|
|
09.03.2017 19:32 | Nikolas Peippo | ||
| Taisi lipsahtaa ylimääräinen kolmonen Mikon junapainon eteen? En tosin väitä tuntevani rataprofiilia eli jos se on jyrkkää alamäkeä koko matka niin varmasti liikkuu, mutta tuollainen junapaino yhdellä Dv:llä kuulostaa koooovin utopistiselta. | ||||
|
|
09.03.2017 19:11 | Jimi Lappalainen | ||
| No, mikä se on? | ||||
|
|
09.03.2017 18:58 | Mikko Mäntymäki | ||
| Ei muutaman tukin takia kannata tehdä uutta reissua, "tulkoot ylikuorma", mitä minä muistan että parhaimmat kuormat joita on puntaroitu oli 160 tonnia. Vastaavasti rautateillä yhdellä Dv12:lla on viety Toijalasta Valkeakoskelle sellua 3600 tonnia, syy parilla hankalampi tehdä vaihtotöitä, vaihteistoöljy tosin kävi aika lämpimänä. | ||||
|
|
09.03.2017 18:58 | Raimo Harju | ||
| Matkustaessani tällaisella Ateenasta-Pireukseen, en muista koskaan ennen olleeni niin täyteen ahdetussa junassa, tai muussakaan kulkuneuvos, ei olis mahtunu kaatumaan, vaikka kuinka olis halunnu. | ||||
|
|
09.03.2017 18:55 | Mikko Mäntymäki | ||
| Rata tosin on siinä kunnossa että 80 km/h olisi sopiva rajoitus mutta rataosalle tarvittaisiin radio-opastimet, Valkeakoskelle ja Metsäkansaan esi/pääopastimet | ||||
|
|
09.03.2017 18:47 | Mikko Mäntymäki | ||
| Onkohan EU sen takana että turhia 50 merkkejä on ilmestynyt pikkuteille joissa ennen on ollut 80 km/h rajoitus. | ||||
|
|
09.03.2017 18:18 | Raimo Harju | ||
| Ei taida olla kuvas jakoavaimia, tarkoititko lukkorengasavaimilla noita sakara-avaimia. No eipä sen väliä, mitä nimitystä avaimista tämän kuvan yhteydes käyttää, jakoavain tahtoo olla mutterin surma, jos joutuu oikein vääntämään, niikuin täällä tallis on jouduttu. | ||||
|
|
09.03.2017 17:59 | Pave Saarinen | ||
| Niin no, mutta onhan siellä kiintoavaimissakin alatyyppejä, näen kuvassa ainakin lukkorengasavaimen. | ||||
|
|
09.03.2017 17:20 | Esa J. Rintamäki | ||
| Työjarrut etualalla... | ||||
|
|
09.03.2017 17:05 | Markku Knuutti | ||
| Mulloli tonnikolomesataa ässä johona kromikeula parivaloin , elikkäs ameriikan vientimalli :) | ||||
|
|
09.03.2017 16:45 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuvan aura on jonkin aikaa kestäneen kokeilun tulos. Olen lukenut, kuinka yhteen ohjaamolliseen liitevaunuunkin oli kiinnitetty aura. "Läpyskät" oli tunnettu Ruotsissa jo pitkän aikaa, höyrykalustossakin niitä (ruotsiksi: snöbillar) oli. Suomessa ensimmäiset läpyskät oli Ds1-3- sekä Bm1-sarjoissa. Lienee Ruotsista otettu mallia... Y7 eroaa alkuperäisestä Y6-sarjasta sisustuksen osalta. Ero on suurinpiirtein samanlainen kuin alkupään Sm1:llä ja Sm2:lla keskenään, näin suomalaisittain sanottuna, tosin Y7:n paikkaluku oli Y6:een verrattuna hiukan pienempi. Erään huomion mukaan Y7:n penkkimalli toi mieleen yhdistetyn Ei72:n ja Dm9:n penkit. Y8 oli varustettu vielä mukavammilla istuimilla. Ensimmäisessä Y8:ssa oli DC-3:n penkit. Y8 oli alkujaan käytössä yöllä kulkeneissa pitkissa vuoroissa ja matkustajat saivat pientä korvausta vastaan käyttöönsä tyynyn ja huovan. Koneistossa ja ulkoasussa ei ollut sarjojen välillä eroavaisuuksia. Kolme vaunua muutettiin salonkikiskobusseiksi poistamalla penkit ja laittamalla tilalle irtotuoleja ja pari pöytää. Sarjaksi tuli YSo6 (vuoden 1970 jälkeen YS). Ne olivat käytössä lähinnä tarkastusmatkoilla ja sittemmin ne siirrettiin omatarvemoottorivaunuiksi sarjaan Qgm. Suomalainen lättä perustui Hilding Carlssonin konstruoimaan sarjaan YCo4, jonka moottorin teho oli 155 hv. YCo4:stä ei kuitenkaan tullut SJ:n päätyyppiä, sillä samaan aikaan Y6:n suunnittelu oli jo varsin pitkällä, ellei peräti valmis. SJ sittemmin myi YCo4-kalustonsa liitevaunuineen (myös Y6 ja- ja Y7-kalustoa ja liitevaunuja) tanskalaisille yksityisrautateille, jossa palvelus jatkui vielä jonkin aikaa... Kaukaisin paikka missä ruotsinlättiä saattoi nähdä, oli Liberiassa, Afrikassa LAMCO-kaivosyhtiön enemmän tai vähemmän pienimuotoisessa henkilöliikenteessä. Y6-Y7-vaunuja muutettiin aktiiviuran jälkeen sähköradan huoltovaunuiksi, sarjoihin Qgz-yä ja Qhz-ö (hieman samaan tapaan kuin suomalainen Ttv, kääntyvine kattolavoineen, apukoneineen kaikkineen). Myös muuhun omatarvekäyttöön niitä muutettiin. Myytiinpä Norjaankin viisi ruotsinlättää (saivat NSB:llä sarjamerkin BM89). Ruotsinlätistä tehtiin myös sähköinen versio, sarjat X16 ja X17, ne erosivat toisistaan matkustajaosaston istuinjärjestelyllä. Niilläkin oli omat alkuvaikeutensa: hieman alimitoitettu sähkölaitesuunnittelu ainakin. Ruotsinlättien loppuaikoina SJ:llä ihmeteltiin että kumma kun sähkölättiä ei aikoinaan tilattu enempää (tarvetta olisi ollut). Joissakin ruotsinlättien liitevaunuissa oli 1. luokan istumapaikkoja ja viihtyvyyttä lisäsi pieni pentry. Kimmo Pyrhösen kirjassa mainittiin kuinka suomalaisten postiliitevaunujen malli saatiin Ruotsista. Kaikkiaan ruotsinlättiä on valmistettu 402 vetovaunua, joista 30 sähköistä. Liitevaunuja 321 kpl. Lisäksi yksityiselle Göteborg-Säro-radalle valmistui 8 vetovaunua (nämä juuri päätyivät LAMCO:lle). Summa 731 kpl. Ruotsin lättäliikennettä oli vuosina 1953 - 1989, valmistusvuosien ollessa 1953 - 1960. | ||||
|
|
09.03.2017 16:38 | Esa J. Rintamäki | ||
| Suomessa pakoputki johdettiin vaunun alle, ruotsinlätässä ylös katolle. | ||||
|
|
09.03.2017 16:37 | Esa J. Rintamäki | ||
| Nimi Scania on Skoonen nimi latinaksi. | ||||
|
|
09.03.2017 16:34 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ruotsinlätän telin rakenne poikkesi huomattavasti suomalaisesta. Telissä jousitus oli järjestetty kulmavipuperiaatteella, samalla tavoin kuin Munchen-Kassel-telissä, sillä erolla että ruotsinlätässä oli kierrejousien sijasta kartiojousitus. Pirteä kulku johtunee ahdetusta moottorista. Ruotsinlätän jarruissa oli alkuun lievää pohtimista, mutta asiaan paneuduttiin hyvin tuloksin. Esikuvana ruotsinlätälle oli Halmstad-Nässjö-radan "snabbmotorvagn" (myöhemmin valtiollistamisen jälkeen SJ:n sarjat Yo2 ja Yo3) vuosilta noin 1940 molemmin puolin, ulkonäköä myöten. Erojakin oli: HNJ:n vaunut olivat 2-moottorisia. Alkuun Y6-vaunujakin ajateltiin aluksi varustettavan kahdella moottorilla, kuitenkin päädyttiin yhteen moottoriin. Ruotsinlättä varustettiin jo alusta alkaen viisivaihteisella vaihdelaatikolla, joten sn oli 115 km/t, ahtamisen myötä haipakkaa kyettiin vaikeuksitta ylläpitämään. Sanalla sanoen, ruotsinlättä oli aikanaan hyvä keksintö. Huonona puolena mainittakoon kevyen rakenteen myötä tullut huono kolarikestävyys. Sama tosin päti myös suomalaisella lätällä. Erona suomalaiseen mainittakoon että vetovoima kulki moottorista etupään vetotelin molemmille akseleille, takapään telin ollessa juoksuteli. Laitesijoittelu siten poikkesi suomalaisesta. Valmistusteknisesti tarkasteltuna Y6-Y7-Y8- ja Dm6-7-kalustolla oli yhtäläisyyksiä: mm. korit koottiin enimmäkseen hitsaamalla. Lisäksi ruotsinlätässä matkustamon valaistus toteutettiin loisteputkilla, toisin kuin Suomessa. |
||||
|
|
09.03.2017 16:16 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ruotsin rautateiden pohjoisosien junien kuljettajien aikataulukirjoissa oli kuva ja ohjeet poron lopettamiseksi puukolla. | ||||
|
|
09.03.2017 16:13 | Esa J. Rintamäki | ||
| Olympiavaunuiksi kutsuttiiin myös 1940 kisoja varten valmistettuja vaunuja. | ||||
|
|
09.03.2017 16:01 | Esa J. Rintamäki | ||
| Neuvostoliiton värimaailmasta: toisen maailmansodan aikana neukkulassa valjastettiin tehtaat Uralin takana sotatuotantoon. Joitakin hävittäjälentokoneita maastomaalattiin traktoritehtaan vihreällä/mustalla maalilla. Muuten vitsi Ladasta: mikä on ruosteen kemiallinen merkki? Vast. LADA. | ||||
|
|
09.03.2017 15:47 | Esa J. Rintamäki | ||
| Puolikaariteema on kuulunut rautatiearkkitehtuuriin jo muinaisajoilta lähtien. Tuoreena esimerkkinä Kilon seisakkeen kellotorni. | ||||
|
|
09.03.2017 15:37 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kaipiaisten veturitallin purkamisesta tulleet tiilet käytettiin kuulemma Kotkan nykyisen asematalon rakentamiseen. | ||||
|
|
09.03.2017 15:35 | Teppo Niemi | ||
| Samoin luokkamerkintä tukee tuota tietoa. | ||||
|
|
09.03.2017 15:18 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ensimmäisenä on EFi, päätynumeroiden sijoittelusta päätellen 22395. Perässä Ei-roikka. | ||||
|
|
09.03.2017 15:15 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tyylistä päätellen lienee rakennettu 1910-luvulla. Saattaa olla myöhemminkin... | ||||
|
|
09.03.2017 15:12 | Esa J. Rintamäki | ||
| Ford Econoline on suosittu auto USA:ssa ja miksei muuallakin. Mallinimen mukaisia pakutyyppejä on valmistetu jo 1960-luvun alkupuolelta lähtien. | ||||
|
|
09.03.2017 14:57 | Esa J. Rintamäki | ||
| SLHS:n korimallikuvaston mukaan Ajokki rakensi kuvassa näkyvää mallia vuosina 1958-1959. Teräskorisenä vieläpä. Postin busseilla kilometrejä kertyi runsaasti joten ei liene ihme, että se olisi alennettu pelkästään postia kuljettamaan. Muuten, moottoria lukuun ottamatta täysin kotimaista valmistetta! | ||||
|
|
09.03.2017 14:45 | Esa J. Rintamäki | ||
| Erään veturimiehen mielestä Hr13/Dr13 suunniteltiin siten että otettiin aluskehys teleineen, pantiin moottorit generaattoreineen paikoilleen ja verhoksi päälle kori. Loput laitteet heitettiin sitten miten kuten minne vain mahtui. Ai niin ohjaamot oli jäädä pois... | ||||
|
|
09.03.2017 14:30 | Esa J. Rintamäki | ||
| Liikennepaikkojen nimistä: sotkeudunpa mukaan seuraavalla anekdootilla. Haapamäen - Seinäjoen välillä matkustajajunassa eräs konduktööri kuulutti: "Töysä, Tuuri, Alavus, Löysä, Luuri, Luraus". | ||||
|
|
09.03.2017 14:12 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuvassa näkyvä nostolaitekonstruktio oli yleinen näky puutavara-autoissa. Häipyi historian hämäriin, kun "Hiiappi" tuli markkinoille. | ||||
|
|
09.03.2017 14:02 | Esa J. Rintamäki | ||
| Paikallisen veturihenkilökunnan antama kutsumanimi tälle mallille on "silmälasikäärme". | ||||
|
|
09.03.2017 14:00 | Esa J. Rintamäki | ||
| Utin varuskunta oli olemassa jo tsaarivallan aikana. | ||||
|
|
09.03.2017 13:53 | Jimi Lappalainen | ||
| Tämä Reinon kuvan siltahan on siis uuden ratalinjan vanha silta. Epäilen vahvasti että tuo sama silta oli vanhallakin ratalinjalla, ks. kuva https://vaunut.org/kuva/62429 . Eli kun tämä silta oli saatu 1970-luvulla siirrettyä vanhalta ratalinjalta uudelle, siihen tuotiin kaarisilta. Mistä ihmeestä se sitten on tuotu? | ||||
|
|
09.03.2017 13:28 | Ilari Kokko | ||
| Lievän provosoivasti: Mihinkäs minä nyt jätän autoni? Tuon aurinkopaneelitalon kohdalla se yleensä on... Eli pohdituttaapa tässä se, mitenkä ovat suunnitelleet liityntäpysäköinnin jatkossa. Itseäni ja montaa kanssamatkustajaa varmasti miellyttää erityisesti m a k s u t o n pysäköintimahdollisuus, joka tänään on olemassa. Tuskin säilyy jos pysäköintitaloon täytyy auto viedä. Mitenkään eivät myöskään autot mahdu tuolle pienelle paikoitusalueelle, jolla jo havainnekuvassakin on joku autonsa pysäköinyt metsän puolelle. | ||||
|
|
09.03.2017 13:21 | Tunnus poistettu | ||
| Minun sanastossani jakari on avain jossa on liikkuvat leuat eri pultti/mutterikoille. Nämähän näyttävät ainakin melkein kaikki kiintoavaimilta. | ||||
|
|
09.03.2017 13:09 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vuoden 1969 JT:ssä ilmoitettiin Hr12-veturin suurimman sallitun ajonopeuden Valkeakosken ratapihalla olevan 20 km/t. Sama koski Mänttää. | ||||
|
|
09.03.2017 13:01 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kuvan lastauslaiturin huomattava pituus johtuu siitä että se rakennettiin sotilastarkoituksiin. Karjalan kannaksella meneteltiin samoin joillakin asemilla. | ||||
|
|
09.03.2017 12:35 | Kari Suominen | ||
| Tuukka Ryyppö kirjoittaa : "Ainoa asia joka stressaa ammattitaitoista kuljettajaa, on mistä löydän seuraavan lastin". Lisäksi hän mainitsee ajopiirturin tietojen tarkistamisen ja auton punnitsemisen olevan 10 minuutin läpihuutojuttu. Jottei todellisuus aivan täysin hämärtyisi, niin kerrottakoon nyt raskaan liikenteen valvonnan tuomista lieveilmiöistäkin. Sosiaalisessa mediassa toimii ryhmiä, joiden tarkoituksena on paljastaa poliisin suorittamia liikennevalvontaoperaatioita. Raskaalla kalustolla on oma poliisien liikkeistä raportoiva ryhmä. Mm. Facebookista löytyvässä raskaanliikenteen ratsiaseuranta-ryhmässä on yli 14 000 jäsentä. Miksikö ammattikuljettajat sitten varoittelevat toisiaan ? Ajetaanko ylikuormilla vai onko syynä kaluston huono kunto tai ajoaikamääräysten laiminlyönti. Joidenkin satunnaisten kohdalla näinkin voi olla, mutta ylivoimaisesti suurimmaksi syyksi ovat kuljettajat maininneet ratsiassa odotteluun kuluvan ajan, josta tulee näin pakollista "lepoaikaa". Kun ratsiassa otetaan liikennevirrasta raskasta kalustoa tarkastusta varten sivuun esim. levähdysalueelle, saattaa vierähtää tuntikin kunnes se oma vuoro tarkastukseen tulee. Aina kun ei voi tuuri käydä, että olisi jokaisessa tarkistuspaikassa jonon ensimmäinen. Ja jos ratsia vielä satutaan toteuttamaan jonkin teemapäivän merkeissä yhteisoperaationa vaikkapa paikallisen poliisilaitoksen, Tullin, Rajavartioston, Trafin ja AVIn kanssa, joutunee rekkamies virittelemään retkikeittimen sopan keittoa varten, sillä odotusajasta tulee taatusti pitkä. Mieluumminhan sitä viettää lain saneleman lepotaukonsa jonkun huoltoaseman rekkaparkissa, jossa kaikki palvelut ovat vieressä ja voi rauhassa torkahtaakin. Huomioitavaa on myös, että joissakin aikataulusidonnaisissa kuljetuksissa saattaa tunninkin suunnittelematon katkos kertaantua sarjana hankaluuksia loppupäivän osalta. |
||||
|
|
09.03.2017 12:08 | Tuomas Pätäri | ||
| vrt uusi: http://www.savonkuljetus.fi/userfiles/image/Hillosensalmi.jpg . Alituskorkeus kasvoi puolella metrillä. | ||||
|
|
09.03.2017 11:23 | Pekka V. Puhakka | ||
| Tässä laitoksessa ei ole keskitettyjä vaihteita eikä kulkutiepainikkeita. Raide-eristyksien ja vaihteiden asentotietoja on runsaasti saatavilla, todennäköisesti tasoristeyslaitteiden ohjauksista johtuen. Eli kyllä tämä Raisio taitaa mennä varmistuslukko- ja opastinturvalaitosten luokkaan, vaikkei olekaan luokkansa köykäisintä mallia (pakkilaitos). | ||||
|
|
09.03.2017 09:10 | Tommi K Hakala | ||
| Nih, yhdistäkääs nuo edelliset sitten puutavara-auton kuljettajan päivärytmiin...etsit lumisen "metsätien" päästä puut, taistelet jääketjuja päälle ja pois ja yrität sitten osua aikaikkunassa tehtaan portille. | ||||
|
|
09.03.2017 08:24 | Petri Nummijoki | ||
| Rakennusvaiheen aikaisissa piirroksissa Hr12 muistuttaa enemmän Nohabia. Etuikkunat ovat toteutunutta matalammat ja leveämmät sekä sivuikkunoita korkeammalla, ylävalonheitin ja soittokello on sijoitettu samalla tavalla, kuin Nohabissa ja myös ajopöytä on Nohab-tyylinen. Lopullinen veturi siis muuttui yksityiskohtien osalta aika paljon. Ehkä on niin, että Valmet ja Lokomo piirsivät veturin alun perin Nohabin pohjalta mutta SLM muutti suunnitelmia ja lopullinen veturi on enemmän sveitsiläisperäinen eikä niinkään Nohabin mallin mukaan tehty. | ||||
|
|
09.03.2017 08:13 | Tuukka Ryyppö | ||
| Noista ainoa, joka stressaa ammattitaitoista kuljettajaa, on kohdassa "mistä löydän seuraavan lastin?" Ajopiirturin ja painon seurantaa olen nähnyt todella usein, eikä siitä ole yksikään kuljettaja stressannut. Ja miksi olisikaan? Kymmenen minuuttia kuluu ja sitten matka jatkuu. Pelkääjän paikalla on tullut istuttua useamman sadan eri kuljettajan ajaessa, kuljettajien ollessa Saksasta, Puolasta, Suomesta, Ukrainasta, Romaniasta, Portugalista, Argentiinasta, Venäjältä, Ranskasta, Liettuasta, Virosta, Ruotsista ja ties vaikka mistä. |
||||
|
|
09.03.2017 07:21 | Kari Haapakangas | ||
| Siinäpä on tiellä ajelijalla peräti harvinainen tilanne. Ensin ajetaan rautatien yli, ja heti perään sukelletaan rautatien ali. Tai päinvastoin. | ||||
|
|
09.03.2017 07:11 | Kari Haapakangas | ||
| Tuostapa tuleekin mieleen puolalainen kasku: ovatko venäläiset ystäviä vaiko veljiä? Veljiä tietysti, sillä ystävät voi valita... | ||||
|
|
09.03.2017 05:36 | Miko Rautiainen | ||
| Jos tuo koskisi kiskoja olisi rajoitus 500kmh :) | ||||
|
|
09.03.2017 03:31 | Esa J. Rintamäki | ||
| No-vaunut rakennettiin O-sarjan neliakselisten tavaravaunujen aluskehyksille, mikäli oikein muistan. Kolmen ensimmäisen No-vaunun sisäänkäyntiovi ovi ulkoseinän tasalla, tässä on syvennyksessä. Tämä No 3005 sai aluskehyksensä työläisvaunusta T 1237. Hylätty 1970. | ||||
|
|
09.03.2017 03:16 | Esa J. Rintamäki | ||
| Oulun rautatien pysäkki, joka on kokenut laajennuksen myötä kuvassa näkyvän ikkunamuutoksen ja poikkipäädyn. Poikkipääty oli vain pohjoisessa päädyssä. Voltin aseman pihalla on myös jääkärimuistomerkki. | ||||
|
|
09.03.2017 03:12 | Esa J. Rintamäki | ||
| Laihian eli ennen vanhaan Laihelan pysäkkitalossa on sisäänkäyntiovi alkuperäisessä paikassa. Laajennuksen yhteydessä tehdyssä poikkipäädyssä näkyy selvästi Bruno Granholmin kynänjälki. Ikkunan malli ,juoruaa tästä. Tuo on sitten hauskan näköinen tuo oven sadekatos. Mainittakoon että kuvan vasemman reunan ulkopuolella on vastaava poikkipäätylaajennus. | ||||
|
|
09.03.2017 02:19 | Esa J. Rintamäki | ||
| Tuttua puuhaa. Hillman Minx: satakolomeekymmentä... | ||||
|
|
09.03.2017 02:14 | Esa J. Rintamäki | ||
| Näkyipä jonkun kerran Tve4 myös Båtvikin jakelijassa. | ||||
|
|
09.03.2017 02:01 | Esa J. Rintamäki | ||
| Onko tämä mallia VR-76? Sitä kutsutaan nimellä "salamalaite". | ||||
|
|
09.03.2017 01:46 | Esa J. Rintamäki | ||
| Kylälä kyllästyi jossain vaiheessa VR:n asenteeseen ja tarjosi keksintöään Ranskaan. Siellä tunnettu veturisuunnittelija Andre Chapelon kehitti sitä edelleen: tuloksena Kylchap-vetopuhallin. Kerrotaan että kun Kyösti Kylälä viritteli nimikkoveturiaan (Viipurin varikolla) niin VR käski sinetöidä savupesän ovet ettei Kylälä pääsisi käsiksi vetopuhaltimiin... | ||||
|
|
09.03.2017 01:30 | Esa J. Rintamäki | ||
| Silloin minulla oli koiria, niin hain useinkin Sörnäisten teurastamolta lehmän reisiluita kaluttavaksi. Kerran tulin luulastin kanssa junassa P129 Kirkkonummelle (asuin silloin Pikkalassa) niin vastapäätä istunut herra matkustaja tuijotti koko matkan kassista kurkistanutta luuta. Muistan sanoneeni, että koiralle. Hra sanoi siihen että koirat tykkää luista. Olikin erittäin oikeassa. Eikä luista koskaan otettu maksua. Hyvä homma. | ||||