251-72443 Info • Yhteystiedot


Unohtuiko salasana? Rekisteröidy!

Kommenttihaku

 

Kirjoittaja:



Haettava teksti:



Kommentin sijainti:



Kaikki ehdot
Mikä tahansa ehdoista

Kaikki kommentit / Hakutulokset

<<   >>

kuva 16.02.2018 16:25 Petri Sallinen  
  Yhden kuvan perusteella ei todellakaan kannata tehdä yleistäviä johtopäätöksiä. Tässä tapauksessa ainakin minua kiinnostavat vain Suomessa käytössä olleet peltivuorattujen vaunujen sarja ja niihin liittyvät yksityiskohdat.
kuva 16.02.2018 16:04 Petri Sallinen  
  Helsingin asemalla kuvattua peltivuorattua vaunua koskevan kuvan lähdetiedoissa on maininta:
"No 692 à 697, construites par CGC, Bogies: type RR. Pour la Russie, puis en Finlande". Rakennusvuodeksi ilmoitetaan vuosi 1900.

En tiedä pitääkö tämä paikkansa kuinka hyvin vaunujen (tai Suomessa käytettyjen vaunujen) fascia-tekstien osalta, mutta lähtökohtaistesti on väitetty vaunun toisella puolella olleiden fascia-listatekstien olleen aina (?) ranskankielisiä ja että toisella puolella olisi aina ollut kansallinen teksti-ilmaisu — Suomessa aluksi ruotsinkielinen, joka myöhemmin olisi vaihdettu suomenkieliseksi.
kuva 15.02.2018 19:25 Petri Sallinen  
  Todennäköisesti teak-vuoratuisssa vaunuissa tekstit olivat messinkisiä kohokirjaimia. Sen sijaan peltivuoratuissa vaunuissa kirjaimet ovat selvästi maalattuja ja maalaten varjostettuja — myös yhtiön embleemi. Tämä näkyy vaunusta 2002 Helsingin asemalla otetussa kuvassa selvästi.
kuva 15.02.2018 18:55 Petri Sallinen  
  SA-kuvista löytyy useampi kuva R-vaunuista nro 2019 ja 2014, jossa Hitler tapasi Mannerheimin. Vaunun 2019 fascialistassa on ranskankieliset tekstit.
kuva 13.02.2018 22:34 Petri Sallinen  
  Vuoden 1976 jälkeen — erityisesti 2010 -luvulla — yhtiön vaunujen historiaa on tutkittu aikaisempaa perusteellisemmin. On löytynyt mm. parikin värillistä piirrosta/postikorttia 1900-luvun paikkeilta, joissa yhtiön vaunut on kuvattu sinisinä. Yhtiöhän oli tunnettu siitä, että sen tunnusvärejä käsitellään ja esitetään "oikein".ympärille vuonna 1876. Nagelmackerin makuuvaunut olivat jo tuolloin sinisiä. CIWL:n 50-vuotisjuhlan kunniaksi sininen ilme lanseerattiin oikein kunnolla yhtiön vaunuihin vuosien1924-26 aikana — aikaisintaan vuonna 1922, jolloin ensimmäisten teräsravintolavaunujen piirustukset on päivätty. Tätä ennen yhtiöllä oli ruskeita, vihreitä ja sinisiä vaunuja. Teak-seinäisten vaunujen korit oli lakattu.

CIWL eli kansainvälinen makuuvaunuyhtiö Belgiassa perustettiin G Nagelmackerin makuuvaunufirman

Yksi tunnettu värillinen maalaus on Orient-Expressin lähtökuva vuoden 1900 paikkeilla. Siinä CIWL:n vaunu on esitety sinisinä. Nykytutkijat Euroopassa pitävät taiteilijan kuvausta uskottavana — myös sitä, että osa vaunuista oli sinisiä jo ennen kuin sininen löi lopullisesti läpi 1920-luvulla. Keski-Euroopasta saadun tiedon perusteella oletetaan myös, että kuusi Suomessa käytössä ollutta peltivuorattua olisi ollut sinisiä, kuten Keränen on piirroksessaan kuvannut. Historiallinen tieto siis tarkentuu, päivittyy ja voi jopa osoittautua vääräksi. Kuva peltivuoratusta CIWL:n vaunustakin Helsingin asemalla löytyi vasta muutama vuosi sitten.
kuva 13.02.2018 13:32 Petri Sallinen  
  Mihin lähteeseen tietosi perustuu siitä, että sininen väri olisi tullut käyttöön vasta 1920-luvulla?
kuva 11.01.2018 17:05 Petri Sallinen  
  Kuvassa on jollekin vanhalle alustalle nostettu Mav-vaunun kori tai sitten Velsa Oy:n rakentama kokeiluvaunu. Kuvan perusteella alusta ei ainakaan näytä vanhalta Hdk:n alustalta. Tosin Hdk-vaunuja ehdittiin rakentaa melkoisen pitkällä jaksolla muistaakseni neljässä erässä: ensimmäiset vuonna 1925 ja viimeiset 1950-luvun alussa. Vaunun rakenne ehti muuttua matkan varrella — erilaisia päätyjä Hdk-vaunuissa ehti olla (ainakin) neljää erilaista.

Ma-vaunuissa ei kuitenkaan käytetty tuollaista korityyppiä, joka oli päästään avoin — Mav-vaunussa sen sijaan käytettiin. Lehtileikkeen ajoitus — vuosi 1968 — sen sijaan käy yksiin Mav-vaunujen rakentamisen kanssa. Mav-vaunun mittojen kanssa yksiin käy myös kuvatekstissä ilmoitettu soralavan pituus: 6,4 metriä. Kuvatekstissä myös kerrotaan, että Velsa Oy toimittaa VR:lle (pelkkiä) lavoja, jotka asennetaan vanhojen vaunurunkojen päälle.
Kuvasarja:
Dm12
 
 02.01.2018 19:33 Petri Sallinen  
  Oletko taltioinut kohdetta myös Tapio Keräsen tyyliin, jotta kaikki tulevaisuudessa aiheesta pienoismalleja rakentelevat voisivat tutkailla koneen yksityiskohtia ja todeta niittien määrän? :)
kuva 31.12.2017 12:04 Petri Sallinen  
  Loistavaa dataa! Ilmeisesti käytössä on kohtuullisen laaja vaunukortisto.
kuva 31.12.2017 08:52 Petri Sallinen  
  Sekin voisi olla mahdollista, että vaunu on rakennettu vanhasta DE-vaunusta.
kuva 30.12.2017 11:46 Petri Sallinen  
  En ole aikaisemmin törmännyt dokumentteihin, jossa D(k)-vaunut olisivat jossain vaiheessa esiintyneet Ck-litteralla — loogisesti se olisi kyllä täysin mahdollista. Vaunusarja 388-407 rakennettiin vuonna 1927, jolloin vaunut saivat litteran D. Littera oli käytössä aina vuoteen 1944 asti. Vuosina 1944-46 rakennettiin suurehko sähkövalaistujen E(k)-vaunujen sarja. Tuolloin uudet vaunut litteroitiin poikkeuksellisesti Ek-tunnuksella, vaikka vuonna 1925 rakennetut samanlaiset kaasuvalaistut vaunut oli litteroitu E-sarjaan. Samalla vanha kaasuvalaistu sarja sai litteran Ek. Ilmeisesti vaunut haluttiin erottaa vanhemmista avosiltaisista E-sarjan vaunuista. Tuolloin myös em. D-vaunut litteroitiin uudestaan Dk-sarjaan.

Vuoden 1956 luokkamuutoksen yhteydessä Dk-vaunuista tuli ensimmäisen luokan vaunuja. Käskykirjeen mukaan Dk-vaunujen uusi littera olisi tuolloin ollut C, vaikka mielestäni Ck olisi ollut loogisempi ottaen huomioon vaunujen historian.
kuva 30.12.2017 11:23 Petri Sallinen  
  Päättelyketjusi on looginen. Hiivankuljetukseen tarkoitettu Ggkk muutettiin juurikin T-vaunusta rakentamalla seiniin ulkopuolinen eritys — muutoksesta on olemassa kirjallinen määräys. Samalla ikkunat suljettiin. Ggkk:n piirustuksen mitat osuvat hyvin yksiin työläisvaunujen mittoje kanssa kanssa.
kuva 27.12.2017 07:54 Petri Sallinen  
  Ilmasto muuttuu ja on muuttunut. Nykytiede osaa kuitenkin erottaa luonnollisesta muuttumisesta ihmisen aiheuttaman muutoksen, joka mitä ilmeisimmin aiheuttaa myös ongelmia.
kuva 22.12.2017 15:09 Petri Sallinen  
  Erittäin hyvää dataa Esa on suoltanut vaunuista. Näkyykö lähteistäsi milloin ja miten kyseisen vaunusarjan valaistusjärjestelmä on kehittynyt. Omien dokumenttieni perusteella koko sarja olisi alkujaan ollut kaasuvalaistuksella varustettu, mutta myöhemmin kaikki olisi muutettu sähkövalaistukselle. En vain tiedä, milloin muutos sähkölle olisi toteutettu. Joissakin lähteissä kuitenkin todetaan, että pari vaunuista olisi ollut jo alkujaan sähkövalaistuja.
kuva 16.12.2017 11:39 Petri Sallinen  
  Ensimmäiset Gb-sarjan vaunut (144 kpl) valmistuivat Pasilan konepajalta vuonna 1925. Ne sijoitettiin numerosarjaan 40232-40373. Vaunujen numerosarja muuttui vuosien 1936-37 välisenä aikana. Uusi numerosarja oli 50230-50373.

Määräyksen Ko 453/1929 mukaan Gb, Gd, G ja Ga-vaunuissa kuorma ja taara merkitään kopan vasempaan yläkulmaan. Kuvan perusteella lähimpänä näkyvässä Gb-vaunussa merkintä näyttäisi olevan tällä tavalla toteutettu, mutta ei Ga-sarjan vaunuissa.

Määräyksen 363/1927 mukaan "kaikki matalapäätyiset ja -pylväiset Ok-vaunut on sen mukaan kuin niiden puuosat lahoovat ja rikkoontuvat, muutettava korkeapäätyisiksi ja -pylväisiksi Ok-vaunuiksi". Kuvassa näkyvä vaunu on mitä todennäköisimmin Ok-vaunu, jonka päädyt ja tolpat on korotettu.
kuva 15.12.2017 18:07 Petri Sallinen  
  Vaunukalustosta voinee päätellä jotakin. Isokokoisemmat umpivaunut näyttävät olevan Gb-sarjan vaunuja (en muista ulkoa, milloin näitä ryhdyttiin valmistamaan). Lähimpänä näkyvä Gb näyttäisi olevan pystyteräspalkeilla varustettu ja ilman vinottaisia jäykistediagonaaleja — todennäköisesti siis jarruton versio.

Kaikissa vaunuissa näyttäisi olevan vanhempi tekstiasettelu — eli tekstitys ovessa. Muistaakseni tästä on olemassa määräys, milloin asettelu siirtyi sivuseinälle vaunun toiseen päähän (en muista ulkoa, milloin tämä tapahtui). Kirjasintyyppiä en pysty päättelemään. Helvetica-tyyppinen tekstimalli tuli käyttöön vuonna 1936 — tai ainakin standardi on päivätty siten.

Tolppavaunu saattaa olla litteraltaan Ok — ja korotetuilla päädyillä sekä tolpilla varustettu. Tästäkin on olemassa määräys, milloin päädyt ja tolpat korotettiin. Sitäkään en muista ulkoa, miloin muutos tapahtui.
kuva 12.12.2017 23:38 Petri Sallinen  
  Mukulakivilaiturit olivat pitkään normitapa rakentaa laitureita. Rakennuspiirustusten ohessa tästä on mainintoja ja moniin piirustuksiin mukulakivipinnoite on myös piirretty. Vielä 1980-luvulla saattoi vähän syrjäisemmiltä asemilta löytää mukulakivipinnoitteita, joita aikanaan kuvasin.
kuva 12.12.2017 23:31 Petri Sallinen  
  Lokomo 70 vuotta -kirja on todellakin hyvin toimitettu lähde analysoimaan syitä Lokomon perustamiselle. Kirja mainitsee mm. seuraavat syyt.

Ensimmäinen maailmansota esti Valtionrautateitä käyttämästä saksalaisia konepajoja rakentamaan Valtionrautateiden tarvitsemia vetureita. Tampella oli käytännössä ainoa vaihtoehto. Sotaa käyvän Venäjän metallituotteiden tarve kasvoi kuitenkin voimakkaasti. Siksi Venäjän asiamiehet ilmestyivät myös kaikkialle suomalaisiin metallitehtaisiin taskuissaan valtavat tilaukset. Venäläiset eivät kuitenkaan esittäneet ainoastaan tiedusteluja, vaan vaatimuksia siitä, että tilaukset on otettava vastaan. Tämä johti siihen, että suomalaisten yritysten oli laajennettava voimakkaasti laitoksiaan ja perustettava myös uusia. Tilaa uusille konepajoille siis syntyi myös tällä tavalla.

Samalla Suomen rautatielaitos oli ylikuormitettu venäläisen sotaväen kuljetusten ja kauttakulkuliikenteen vuoksi. Liikkuvaa kalustoa oli liian vähän ja samallla uusia ratoja oli suunnitteilla. Näytti siltä, että Suomessa olisi tilaa kahdellekin veturitehtaalle. Toinen Lokomon perustamisen syy liittyi kielikysymyksiin. Suurin osa suomalaisesta teollisuudesta oli nimittäin ruotsinkielisten hallussa — esim. Tampella. Tampellan veturiosaston päällikkö Rysel oli saanyt toimia melko vapaasti, mutta vuonna 1913 hänen esimiehekseen tuli Robert Lavonius, jota mieluusti puuttui Rysellin toimintaan. Tästä suivantuneena Rysell päätti lähteä Tampellasta — tosin hän ehti saada potkut, kun kävi ilmi, että oli perustamassa uutta veturitehdas.

Lokomon perustamisesta oli keskusteltu jo vuonna 1914. Perustamisvuodeksi määräytyi vuosi 1915 siksi, koska rautatiehallitus teki jo 13.3.1915 Rysellin kanssa sopimuksen 25 veturin toimittamisesta. Rautatiehallituksen luotto Rysellin osaamiseen oli siis melkoinen.
kuva 27.11.2017 10:19 Petri Sallinen  
  Aikanaan tutkivan journalismin kurssilla neuvottiin osuvasti julkaisemaan juttu aina siinä vaiheessa, kun 80 prosenttia aineistosta on kasassa. Tämän jälkeen besser wisserit yleensä ilmaantuvat täydentämään jutun puutteita. Näin juttu täydentyy ja parhaimmillaan tämä johtaa lähteille, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet huomaamatta.

Periaatetta noudatetaan myös teknistä historiaa koskevan kirjallisuuden julkaisussa — tästä oli taannoin hyvä kuvaus eräässä amerikkalaisessa rautatiehistoriallisessa lehdessä. Tutkimusprojektille määritellään aikataulu. Aikataulun puitteissa julkaistaan se materiaali, joka on onnistuttu saamaan kasaan. Tämän jälkeen julkaistaan "besser wisser edition", joka on hyvin pienipainoksinen, monesti vain digiprint-tasoinen julkaisu — nykyisin tällainen käsikirjoitus voidaan julkaista myös verkossa. Yleensä tietäjien joukko kaivautuu koloistaan hyvin nopeasti ensimmäisen painoksen ilmestyttyä. Tämän jälkeen uusi tieto voidaan seuloa ja käsikirjoitus voidaan täydentää ja julkaista siitä lopullinen versio. Monesti peräti tehokasta.

Suomessa on eräs rautatiehistoriallinen tutkimushanke, joka kestänyt varmaan jo 30 vuotta. Aineistosta laadittua juttua/kirjaa ei ole voinut julkaista, koska siitä puuttuu muutama yksityiskohta. Em. periaatetta noudattamalla juttu voisi peräti täydentyä — periaate näyttää toteutuvan myös tässä keskusteluketjussa teorian mukaisesti :)

Mielipiteeni ei ole muuttunut miksikään kirja-arvosteluni kirjoittamisen jälkeen. Kirjoittamisessa kyse on kuitenkin aina siitä kenelle kirjoitetaan ja mikä on perspektiivi. Kun kameralla zoomaa hiekanjyvään, saa hyvällä putkella hiekanjyvän näkyviin. Tosin tämän jälkeen kuvan välittämässä maailmassa ei ole mitään muuta kuin muita hiekanjyviä. Lentokoneen ikkunasta taas koko hiekkakenttä on vain epämääräinen läntti kaiken muun joukossa, vaikka ne jyvät siellä yhä ovatkin.

Yksityiskohdat ja poikkeukset voivat olla kiinnostavia, mutta niihin voi sotkeutua suuren kuvan kustannuksella. Punnitulle ja tarkkaan tutkitulle tiedolle on paikkansa, mutta niin on myös suurella pensselillä maalatuille kuville. Jossain tapauksessa jonkun asian hahmottamiseen riittää vuosikymmen, aina ei tarvita ehdottoman tarkkaa vuotta. Sitä paitsi suurimmalle osalle meistä rautatiet ja rautatiehistoria ovat harrastus. Eikö harrastukselle harrastelijamaisuus ole sallittua?

Olen yhä sitä mieltä, että Rautatiemuseon höyryvetureiden väritystä koskeva artikkeli on yksi parhaimmista vetureiden väritystä käsittelevistä jutuista. Jos sitä kaikkine vuonna 2017 havaittuine puutteineen ei olisi julkaistu, olisimme jutun verran tietämättämämpiä asiasta. Olen myös kuullut, että aiheesta olisi tulossa päivitetty versio. Odotan sitä innolla. Uusi versio korvannee vanhan, jolloin keskustelijoilla on käytössään uudempaa lähdetietoa.
kuva 26.11.2017 21:30 Petri Sallinen  
  Koneosaston sidottu määräyskokoelma vuodelta 1933 sisältää määräyksen Ktt 325/1931 — eli hyvin yksityiskohtaiset määräykset vetureiden maalauksesta, pohjuksesta jne. Määräys on esitetty luvussa II Merkintä ja maalaus, johon on koottu kaikki tuona ajankohtana käytössä olleet vetureiden maalausta koskevat määräykset. Kyseinen määräyskokoelma ei sisällä minkäänlaista mainintaa siitä, että kyseessä olisi määräyksen kolmas muutettu painos. On siis kohtuutonta edellyttää, että määräyskokoelmaa lähdeaineistona käyttävä olisi voinut mainita jotain sellaista tietoa, jota julkaisu ei sisällä.

Kyseinen koneosaston määräyskokoelma lienee melko yleisesti tunnettu lähde, jota on todennäköisesti käytetty myös Suomen Rautatiemuseon vuosikirjassa vuonna 1998 julkaistun höyryvetureiden väritystä koskevan artikkelin lähteenä. Tämä artikkeli on ensimmäinen höyryvetureiden väritystä valottava kokonaisesitys Suomessa — siis vasta vuonna 1998. Rautatiemuseon vuosikirjan ilmestymisen jälkeen asia on levinnyt yleisempään tietoisuuteen ja tutkimusta lienee käytetty melko laajasti lähdetietona. Mielestäni se on yksi parhaimpia Suomessa julkaistuja rautatiehistoriallisia artikkeleita.

Se on lähinnä jälkiviisastelua, että tuolloin olisi voinut käyttää lähteenä jotain sellaista dokumenttia, jota tutkijat syystä tai toisesta eivät 1990-luvulla löytäneet tai edes osanneet etsiä tai jonka olemassa olosta ei ollut tietoa — sen verran vakuuttava koneosaston määräyskokoelma kuitenkin on — toki tiedämme senkin, että alkuperäinen määräys olisi vielä parempi lähde, mikäli sellaisen vain löytää. Vihreän värityksen käyttöönottovuotta koskeva uusi dokumenttihan sai päivänvalon vasta tänä vuonna uuden höyryveturikirjan ilmestymisen yhteydessä. En osaa sanoa, miten Rautatiemuseon artikkelin kirjoittajat ovat suhtautuneet koneosaston määräyskokoelmaan lähdeaineistona, mikäli se oli taannoisen tutkimuksen lähdeaineistona. Mikään puhdas "olettamus" määräyskokoelma ei kuitenkaan lähdeaineistona ole — se on ollut tuolloin relevantti tutkimuksen lähtökohta, kun muutakaan aineistoa ei ole ollut käytettävissä.

Historia jos mikä on sellainen aihe, että moni asia tai vakiintunut tulkinta voi muuttua — varsinkin melko heikosti tutkittu rautatiehistoria. Hyvä, että asiat täydentyvät ja korjaantuvat uusien löydettyjen dokumenttien avulla — näin pitääkin tapahtua. Jälkiviisasteluunkin uusien dokumenttien löytyminen antaa mahdollisuuden — sekin saattaa kaikesta päätellen tuottaa mielihyvää, joten tältäkin osin tiedon täydentyminen näyttää olevan vain ja ainoastaan hyvin positiivinen ilmiö :)
kuva 25.11.2017 19:14 Petri Sallinen  
  Alapitkällä kuvaamani katoksen alla oli yhä kaivo. Yksi kokonainen rengas maan päällä.
kuva 23.11.2017 23:26 Petri Sallinen  
  Olen kuvannut vastaavanlaisen, mutta yksinkertaisella harjalla Alapitkän asemalla 1980-luvulla.
kuva 20.11.2017 22:58 Petri Sallinen  
  Museolla on pienoismallit E- ja C-sarjan vaunuista, F-vaunusta ja kahdesta erilaisesta G-sarjan vaunusta. Näistä on myös olemassa piirustukset. Lisäksi on olemassa pienoismallin rakentamiseta varten laadittu piirustus M-sarjan vaunusta, jonka nurkissa on pylväät signaalinarujen kiinnittämistä varten.
kuva 20.11.2017 10:56 Petri Sallinen  
  Asia eteni aikanaan hieman eri järjestyksessä. Ensin laadittiin museon 1:10-pienoismallien rakentamista varten työpiirustukset — piirustukset siis eivät käsittääkseni ole syntyneet pienoismallien pohjalta. Piirustukset on päivätty vuodelle 1919 ja otsikoitu "Piirustukset museota varten". Erittäin suurella pieteetillä piirretyt ja peräti kauniit ja hyvin yksityiskohtaiset piirustukset, joissa on paljon yksityiskohtia ja numeerisia mittoja. Tällaisten piirustusten perusteella voi rakentaa pienoismallin tai vaikka replikan esikuvasta.

Piirustussarjassa on useita vaunuja, mutta kaikista ei ilmeisesti rakennettu pienoismallia tai sitten pienoismallit ovat kadonneet tai tuhoutuneet ajan saatossa. En tiedä miten piirustukset ovat aikanaan syntyneet, mutta mitä ilmeisimmin muistikuvilla on ollut tekemistä lopputuloksen kanssa. Piirustuksissa on siis myös virheitä, jotka on kohtuullisen helppo todentaa. Replika kuitenkin toistaa piirustusten virheeet (jotka tosin ovat myös 1:10-pienoismalleissa).
kuva 16.11.2017 23:14 Petri Sallinen  
  Vaikuttavat IK-vaunuilta mittasuhteiden perusteella — aluskehys on itse asiassa aika pitkä.
kuva 16.11.2017 20:13 Petri Sallinen  
  Sivulaidattomat voisivat olla K-sarjan vaunuja. H-vaunuja oli seitsemän- ja yhdeksäntolppaisia.
kuva 14.11.2017 17:35 Petri Sallinen  
  GC = Great Central Railway. Kun neljä suurta yhtiötä muodostettiin brittihallituksen pakottamana, yhdistettiin GC muistaakseni LNER:ään.

http://www.ssplprints.com/image/374803/12-ton-low-sided-goods-wagon-numbered-05617-great-central-railway-england-1910
kuva 14.11.2017 11:00 Petri Sallinen  
  Kirjoitin väärin. Paul Simbergin kuvat ovat Kansallisgalleriassa, kuten pääkuvan kuvatekstissäkin asia todetaan.
kuva 14.11.2017 09:18 Petri Sallinen  
  TVH:n edeltäjä tie- ja vesirakennusten ylihallitus vastasi rautateiden rakentamista ja rataosakohtaisen kaluston hankkimisesta aina 1920-luvulle asti. Tässä mielessä tätä keskustelua koskevat dokumentit ovat oikeassa paikassa, kun ne on sijoitettu TVH:n mappeihin. Sieltä tällainen aineisto sitä paitsi parhaiten myös löytyy :)

Sen sijaan noin yleisesti ottaen erilaisten mappien sisältö voi olla sekavaa ja täysin epäjohdonmukaista. Kansallisarkossa sisältöön ei kuitenkaan saa puuttua, vaan mapit pitää säilyttää alkuperäisen arkistonmuodostajan luomassa muodossa. Siksi jostakin mapista voi löytyä yllättävääkin aineistoa, mikä taas tarkoittaa sittä, että mappeja on maltettava selailla sivu sivulta ja alusta loppuun.
kuva 14.11.2017 09:09 Petri Sallinen  
  Todennäköisesti veturiaiheiset kuvat eivät ole Hugo Simbergin ottamia, vaan ne ovat hänen veljensä Paul Simbergin ottamina. Molempien veljesten tiedettiin harrastaneen valokuvausta. Paul Simberg työskenteli varikonpäällikkönä VR:llä ainakin Viiipurissa ja Tampereella, lisäksi rautatiehallituksessa. Tarkempi työhistoria VR:llä lienee helposti selvitettävissä.

Kuvat ovat tulleet Kansallisarkistoon Hugo Simbergin kokoelman osana ilmeisesti Ateneumin kautta. Veturiaiheisten kuvien kohdalla kerrotaan olleen merkintä siitä, että ne ovat Paulin ottamia. Kansallisarkiston skannausvaiheessa kuvat olisi kuitenkin laitettu Hugon piikkiin. Tämä kertomus on peräisin Kansallisarkistosta, kun veturikuvat aikanaan saatiin sieltä paperimuodossa 1990-luvun alussa. Kuvien olemassa olo on ollut tunnettu jo 1970-luvulla. Resiinassakin näitä kuvia on muistaakseni julkaistu.
kuva 13.11.2017 16:13 Petri Sallinen  
  Periaatteessa mapit voivat sisältää ihan mitä vaan. Alkuperäisen arkistonmuodostajan (tässä tapauksessa VR) mapin sisältöä ei Kansallisarkisto saa muuttaa, vaikka aikanaan dokumentti olisi kiireessä tai huolimattomuuttaan työnnetty aivan väärään mappiin.
kuva 09.11.2017 14:27 Petri Sallinen  
  "Havaitsemme lisäksi että tässä vaunussa on A8-telit. Laiska pienoisrautatieläinen löytää aivan riittävän samanlaiset monestakin saksalaisvaunusta. Lisäksi voi huomata että portaiden ylä-ja keskiaskelma ovat puuta ja että A8-telisen vaunun portaat ovat pienoismallissa hankala paikka kun telin pitää mahtua kääntymään."

A8-telejä — ja muitakin puuvaunuissa tarvittavia telityyppejä — on saatavilla sekä irtonaisina että rakennussarjojen osana. Kääntyileminen portaiden välissä on myös ratkaistu :)

http://mestarimallit.com/pariovilla-varustettu-ei-paivavaunu-22601-22641/
kuva 05.11.2017 19:35 Petri Sallinen  
  Tuolta lisää huttua puutornimuuntamoista.

https://www.aviador.fi/kirjat/puutornimuuntamot-tarinoita-sahkonsiirrosta.htm
kuva 04.11.2017 10:25 Petri Sallinen  
  Vanhemman mallinen pylvässovite näkyy hyvin tässä kuvassa.
https://vaunut.org/kuva/99603?tag0=11%7CMp%7C
kuva 03.11.2017 10:44 Petri Sallinen  
  Kieltämättä sivupylväiden sovite näyttää eksoottiselta. Pylvässovitteen "astinlauta" näyttäisi asettuvan samalle korkeudelle kuin vanhimpien tolppavaunujen tuppelon alalenkki — eli sivupalkin alasivun kohdalle. Olisiko "astinlauta" pikemminkin sivupylvään stoppari, joka estää pylvään valahtamisen kokonaan tuppelon läpi. Vanhoissa suomalaisissa tolppavaunuissa sivupylvään tuppelo muodostui kahdesta lenkistä: ylälenkistä ja alalenkistä. Kuvan vaunussa on pelkkä ylälenkki. Ehkä tolppa myös kiinnitettiin jollain tapaa tyvestään astinlautaa muistuttavaan tasoon. Voisi kuvitella, että pelkkä ylälenkki ei riitä pitämään tolppaa pystyssä. Vaunun yksityiskohdat muistuttavat muilta osin suomalaista vaunua.
kuva 01.11.2017 00:04 Petri Sallinen  
  1872 valmistui Helsingin konepajasta 22 kappaletta rautakehykselle valmistettuja kolmiakselisia K-sarjan vaunuja. Niiden pituus puskinten ylitse mitattuna oli 35'3". Vaunussa on kymmenen paria pylväitä. Akseleiden väli on 9'9". Tästä on olemassa piirustus vuodelta 1872. Vaunussa (piirustuksen mukaan) oli ns. soravaunun tyyppinen puskin, joita käytettiin myöhemmin puukehykselle rakennetuissa M- ja Ma-sarjan vaunuissa. Ilmeisesti sarjan alkuperäinen numerosarja oli 1801-1823. Vuoden 1896 litterauudistuksessa vaunut litteroitiin KK-sarjaan — listauksissa vaunut kuitenkin esiintyvät vanhalla litteralla vielä 1900-luvun alussa. KK-litteraan sijoitettuna vaunu esiintyy vielä Mustassa kirjassa.
kuva 29.10.2017 09:48 Petri Sallinen  
  Näyttää vahvasti entiseltä M-vaunun alustalta. Reunalaidassa olevat silmukat ovat mitä ilmeisimmin sivulaitojen asentamista varten. M-vaunuissa lattian alla oli myös tuontyyppiset vahvikkeet.

https://vaunut.org/kuva/14341?tag0=11%7CM%7C
kuva 28.10.2017 11:05 Petri Sallinen  
  Mitoiltaan kiinteällä neljällä akselilla varustetun vaunun "kori" vastasi lyhyempää alunperin kolmiakselista K-sarjan vaunua (myöhemmin kaksiakselista). K-sarjaan sijoitettiin sivulaidattomat tolppavaunut. Vaunun pituus puskinten lautasten yli mitattuna oli 28'10". Sisempien pyöräkertojen akseliväli oli 10'3" ja uloimpien 3'. Vertailun vuoksi samanlaisella korilla varustetun kolmiakselisen K-vaunun akseliväli oli 8'6"+8'6". Kiinteällä neljällä akselilla varustetun vaunun ripustus muistuttaa Ds1-moottorivaunun ripustusta.

Kiinteällä neljällä akselilla varustetu vaunun leveys oli 7'6", kun taas vastaavan kolmiakselisen K-sarjan vaunun leveys oli 8'6". Pylväspareja vaunussa oli kuusi kappaletta, kun taas kolmiakselisessa K-sarjan vaunussa niitä oli kahdeksan paria. Kiinteällä neljällä akselilla varustetun vaunun litterasta tai numeroinnista ei ole mitään tietoa — piirustustus ei sisällä tätä dataa. Sen verran piirustuksen ajankohtaa on voitu haarukoida, että ne on laadittu ennen vuotta 1878. Todennäköisesti vaunut on muutettu kolmiakselisiksi melko varhaisessa vaiheessa, koska silmiin ei ole osunut näillä korin mitoilla listauksista neliakselisiksi merkattua vaunua.
kuva 24.10.2017 23:19 Petri Sallinen  
  Kiinteällä neljällä akselilla varustettua vaunua ei tarvitse metsästää — siitä on olemassa piirustus. Teen ehkä siitä vielä pienoismallin :) G-vaunujen ruotiminen taas on kiinni tietojen etsimisestä. Kansallisarkistossa on noin kymmenkunta mappia aiheesta, joiden lukeminen ehkä auttaa asiassa ja selventää problematiikkaa.
kuva 24.10.2017 23:03 Petri Sallinen  
  Mielestäni kuvassa on kaksi kaksiakselista vaunua —toinen on takimmaisella raiteella.
kuva 19.10.2017 13:46 Petri Sallinen  
  Vaunujen hankintaa koskevat listaukset antavat tarkempaa tietoa kuin SVR:n vuosikertomusten listaukset. Kuva Gabd-vaunusta 2042 on siinä mielessä kätevä, että se näyttää kiistattomasti vaunun korityypin. Nyt vain selvittämään vaunuyksilön historia. Kun tämä on selvitetty, tiedetään se, minä vuonna otettiin käyttöön ainakin yksi pystylaudoitetulla korilla varustettu Gabd. Tämän perusteella taas voi syntyä ajatus myös siitä, että miksei muitakin:)

Gabd-vaunu ei ehkä ole paras mahdollinen etsinnän kohde, koska vaunuja oli vuonna 1885 vain kaksi kappaletta — tosin litteraa olennaisempi tässä tapauksessa on korin malli. Sen syntyvuottahan tässä metsästetään.

Hankintatietojen perusteella voidaan Gabd-vaunun mittoja verrata muihin litteroihin sijoitettujjen umpitavaravaunujen korien mittatietoihin. Tämän tiedon perusteella taas voidaan ehkä päätellä muiden vaunujen rakenne. Ihanteellista olisi tietenkin löytää riiitävä kattaus eri vaunutyyppien konepajapiirustuksia. Ehkä niitä vielä löytyy, kun riittävän ahkerasti kaivetaan — ehkä ei, jolloin on tyydyttävä niukempaan lähdeaineistoon spekulaatioilla höystettynä. Mieluummin edes näin kuin ei mitään. Jos joku tulevaisuudessa löytää jotain uutta, niin korjattakoon sitten virheelliseksi osoittautuneet asiat.

1800-luvun vaunujen tietojen selvittäminen ei ole mitenkään simppeliä. Kuulisin mieluusti, minkälaisen metodin sinä olet valinnut tietojen metsästämiseen — se on paljon mielenkiintoisempaa kuin se, miten asiaa ei ainakaan pitäisi yrittää selvittää :)
kuva 18.10.2017 21:33 Petri Sallinen  
  Tunnut luottavan vahvasti siihen, että mitä museon plakaatissa kerrotaan — eli et kyseenalaista sitä. Olen kuullut aiheesta toisen erilaisen ja hyvin perustellun kertomuksen rautatiehistorian ammattilaisen kertomana. Sen mukaan vaunu todellakin olisi ollut Ga -> Gaa ja että konepaja olisi kunnostustyön yhteydessä oma-aloitteisesti keneltäkään kysymättä rykäissyt litteraksi G:n.

En ole yrittänyt asian todenperäisyyttä tarkistaa enkä edes tiedä olisiko se mahdollista. Vaunun aluskehys lienee sen verran vanha, että numeroa ja litteraa ei ole vielä stanssaamalla kehykseen lyöty, mikä tuli myöhemmin käytännöksi juuri siitä syystä, jos vaikka maalaamalla tehty sarjoitus olisi kulunut tunnistamattomaksi. Käytännöstä on olemassa kyllä määräys.

Asiasta on siis kaksi kertomusta — mikä on totta, mikä ei? Noin lähtökohtaisesti museon kalustokokoelman restauroinneissa on suoranaisia munauksiakin. Erään irvileuan mukaan enemmän virheellisesti restauroitua kalustoa kuin oikein restauroitua :)
kuva 18.10.2017 16:49 Petri Sallinen  
  Huvihevosvaunu Gaa:n osalta todennäköisesti tiedetään miltä vaunu näyttää — se on Suomen Rautatiemuseossa näytillä, mutta jostain syystä litteralla G :)
kuva 18.10.2017 13:05 Petri Sallinen  
  Havainto vanhemman ja uudemman Ga-tyypin välillä on merkittävä. Kun kuvia katselee tarkemmin, niin vaunuissa on teknisiä eroja — esimerkiksi ovien mekanismit ja kätisyys. Onko mahdollisesti vaunujen kantavuudessa eroja, joka voisi selittää erottelua G- ja Ga-sarjoihin?
kuva 18.10.2017 12:42 Petri Sallinen  
  "Vakiintunut käsite" ja "vakiintunut ilmaisu" ovat kaksi eri asiaa.

Käsite on "asialle ominaisten piirteiden kokonaisuus" ja ilmaisu ainoastaan jollekin asialle tai käsitteelle annettu nimi — nimi voi kuvata asiaa tai olla kuvaamatta. Tutkimuksessa käsitteet ovat kriittisen tarkastelun kohteina — ilmaisu eli käsitteelle annettu nimi sen sijaan voi olla periaatteessa ihan mitä vaan, kunhan sen sisältö ymmärretään.

Asianosaiset voivat esimerkiksi sopia, että pystylaudoitettu vaunu on muodoltaan maksalaatikko-tyyppinen. Se voi vakiintua ilmaisuksi kuvaamaan pystylaudoitettua vaunua. Mikäli tutkimuksessa havaitaan, että Suomessa ei ole koskaan ollukaan pystylaudoitettuja vaunuja, vaan kaikki ovat olleet vaakalaudoitettuja, niin silloin vakiintunut käsite osoittautuu vääräksi, ei kuitenkaan vakiintunut ilmaisu. Vakiintunut ilmaisu voi jopa jäädä käyttöön, vaikka sitä kuvaava käsite olisi muuttunut.

Vakiintuneita ilmaisuja on tunnetusti vaikea muuttaa, mikäli ne ovat ehtineet vakiintua. Esimerkiksi Kielitoimisto yrittää epätoivoisesti muuttaa lehtikielen kautta vakiintuneita ilmaisuja — monesti huonolla menestyksellä, jolloin jossain vaiheessa vakiintunut ilmaisu kaikessa hiljaisuudessa hyväksytään viralliseksi ilmaisuksi.

Veikkaan, että "Ga-tyyppinen vaunu" -ilmaisu kuvaa hyvin myös sellaisen vaunun rakennetta, jota ei ole litteroitu Ga-vaunuksi, eli pystylaudoitettua korimallia :) Mikään ei tietenkään estä kehittämästi uutta ilmaisua ja käytön kautta hakea sille vakiintumista.

Tässäkin keskustelussa on ehtinyt syntyä jo uusi ilmaisu "Vanhemman tyyppinen Ga-vaunu".
kuva 18.10.2017 11:07 Petri Sallinen  
  Ga-tyyppinen vaunu tarkoittaa ulkopuolisella pystylaudoituksella varustetta vaunua. Termi on vakiintunut ilmaisu.
kuva 18.10.2017 10:03 Petri Sallinen  
  Vaikuttaa peräti mielenkiintoiselta. Onko lähteenä käyttämässäsi valmistusluettelossa vaunun G 1734-1755 osalta julkaistu esimerkiksi korin päämittoja (joissakin listauksissa nimittäin on). Mittoja voisi vertailla myöhemmän aikakauden Ga-vaunujen mittoihin.
kuva 18.10.2017 09:31 Petri Sallinen  
  En tunne tarkemmin vaunukorttijärjestelmää. Ko. 765/1922 on melko laaja asiakirja, mutta se keskittyy pääasiallisesti esittelemään kortteihin tallennettavia tietoja ja sitä, miten tiedot kortteihin tallennetaan. Kahden asiaa käsittelevän määräyksen perusteella ilmeisesti kortiston ylläpito tapahtui vaunukorjaamoissa ja konepajoilla ja ne koostettiin Mustaksi kirjaksi koneosastolla/konetoimistossa.

Se jää avoimeksi, oliko kaikilla kaikilla vaunukorjaamoilla ja konepajoilla kattavat valtakunnalliset kortistot. Vain tavaravaunut muutamia poikkeuksia lukuunottamatta olivat "kaikkien yhteisiä", muilla vaunuilla oli määrätty kotiasema vuoteen 1958 asti. Vastasivatko kotiasemat pääsääntöisesti omien vaunujensa tilastoinnista — en tiedä. Jos näin tapahtui, niin toimittiko koneosasto kyseiset kortit muille konepajoille ja vaunukorjaamoille — en tiedä. Miten tavaravaunujen kortistointi oli järjestetty käytännössä — en tiedä. Korjattu-sanan alle maalattu punainen viiva vaunussa ainakin kertoi sen, että vaunu oli mitattu ja kortistoitu, eli tällä vältettiin päällekäiset kortistointioperaatiot.

En myöskäään tiedä, milloin vaunukorteista luovuttiin. Ilmeisen myöhään, koska kortistoja on päätynyt myös harrastajille. Niitä pitäisi olla myös Rautatiemuseossa.

Tämänhetkisen dokumentteihin perustuvan tiedon valossa Mustan kirjan julkaiseminen alkoi (viimeistään) vuonna 1927. Tulkintaa voidaan muuttaa sen jälkeen, kun aiheesta löytyy uusi ajankohtaa tarkentava dokumentti. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin "jos lehmällä olisi siivet, niin lehmä osaisi lentää" -tyyppistä spekulaatiota halutaan välttää ja perustaa tulkinnat vain dokumentteihin. Yritän toimia tämä asia kirkkaasti mielessäni :)
kuva 17.10.2017 21:22 Petri Sallinen  
  Vaunukortteja ja Mustaa kirjaa sivutaan pitkänpuoleisessa kuvauksessa vaunukorttijärjestelmästä. Tässä joitakin otteita.

Vaunukortit otettiin käyttöön määräyksellä Ko. 765/1922.

"Tarkkojen tietojen saamiseksi vaunustosta on otettu käyttöön korttijärjestelmä, jossa kustakin vaunusta on laadittu tilastokortti." Kortit sisältävät erilaista tietoa jokaisesta vaunusta, kuten mittoja, vaunun "aineslajin" (=puu tai rauta), taaran, kuormituksen, jarrulaitteet, lämmityksen, valaistuksen jne.

"...korttiin on merkittävä, milloin vaunu otettiin liikenteeseen, missä ja milloin se on uudestirakennettu, jos vaunulle on annettu uusi numero, myöskin vaunun aikaisempi numero"..."muistustussarakkeeseen merkitään erityislaitteet, kuten W.C.".

Vaunut mitattiin. "Sittenkuin vaunu on mitattu ja kaikki vaunukorttiin merkittävä otettu huomioon, on aluskehykseen korjattu-sanan alle maalattava punainen viiva". [Tässä pienoismallirakentajille huomioitavaa :)]

Ko. 759/1927 jatkaa vaunukorttijärjestelmästä seuraavasti:

"Vaunukortit on tarkistettava siten, että vuosittain täydennetyssä "Valtionrautateiden vaunut" [=Musta kirja] -nimisessä julkaisussa olevat tiedot, jotka pääasiallisesti on laadittu saapuneitten vaunukorttien perusteella, vaunujen määräaikaisissa suurissa tarkastuksissa verrataan tarkastuksenalaisena olevaan vaunuun. Jos tällöin huomataan virheellisyyksiä joko vaunun mittoihin, sisustukseen tahi varustukseen nähden, on kyseellisestä vaunusta lähetettävä uusi kortti, samoinkuin siinäkin tapauksessa, ettei vaunun numeroa ollenkaan ole sanotussa julkaisussa."..... [Tämän perusteella Mustan kirjan julkaisu olisi siis alkanut vuonna 1927].

... "On myöskin tarkastettava, onko vaununkuva [=Mustan kirjan sisältämä vaunukohtainen piirustus] joka suhteessa todellisuuden mukainen sekä ilmoitettava, missä suhteessa kuva on virheellinen, mahdollisesti viitaten johonkin toiseen, oikeaan kuvaan. Koska vaunujen mitat monessa tapauksessa ovat merkityt asianomaisista piirustuksista, voi kyllä sattua pienehköjä eroavaisuuksia vaunumittoihin nähden, eikä siis tarvitse laatia uusia kortteja, jos mitoissa huomataan vain pienempiä muutamien senttimetrien eroavaisuuksia."...

..."Uudet kortit kirjoitetaan paitsi aina silloin, kun jokin muutos on vaunuihin tehty vaikkapa vain vaunun sarjamerkki on muutettu."....

..."Koska tämä tarkastus tuottaa toivotun tuloksen ainoastaan siinä tapauksessa, että työ suoritetaan suurella huolella, on asianomaisille annettava tarkat ohjeet, millä tavoin mittaaminen on suoritettava ja miten kortit on kirjoitettava. Kortit on kuukauden 1. päivänä lähetettävä konetoimistoon.".

Mitä ilmeisimmin tarkin vaunukohtainen tieto on vanhoissa vaunukorteissa.
kuva 17.10.2017 15:40 Petri Sallinen  
  Piirustuksen rooli Mustassa kirjassa lienee ollut rautatieammattilaisten kannalta olematon tai vain suuntaa-antava. Tarkemmat vaunukohtaiset tiedothan esitettiin vaunukorteissa ja varsinaista rakentamista varten oli konepajapiirustukset.

Kohtuullisen paljon joihinkin Mustiin kirjoihin on kuitenkin tehty merkintöjä käsin, kun numerointia tai vaunujen ominaisuuksia on korjausten yhteydessä muutettu. Ehkä Musta kirja oli kätevä "käsikirja", josta osan perustiedoista sai nopeasti. Ei kai piirustuksen rooli ollut pelkästään tylsien luetteloiden graafinen elävöittäminen.

Piirustuksen merkitys korostuu enemmän harrastajien tai pienoismallirakentajien keskuudessa, jotka haluaisivat tietää, miltä joku vaunu näytti edes likimain. Musta kirja voi siis tarjota hehtaarin, kunnes tarkempaa dataa löytyy — jos löytyy.

Gav-vaunujen osalta Mustassa kirjassa piirustuksen mittojen ja luettelon numeeristen mittojen vastaavuus vaihtelee. Esim. 29501-29950 sarjan osalta 29 kappaleessa pyörästön pituus- ja vaunun pituusmitat vastaavat, kahdeksan vaunun osalta ne eivät vastaa (sarjaan ei ole luetteloitu muita vaunuja). Yhdessä listauksessa numeeriset arvot ja piirustuksen mitat taas eivät miltään osin vastaa jne.
kuva 17.10.2017 13:05 Petri Sallinen  
  Jos haluaa etsiä dataa piirustuksista, niin silloin on hankittava konepajapiirustukset. En osaa sanoa, laadittiinko venäläisistä vaunuista piirustuksia — edes silloin, jos niihin tehtiin muutoksia. Tosin yllättävän monista aika marginaalisistakin asioista löytyy seikkaperäiset piirustukset, kuten Ggkk-sarjan hiivavaunun ovesta — yksittäinen vaunu, joka tehtiin muutostyönä T(o)-sarjan vaunusta. Piirustukset olivat tietty ohjeina osien rakentajille.

Aika loogisesti voisi ajatella mainitsemallasi tavalla: Gav-vaunu ja Gd-vaunu näyttävät riittävän samanlaisilta, joten käytetään Gd-vaunun piirustusta esittämään Gav-vaunua Mustassa kirjassa.
<<   >>