuo vetoautot ovat selvästi 6x6 Sisuja, Jyry-lajia. Mielenkiintoista olisi tietysti spekuloida mitä vakuutusyhtiölle olisi selitetty, jos jenkkisylinteri olisi nostossa päässyt karkuteille ja siinä mennessään jyrännyt tuosta parkkipaikalta vaikkapa kolme Kuplaa, yhden Mailerin ja yhden Saappaan aivan lattanaksi... |
||||
|
27.05.2014 15:14 | Heikki Jalonen | ||
| Hmm. Pikajunaveturilla vaihtotöitä. Eikös tuolla Hkb tms. vaunussa olekin juuri Pieksämäen vanhan veturitallin saneerauksesta sivuun jääneitä tallin vanhoja kattotuulettimia ja vetotorvia? | ||||
|
14.05.2014 21:55 | Heikki Jalonen | ||
| Siinäpä onkin mökillä mukavan tasainen, vallan vaakitettu piha. | ||||
|
11.05.2014 15:20 | Heikki Jalonen | ||
| Auto näyttäisi olevan Renault 8. Kulkee kuin kiskoilla... | ||||
|
10.05.2014 18:45 | Heikki Jalonen | ||
| Näin vanhana ovimikkona tuleepi mieleen: mitenkähän noiden kiitojunarunkojen sivuovien poterot mahtoivat kerätä talvella lunta ja jäätä? Onko jollakulla vielä muistikuvaa tai kokemusta asiasta? | ||||
|
05.05.2014 15:07 | Heikki Jalonen | ||
| Kesällä 1983 ajelimme energialaitoksen putkimies-Pekan kanssa juuri tästä, ajokkina laitoksen Lava-Mosse, tulosuunta tuolta pihalta kohti kuvaajaa. Aidankorjuureissulle voimalaitoksen taka-aidalle oli mestari komentanut. Minä ajoin ja himmailin ennakkoon - Mossen jarrut kun olivat suunnitelmatalouden aikaansaannos ja niiden käyttö siten edellytti ennakkosuunnitelmaa. Tiesin paikan huonon näkyvyyden entuudestaan. Rata puskien peitossa ja rakennuksia edessä. Pekka siihen tuumasi: "Eihän nyt tuolla radalla enää junaa tule!" Vaan tulipa kuitenkin. Deeveri tupsahti täysin puskasta eteen parin (Gbk- tms.) vaunun työnnön kanssa. Työntöä taka-astimella kipparoinut vaihtomies ei ehtinyt edes lippua heilauttaa eikä radioon rääkäistä vaikka junalla vauhtia ei paljoa ollutkaan. Onneksi tuli ennakoitua, ei menty alle. Eipä Pekka puhunut vähiin aikoihin junien tulemisista mitään... | ||||
|
05.05.2014 14:39 | Heikki Jalonen | ||
| Kiitos tosi upeasta kuvalöydöstä! Kadonnutta Toppilaa harvinaisen laajana näkymänä ja eikä kasvillisuuskaan peitä paikkoja, vielä. OMP-yhtymän raide on edelleen (oli ainakin viime kesänä) ainoa jäljellä oleva, nykyisin sen päässä on Normek Oy:n Oulun knp. Sinne jopa tuotiin edelleen vaunukuormina teräslevyjä. Kuvassa elettäneen loppukesää, koska raaka- ja polttoainevarastot alkavat olla melko täynnä. Ennen tehdaskuorintaan siirtymistä (1950-luvun loppua) puut kuorittiin valmiiksi jo metsässä, sulfiitti- ja hiokepuun ollessa tietenkin kuusipuuta. Kuorittu puu näkyy kuvassa vaaleana. Kuorintamenetelmä oli erittäin manuaalinen koloraudalla tapahtuva ja tarjosi ikävänluonteiselle työnjohtajalle rajattomat simputusmahdollisuudet, kun "puhtauvven" astetta arvioitiin ja työstä oltiin maksavinaan... Kauempana, Toppilan salmen rannassa, näkyy hiilikenttä joka lienee juuri Toppilan sellutehtaan polttoainevarasto. Tuolla samalla kohdalla oli myöhemmin vientimakasiini. Jossain aiemmassa kuvakommentissa arvelin sen olleen jo Toppilan sahan aikainen, mutta tästä kuvasta käy selvästi ilmi, että se rakennettiin vasta sellutehtaan tarpeisiin. Taustalla, kuvan vasemmassa reunassa, näkyy vaalea suuri rakennus, joka on SOK:n myllyn ensimmäinen vaihe. Edelleen pystyssä. Ne kuuluisat änkyrät siilot olivat myöhäisemman rakennusvaiheen tuloksia. Veturin sauhu nousee jokseenkin tarkalleen sahan entisen eli tuolloisen sellutehtaan konttorin takapihan kohdalta. Nykyisin kompleksi tunnetaan Terva-Toppilan kartanon nimellä. Toppilan salmessa liikehtii hinaaja, ehkä pyräsproomun kera. Hietasaaren puolella näkyy laivausta odottavia puutavarataapeleita ja jokusia rakennuksia. Rautatietä ja kiinteää tieyhteyttä sinne ei vielä ole vuonna 1935; eikä myöskään saksalaisten sodan aikana rakentamia suuria makasiineja. Toppilan höyrysahan raami on vielä purkamatta, samoin näkyvissä on suuri joukko muita makasiinena ja suuleja. Suuri makasiini välittömästi puukentän vieressä purettin vasta 1984. Sahan konehuonerakennus on säilynyt, se on nykyisin palolaitoksen öljyntorjuntakaluston varasto. Sahan piiippu on purettu jo varmaan 1930-luvulla, raamin ja koneistojen purun yhteydessä. Varsinaisen Toppilan tehtaan alueen raiteisto lienee aina ollut koko osaltaan normaalilevyistä, entisen sahan alueella sen sijaan oli laaja kapearaiteinen (600 mm) verkosto. Leveräraiteisella verkostolla on liikkunut runsaanti tehtaan omia sisäisen liikenteen vaunuja, kuten juuri nuo kuuppavaunut. Niiden takia juuri siinä Toppilan lokomoottorissa juurikin lienee ollut mysö se keskuspuskin (katso vaikkapa https://www.vaunut.org/kuva/54466?t=lokomo%2Btoppila). On luultavaa, että puukentällä on ollut käytössä myös kapearaiteista rillirataa, jolla puita on siirretty nostosta laanille ja laanilta hakkuriin. Puukenttähän oli pääosin juuri sahan entistä taapelikenttää, joten siellä oli valmiina tarvittava infrastruktuuri. Rilliradan jäänteitä löytyi alueelta vielä 1980-luvulla. Kuvassa näkyy hyvin tehtaan alkuperäinen voimalaitos, välittömästi piipun vieressä. Siellä jopa ollaan juurikin kaatamassa yhden kuuppavaunun sisältöä nostoelevaattorin vastaanottosuppiloon. Elevaattori nostaa polttoaineen (tuolloin kivihiilen) ylös ja jakaa sen syöttösuppiloihin, edelleen arinoille varisteltavaksi. Voimalaitoksessa oli kaksi noin 10 MW Yarrow-putkikattilaa. Myöhemmin, kun tehtaalle valmistui uusi voimalaitos ja samalla puun kuorinta siirtyi tehtaalla tehtäväksi kuorimon rakentamisen myötä vanha voimalaitos muutettiin kuorikattilalaitokseksi. Voimalaitosrakennus on edelleen olemassa. Ja juuri siitä ollaan luullakseni tekemässä kiipeilykeskusta, eikä suinkaan tikkusiilosta, joka on kuvassa oikeanpuoleinen korkea rakennelma. Tikkusiilon (jota on myöhemmin laajennettu) yhteydessä on haketusosasto, myöhemmin myös kuorimo sekä pieni hiomo. Tikkusiilosta ollaan kai suunnittelemassa jonkin sortin kulttuurisiiloa, mene ja tiedä. Voimalaitoksesta vasemmalle näkyy kartiomainen rikkisiilo, jonka vieressä on happola eli rikkiuuniosasto. Sen takana seisoo (ennen laajennusta) kaksikuiluinen happotorni. Valkoinen alue tornin takana on kalkkikenttä. Rikkisiilon ja voimalaitoksen välissä näkyvä suuri ja korkea rakennus on varsinainen keittämö, jossa noina toiminnan alkuaikoina oli luullakseni kolme keittokattilaa; tehtaan toininnan lopussa (1984) käytössä oli seitsemän kattilaa. Rakennuksen etuseinustalla näkyy kaksi mustaa keittohapposäiliötä. Vinossa sillassa kulkeva hakekuljetin kuljettaa keitettäväksi tulevan hakkeen tikkusiilosta keittämön yläkerrassa olevalle jakokuljettimelle. Keittämörakennus on säilynyt, saneerattuna se toimii opiskelija-asuntolana. Keittämön takana sijaitsee matala pesuosasto eli ns. massakuopat ja hiekkurit, joista massa siirtyy edelleen pitkähkössä rakennuksessa sijaitsevalle lajittelulle ja kokooma- ja kuivauskoneosastolle. Sen kuivasta päästä (kuvassa lähempänä oleva pää) valmis massa lähtee paaleina eteenpäin. Myös kokoomakonehalli on säilynyt. Voimalaitoksen ja kokoojakonehallin välissä näkyy pyöreä vesitorni ja vedenkäsittelylaitos. |
||||
|
02.05.2014 21:30 | Heikki Jalonen | ||
| Hrmhh, kömmähde. Ei Super Six, vaan Standard Six tai Master Six, Chevrolet-vaunuista kun puhutaan ja vuosimalli on 1934. | ||||
|
|
02.05.2014 13:06 | Heikki Jalonen | ||
| Auto on varmasti pakko-otettu armeijan käyttöön. Kuvan ottohetkellä se on kuitenkin vielä alle kymmenvuotias, melko moderni ja sähkökäynnisteinen ja varmasti neliovista Super Six-sarjaa - siis kaikinpuolin sopiva ottoauto. Veivikäynnisteiset vanhukset kuten T-Fordit ja vastaavat yli kymmenvuotiaat sekä kaksioviset avo- tai umpiautot tai epätavallisen harvinaiset merkit eivät yleensä ottoon kelvanneet. Siksipä vaikkapa Ebbin Kallen Bugatti T-35:kin jäi rintamalle kutsumatta ja säästyi hyväkuntoisena sodan jälkeen Ruotsiin myytäväksi. Halvalla, tietty... Asiasta on kattava suomenkielinen kirjakin "OTTOAUTOT TALVI- JA JATKOSODASSA : SIVIILIAJONEUVOJEN PAKKO-OTTO RINTAMAKÄYTTÖÖN", kirjoittanut Jukka Vesterinen, kustantaja Alfamer (2013). |
||||
|
|
02.05.2014 00:50 | Heikki Jalonen | ||
| Eipä se auto aivan niin suuri ihme sittenkään taida olla - tuon ajan Suomessa. Chevrolet 1934 lienee osuma. Kuvassa maski on jotenkin epätavallisen pystyssä, mutta taitaapa olla vain siksi että auto on vähän myötämäessä. Taaksepäin viisto maski ja konepellin harja vaakasuorasssa niin jopa alkaa näyttää tutulta. Detroitin kimmeltävä kromipuskuri on vaihdettu kenttäoloihin sopivampaan, mallia U-100-Uhtua. Lyhtyjen suuntausta voisi luonnehtia karsastavaksi. Välirauha on jo takana ja vihollisuudet vallalla, siksipä umpiot on puolipimennetty maalilla. Meikin tyyliä on haettu ilmeisesti jostain Suomi-Filmin maskeeraamon suunnasta, monien TK-kuvaajien siviilityöpaikalta siis. Liikenneturvallisuutta parantavat valkoisella huomiomaalatut rapakaaren kulmat ja puskurin päät. Ja kuvassa näkyy vieläpä vasen etupyörä, jossa on vielä jäljellä ylellisen paljon kulutuspintaakin. Asia joka korjaantui seuraavien kovien vuosien kuluessa - ellei vaunu ei sitten sattunut vallan kokonaan tuhoontumaan taistojen teillä. Huomatkaapa myös, että autossa ei luultavasti ole puukaasulaitteita, ei ainakaan sellaisia tavallisia joissa suodattimet ja jäähdyttimet ovat edessä. Olikohan sodan alkupuolella vielä, että ah-niin-kaivattua bentsiiniä riitti myös tiedotustoiminnan liikkumistarpeisiin... |
||||
|
01.05.2014 00:05 | Heikki Jalonen | ||
| Ja näin Wapun kunniaksi, muistelkaamme vielä Trabantia parin anekdootin voimin. Ensimmäinen on melko triviaali, vain parin vuoden arvoinen: -Miksi Trabantiin ei ole saatavissa kauko-ohjattavaa keskuslukitusta? -Ei ole tarpeellinen. Keskuskomitea on Moskovan kauko-ohjauksella lukinnut koko maan. Jälkimmäinen onkin sitten viiden vuoden juttu: -Miksi Trabantiin ei ole saatavilla automaattista ilmastointilaitetta? -Poliittisen ilmapiirin johdosta se on tarpeeton. Kiinniottamista odottavat vapisevat ja kiinni otetut hikoilevat automaattisesti. Ja loput ovat ihan hissukseen, olipa sitten miten kylmä tai kuuma hyvänsä. |
||||
|
|
28.04.2014 14:05 | Heikki Jalonen | ||
| Mikä ihme on tuo rimahäkki tuon oikeanpuoleisen säiliövaunun katteena? Kamoflaasia? Kirkaan pöntön heijastelun estoa, häiritsemässä pahantahtoisen ilmailijan tähystelyä? Huomatkaapa myös, että kuvan pääaiheena olevan vaunun säiliön vaippalieriö on koottu hitsaamalla. Uusinta hottia tekniikan saralla tuolloin, vaunu ei liene kovinkaan vanha - tai sitten siihen on tehty todella laaja korjaus (Pasila syyskuu 1939?). Sotilasherra ottaa valokuvia tynnyreistä. Miksiköhän? Propagandaa tyyliin "Bensiiniä nähty Viipurissa"? Vai dokumentoidaanko tässä TK-kuvaajan työtä, valokuva valokuvaajasta? Auto on jo aika iäkäs ja kovia kokeneen näköinen, mutta mikä? Adler vaiko peräti Horch? Se olisi jo aika ihme - ilmeisesti kuvassa on nimenomaan kuvaajien auto. |
||||
|
|
28.04.2014 13:13 | Heikki Jalonen | ||
| Ja Feuerwehr liikkuu tietysti Demokraattisemman Saksan edistyksellisen teollisuuden mainehikkaalla savutuksella, ei kun saavutuksella, Barkas B1000-hyötyajoneuvolla. Savua ilman tulta! Ripeän sammutushyökkäyksen varmistaa Wartburgistakin tuttu 900 tai 992 cm3 kolmisylinterinen kaksitahtimoottori jonka 43 tai 46 PS kiidättävät vaunua vaivattomasti suurta nopeutta, aivan kuten "Schnelltransporter"-nimitys edellyttääkin. Autoa valmistettiin samannäköisena vuosina 1961...1991. Aivan tuotannon lopussa käytettiin 1,3 L (VW-pohjaista) nelitahti-nelikkoa, tämä auto ei kuitenkaan ole sitä sarjaa. B1000 on etuvetoinen ja tilatehokkuudeltaan ja muunneltavuudeltaan erinomainen, merkittävästi aikansa suosituinta länsivastinetta VW Typ2 Transporteria parempi. Länsipuolella vain Tempo-Hanomag tarjosi vastaavaa. Vaan niiläpä taisikin molemmilla olla yhteinen esiserkku, Framo. Lastivaunu lienee Morris Commercial 1948...1950 tonnin malli. Ääribrittiläinen ajoneuvotuote kaikissa suhteissa. |
||||
|
09.04.2014 15:08 | Heikki Jalonen | ||
| Missäs kaikkialla Suomessa on ollut käytössä tätä kolonialismin hedelmiä henkivää Kapin raideleveyttä? | ||||
|
07.04.2014 13:16 | Heikki Jalonen | ||
| Tuossahan alkaa olla jännitteellisen osan suojaetäisyys vaarassa - tikkaissa puolat jatkuvat aika korkealle eikä näy edes mitään varomerkintöjä. Kumpi jännite on vallalla Prahan alueella: 3 kV DC vaiko 25 kV AC? Molempiahan Tsekeissä esiintyy. Kuvassa näyttää vieläpä olevan jokin pitkävartinen pesutyökalukin nojallaan nokan kulmalla. Lieneekö jännitetyöhön hyväksytty luudanvarsi? Tuskin raiteen ajojohdinta sentään on tuon puhdistuksen takia erotettu verkosta? Meillähän (25 kV AC) työskentelytason korkeus jännitteellisen ajojohtimen alla ilman erityisvarotoimenpiteitä saa olla enintään 1700 mm k.p. |
||||
|
31.03.2014 14:45 | Heikki Jalonen | ||
| Onpas hieno kuva täysin kadonneesta miljööstä! Junantumppihan on tuossa kuvassa Toppilansalmen pohjoisrannalla, melkein salmen suulla sijainneen Toppila Oy:n rantamakasiinin takasivulla ollleella lyhyellä laituriraiteella. Toppilansalmi ja itse rantamakasiini jää kuva-alan vasemmalle puolelle. Koska kuva on vuodelta 1970, veturin kyljessä lukee vielä Toppila Oy. Kajaani Oy tuli tehtaan omistajaksi 1974, jolloin paikan nimeksi muuttui Kajaani Oy Toppilan tehdas. Taustalla näkyy varsinaisen tehdasalueen ympärysaitaa ja tehdasalueella ollut varastosuuli, luullakseni peräti entinen saharakennus. Näkyvissä on myös erikoisen korkea voimajohtopylväs, joka - yllätys, yllätys - kannattelikin "kilpailijan" voimajohtoa, Oulu Osakeyhtiön Nuottasaari-Pateniemi 35 kV siirtoyhteyttä joka ylitti Toppilansalmen väylän ilmajohtona. Väylä jää tässä kuvassa pylvään vasemmalle puolelle, salmen eteläpuolen rannalla oli tietysti samanlainen pylväs. Vapaa alituskorkeus oli muistini mukaan 45 m. Tuon seudun maisemat muuttuivat kovasti jo vuosien 1973..74 aikana, jolloin rakennettiin Toppilan voimalaitos ja sen yhteyteen tullut öljyn varmuusvarasto. Kuvan suuli purettiin silloin ja niille paikoille tuli uusi öljylaituri. Rata- ja tieyhteydetkin muuttuivat silloin rakennetun öljyputken myötä. Toppilan kautta lähtevät sellupaalit ryhdyttiin kuljettamaan tehtaalta rantamakasiinille trukkikuljetuksina uutta tienpätkää pitkin ja taisipa tuo Lokomoottorikin jäädä silloin melkein työttämäksi. Öljyputkessa oli erikoinen piirre: juuri trukkiliikennettä varten siinä oli erikoinen korkea väistö tehtaan yhdystien kohdalla. Myöhemmin - tehtaan jo kadottua - se näytti satunnaisen historiaa tuntemattoman kulkijan silmään todella oudolta. Kuvan suulin lisäksi tuolla alueella oli suuri entinen sahatavaramakasiini, kuvassa se jää junan taakse näkymättömiin ja entinen konehuonerakennus. Rantamakasiinin ohella ne kaikki olivat Toppilan höyrysahan peruja. Alueella oli myös kapearaiteinen rataverkko, jonka jäänteitä saattoi vielä 1980-luvun alussa löytää maastosta myllerryksen välttäneiltä kohdilta. Rantamakasiini oli aikanaan tärkeä kausivälivarasto vientiin lähtevälle selluloosalle. Monena keväänä 1960-luvulla joka ikinen neliömetri sisältä ja ulkoa oli ladottu täpötäyteen sellupaaleja, odottamassa meren aukeamista ja liikenteen alkua. 1970 lähtien Oulun satama on pyörinyt ympärivuotisesti, talviliikenteen tapahtuessa Oritkarin kautta. Ja Toppilan paalien siirtyessä sinne autokuljetuksin ja Toppilan liikenteen kääntyessä laskuun, lopulliseen. Rantamakasiini paloi kesällä 2000. Ainoastaan (tiilinen) konehuonerakennus on säilynyt, se on nykyisin saneerattu ja toimii palokunnan öljyntorjuntakaluston varastotilana. Toppila-yhtiön aikaan siellä piti majaansa General-laahakaivinkone, yhtiön sakka-altaan puhdistaja. Öljyn varmuusvaraston kuormaus- ja purkauslaitteet ja putkilinja on jo purettu, laituri on sentään vielä jäljellä. Tällä varmuusvarastolla oli myös aikoinaan oma kaksiraiteinen ratapihansa Toppilan voimalaitosalueella, sekin purettu. |
||||
|
24.03.2014 13:03 | Heikki Jalonen | ||
| Laukan kuva lienee vuosien 1962..63 tietämiltä. Soodakattila 6 = nykyinen puujätekattila puuttuu vielä, se valmistui 1964. Jotain rakennustyön näköistä sillä kohtaa on kuitenkin jo tapahtumassa. | ||||
|
|
23.03.2014 18:43 | Heikki Jalonen | ||
| Säkeissä on luultavasti sementtiä. Noihin aikoihin nykyistä Oritkarin satamaa vasta rakennettiin eikä sinne vielä ollut rautatietä, ainakaan perille saakka. Siten, laituritöihin tarvittavaa sementtiä on voitu kuljettaa työmaalle kätevimmin proomulla Nuottasaaren puolelta, jossa oli hyvä valmis laituri. Enimmät betonit sille työmaalle tulivat kuitenkin jo autokuljetuksena, valmisbetonina. Vanhan öljysataman edessä puolestaan rakennettiin vuosien 1964... 1970 välillä useampia ns. kasuuneja eli kasuunimajakan jalustaosia. On siis yhtä lailla mahdollista, että nuo sementtisäkit olisivatkin menossa sille työmaalle, työproomulla kuljettaen. Toiminta oli vilkkaimmillaan 1964 ja 1968; voisiko valokuva siis olla hieman aikaisempi kuin 1970? Kasuunimajakkahan muodostuu, paitsi itse majakkatornista, ennen kaikkea suuresta pyöreästä jalustaosasta, teräsbetonia. Jalusta on ontto ja rakentamisensa jälkeen se on kelluva. Laitos hinataan tarkoitettuun paikkaansa ja se täytetään hiekalla, jolloin laitos uppoaa siihen ja jää loppuiäkseen pysyvästi asemapaikkaansa, muodostaen pienen keinotekoisen saaren majakkaa varten. Systeemi oli matalanpuoleisella Pohjanlahdella suosittu ja moni Oulunkin edustan merimerkeistä on tehty tällä tekniikalla. Sekin voi olla mahdollista, että sementti on menossa jollekin merenkulkupiirin työmaalle vesikuljetuksena. Oulun edustalla on koko joukko loistoja, linjoja ja muita laitteita, joiden rakentelussa ja korjaamisessa sementti on ollut tarpeeseen. |
||||
|
21.03.2014 16:42 | Heikki Jalonen | ||
| Hienoa tutkimustyötä! Mikäpä asia ei vorkin röntgenissä selviäisi! | ||||
|
|
19.03.2014 21:51 | Heikki Jalonen | ||
| Näinhän se on yhä tänäänkin ja varsinkin tänään: melkoinen osa Transpointin valko-vihreissä väreissä pyörivistä autoista on itse asiassa sopimusliikenteen hoitajien kalustoa. Soppariyrittäjän nimi löytyy mökin ovesta, mutta jopa senkin fontti on määrätty graafisen ilmeen käsikirjassa. Torppariksi usein nykyään sanotaan tämmöistä vaki-isännän väreissä ajavaa. Taksathan määritteli ja määrittelee yhä isäntä, joten isäntä myös laskuttaa ja vastaa maksuliikenteestä ja määrää ajot. | ||||
|
19.03.2014 13:30 | Heikki Jalonen | ||
| Eikös tämä Rautatiemuseon Leenakin (Vk4 68) astunut uutena palvelukseen juuri samalle linnoitusketjulle, Inon linnoituksen työmaalle? | ||||
|
|
19.03.2014 13:17 | Heikki Jalonen | ||
| Jos tummapukuiset herrat olivat Oy Alkoholiliike Ab:n omaa väkeä, niin kyllä hekin varmasti käyttivät valtion mallista virkapukua. Voisipa jopa sanoa että valtio-valtiossa-mallista. Kokardia ei ehkä vielä oltu vahvistettu, jos koskaan vahvistettiinkaan. Ehkä se olisi ollut liikaa kallellaan siihen niin tiukasti kiellettyyn "myynninedistämiseen". Nämä tavoitellut tuotteethan - kuten sangen laajasti on tunnettua - löysivät ostajansa aivan ilman markkinointiakin... Siksipä arvelen, että näiden artikkeleiden kuljetusta ei hävikin pelossa oltu uskottu millekään tavalliselle asemantakusen sälliporukalle. Ehkäpä harmaapukuinen mies onkin VR:n väkeä, toiveikkaasti tutkimassa mahdollisten roiskeiden esiintymistä? Tai sitten hän on mystinen kuljetusyrittäjä herra W.R.? | ||||
|
|
18.03.2014 16:19 | Heikki Jalonen | ||
| Chevrolet olisi kyllä hyvä arvaus, se oli Suomessakin yleinen, Fordin jälkeen ehkäpä kakkonen tilastoissa. Painomerkinnät olivat yleensä alempana, vasemmalla puolella autoa ja hytin alakulmassa, eivät ovessa. Ja aika pienellä tekstillä. Meidän aikanamme muistisääntö meni (ylhäältä alaspäin lukien): kanna-koko-akseli. Siis kantavuus, kokonaispaino ja suurin akselipano. Kiloissa. Tämä merkintätapa tuli käyttöön joskus 1950-luvulla. Vanhemmissa kuvissa näkyy merkintäna kokonaispaino-suurin akselipaino. Vielä vanhemmissa kuvissa näkyy merkintää "Vaunu xxx kg-Kuorma zzz kg", nekin ohjaamon vasemmassa kyljessä. Ja umpikumirengas-luokan kuorma-autoissa, kuvat 1910-luvun lopulta ja 1920-luvun alusta, painomerkintöjä ei ole ollenkaan. |
||||
|
|
18.03.2014 13:52 | Heikki Jalonen | ||
| Eikös tuolla seuraavassa vaunussa juurikin ole tämmöisen tykin lavetti? Venäläisethän rakensivat (paniikinomaisella) kiireellä ns. Pietari Suuren merilinnoitusta v. 1914 lähtien, johon ketjuun kuului suuri joukko aikansa huippumoderneja pattereita. Esim. Helsingin Kuivasaari (2 x 305 O-merikanuunaa) kuului näihin. Olisiko tässä kyseessä vanhentuneen kaluston poissiirto jonnekin valtakunnan vähemmän tärkeille (lue: kauempana Saksasta oleville) alueille? Tai ehkä jopa romuksi tai uusien putkien raaka-aineeksi? Venäjän-Japanin-sota (1904-05) osoitti melko kovakouraisen kouriintuntuvasti Venäläisille tämän vanhentuneen kaluston arvon, joten niitä tuskin sijoitettiin enää mihinkään ensilinjan tehtäviin. Kuvassa näkyy myös suuri kasa kiskoja. Ehkä nuo kiskot ovat olleet tarpeeseen noiden vanhojen pattereiden purussa? |
||||