|
|
13.11.2024 12:09 | Petri Sallinen | ||
| Siteeraamasi näkemys on pelkästään kantaverkkoyhtiön. Kantaverkkoyhtiön tehtävänä on pitää huoli siitä, että kaikki sähköntuotantoyksiköt saadaan liitettyä kantaverkkoon. Kantaverkkoyhtiö ei ole kuitenkaan viranomainen tai poliittinen toimija, joka ohjaisi sähköntuotannon investointeja. Energiateollisuus (joka rahoittaa ja rakentaa uudet voimalaitokset) sen sijaan arvioi, että kaikenlainen polttamiseen perustuva energiantuotanto supistuu, mutta ei lopu kokonaan. Toisaalta biopolttoaineisiin perustuva toiminta voi jopa vahvistua, koska EU:n ja Suomen hiilidioksidin talteenottotoimet kohdistuvat ennen kaikkea biogeenisiin hiilidioksidipäästöihin. Tästä saataisiin raaka-ainetta esim. synteettisten polttoaineiden valmistukeen. Metsien hiilinieluongelma ja negatiivinen suhtautuminen ylipäätään polttamiseen voivat kuitenkin vetää toiseen suuntaan — asiat eivät ole yksiselitteisiä. Energiateollisuudessa ajatellaan, että niin kauan kuin Suomessa on metsiä ja metsäteollisuutta, niin yhtä kauan syntyy metsienhoidosta ja metsäteollisuudesta poltettavaksi kelpaavia sivuvirtoja. Metsiähän ei kasvateta poltettavaksi, vaan energiaa tuotetaan ennen kaikkea sivuvirroista — eli jämistä. Sama pätee mustalipeän käyttöön. Sitä syntyy selluloosateollisuuden sivutuotteena ja sitä käytetään niin kauan biopolttoaineena kuin Suomessa on selluteollisuutta. Se voi tietty loppua ja toisaalta sivuvirroille ja jopa mustalipeälle saatetaan keksiä jotain muuta käyttöä kuin polttaminen. Arvoitus on myös se, miten päästökauppa suhteutuu tulevaisuudessa biopolttoaineiden käyttöön. On esitetty, että myös biopolttoaineiden käyttö siirtyisi päästökaupan piiriin. Lisäksi Petteri Orpon hallituksessa on vähintäänkin pohdittu sitä, josko biopolttoaineiden käytölle lätkäistäisiin ylimääräinen vero. Nämä toimet tekisivät biopolttoaineiden käytöstä nykyistä kalliimpia, jolloin niiden käyttö saattaisi vähentyä. |
||||
|
Kuvasarja: Töölön tavara-asema ja ratapiha |
13.11.2024 12:01 | Jouni Halinen | ||
| Hannu saamasi pitää. | ||||
|
|
13.11.2024 12:00 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Se on surullista, kunnei Talvivaarankaan tapauksesta niin sanotusti otettu onkeen. En ole nähnyt mainittua keskustelua, mutta ehkä Timo asia aukeaa paremmin, kun ymmärtää että yleiskäsitteen »vihreä siirtymä» alle mahtuu myös bisnesten ja niiden edellyttämän kulutuksen »viherpesua». | ||||
|
|
13.11.2024 11:40 | Jari Välimaa | ||
| Niinkuin totesin ei kannata katsoa menneisyyteen eikä nykyisyyteen kun todellisuus on kovassa muutoksessa : "Energian tuotanto ja kulutus ovat murrosvaiheessa siirryttäessä perinteisestä, pääosin polttamiseen perustuvasta energiasta, yhä enemmän päästöttömän sähkön hyödyntämiseen. Puhtaan sähkön tarpeen ennustetaan kasvavan nopeasti kaikkialla Euroopassa. Suomen suuri ja kilpailukykyinen uusiutuvan sähkön tuotantopotentiaali tarjoaa erinomaiset edellytykset menestyä tässä murroksessa. Tämä näkyy Fingridissä: uusiutuvan sähköntuotannon liityntäkyselyt ovat kasvaneet vauhdilla jo useamman vuoden, ja Fingridin tietoon tulleita tuuli- ja aurinkovoiman tuotantohankkeita on jo noin 400 gigawattia. Nyt myös uusiin sähköintensiivisiin teollisuushankkeisiin liittyvät kyselyt ovat lähteneet voimakkaaseen kasvuun, ja niiden määrä on ylittänyt 35 gigawattia. Hankkeita on myös edennyt investointipäätökseen ja rakentamisvaiheeseen. Esimerkiksi kaukolämmön tuotannossa ja teollisuudessa lämmön ja höyryn tuotantoon käytettävien sähkökattiloiden kokonaismäärä on lähivuosina kasvamassa yli 2 gigawattiin jo tehtyjen investointipäätösten myötä." https://www.fingrid.fi/globalassets/dokumentit/fi/tiedotteet/ajankohtaista/sahkon-tuotannon-ja-kulutuksen-kehitysnakymat-q3-2024-fingrid.pdf |
||||
|
|
13.11.2024 10:57 | Petri Sallinen | ||
| Näyttää rikkavaunulta. https://vaunut.org/kuva/148006?t=Rikkavaunu |
||||
|
|
13.11.2024 10:24 | Petri Sallinen | ||
| Viime vuonna Suomessa tuotettiin sähköä vajaat 80 TWh. Tästä biopolttoaineiden osuus oli 13 prosenttia. Biopolttoaineista mustalipeän osuus oli 50 prosenttia. Mustalipeän osuus kaikista sähköntuotannon raaka-aineista taas oli 7 prosenttia. Biopolttoaineet — myös mustalipeä — lasketaan kansainvälisessä ilmastopolitiikassa päästöttömiksi sähköntuotannon raaka-aineiksi ja niiden käyttö ei ole päästökaupan piirissä. Logiikka perustuu ajatukseen, että biopolttoaineiden polttamisesta syntyvä hiilidioksidi sitoutuu uuden metsän kasvuun — kunhan metsänkasvusta pidetään huolta. Luvut voi tarkistaa sähkötilastoista. | ||||
|
|
13.11.2024 09:42 | Petri Nummijoki | ||
| Saattaa olla, että joku tietty toiminto on siirtynyt Ilmalaan ETYK-kokouksen vuoksi mutta saattoliikenne Helsingin ja Ilmalan välillä aloitettiin muutama viikko ennen kesäaikataulun 1975 voimaantuloa ja Martinlaakson radan säännöllinen liikenne käynnistyi 1.6.1975. ETYK-kokous oli 30.7-1.8.1975. | ||||
|
|
13.11.2024 08:59 | Teppo Niemi | ||
| Ja viime kädessä Finlandia-talossa järjestetty ETYK-kokouksen tarpeet (taurvallisuiuden vaatimat alueet) pakottivat matkustajavaunuhuollon siirtymään Ilmalaan. | ||||
|
|
13.11.2024 08:31 | Petri Nummijoki | ||
| Tuskin VR erityisemmin halusi pitää huoltoratapihaa tässä. Käytännössä Ilmalan ratapihan käyttöönotto oli edellytys mm. Martinlaakson radan liikenteen aloittamiselle, koska Töölön huoltoratapihan vaatimat vaihtotyöt estivät junamäärän lisäämisen Helsingin matkustaja-asemalle. Mutta siihenkin aikaan verorahoille oli muutakin käyttöä. | ||||
|
|
13.11.2024 07:52 | Kari Haapakangas | ||
| Eikös tuo keskimmäinen vaunu taustalla ole niitä jätekuljetusvaunuja? | ||||
|
|
13.11.2024 07:50 | Kari Haapakangas | ||
| Pitkään sitä sai VR pitää tuota vaunuvarastoaan valtakunnan paraatipaikalla. Eipä silti, vielä tänäkään päivänä nuo neliöt eivät varsinaisessa tehokäytössä ole, mutta onpahan kaupunkilaisille ja hanhille tarjolla vihreää. | ||||
|
|
13.11.2024 07:50 | Jari Välimaa | ||
| Ei enää kun päästökauppa on voimalaitoksia rasittavaa https://www.fingrid.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2024/sahkojarjestelma-uudistuu-ja-puhdistuu.-fingrid-current-tanaan-12.11.-klo-13/ | ||||
|
|
13.11.2024 07:45 | Lasse Reunanen | ||
| Jari, mustalipeä poltetaan sellutehtaissa, tai kuten nykyään puhutaan biojalostamoissa. Ne tuottavat energiaa jopa puolet yli oman tarpeen. Mustalipeän poltto lasketaan puupolttoaineisiin, koska on juurikin sitä. https://energiaa.vamk.fi/artikkelit/tulevaisuus/puu-uusiutuvana-energiana/ | ||||
|
|
13.11.2024 07:44 | Jari Välimaa | ||
| YLE:n keskustelu oli mitä oli. Ei kannata ottaa vakavasti, vihreä siirtymä on käynnissä ja se ei tarvitse enää julkista tukea vaan on yritysten toteuttamaa koska se tuottaa rahaa. https://ek.fi/wp-content/uploads/2024/10/Loppuraportti_Vihrean-siirtyman-investointien-vaikutusten-arviointi-1.pdf | ||||
|
|
13.11.2024 07:42 | Kari Haapakangas | ||
| Hmm, jos kuvassa kerran on ruotsalaisia siniverisiä, miksi taustan salossa liehuu Union Jack? Oliko Helsingissä tuolloin enemmänkin arvovieraita, ja jos, niin missä merkeissä? | ||||
|
|
13.11.2024 07:40 | Jari Välimaa | ||
| Kannattaa siirtyä nykyaikaan jos haluaa tietää Suomen energiatuotannon kokonaiskuvan jossa ei mitään mustalipeää näy : Fingridin sivulta https://www.fingrid.fi/sahkomarkkinat/sahkojarjestelman-tila/ | ||||
|
|
13.11.2024 07:18 | Timo Salo | ||
| Kylläpä on kiivas keskustelu tästä "vihreästä siirtymästä"... En ollut uskoa korviani tänä aamuna Aamu-TV:tä katsoessani! Nyt Lappiin pitäisi avata poikkeusluvilla useita akkumateriaalikaivoksia! Yhtiöille annetaan LUPA LASKEA JÄTTEENSÄ käsittelemättä vesistöihin...!!!? Eli paskataan vesistöt ja kylvetään raskasmetalleja luontoon, että saadaan edistettyä vihreää(?) siirtymää. Joku tässä nyt ei kertakaikkiaan sovi minun pallooni ja ymmärykseen...Jos jotain Lappiin pitää investoida ja rakentaa, niin nuo muutamaa päivää aiemmin esitellyt lämpöakut ovat mielestäni oikea tapa EDISTÄÄ vihreää siirtymää. (Karkeasti sanottuna hiekkaa täynnä oleva pömpeli ladataan helpon sähkön aikana ja puretaan tarvittaessa.) Lapissa hiekkaa riittää ja kaivuualue on helppo maisemoida hiekan kaivuun jälkeen. Niistä saatavalla energialla voi sitten lämmittää tupia, tai generoida uudelleen sähköksi tuulettoman/auringottoman pakkaskauden aikana. Noita "akkuja" rakentaessa luonto ei ainakaan mene niin pahasti pilalle! | ||||
|
|
13.11.2024 04:40 | Esa J. Rintamäki | ||
| Yeah, herra Lasse. Joka tapauksessa - hyvin tyylikäs "hrududu". Buickhan oli paremmaksi arvotettu merkki, verrattuna tavallisiin letukoihin ja pontiakkeihin. Buickin yläpuolelle oli asetettu Käkkylä, eikun anteeksi - ööö "Katiljakki". (Johnny "Käsiraha" Cash: One Piece At A Time". / "I'd get it one piece at a time, And it wouldn't cost me a dime"...) Jaaha, pääsisipä sellaisen rattiin, tekemään pikkukiusaa kanssa-autoileville Anteroille, joille viiden-nollan-Audi on ikään kuin Viagran korvike. |
||||
|
|
13.11.2024 00:49 | Lasse Reunanen | ||
| Se jätelipeä on ns. mustalipeää, sellunkeiton sivutuotetta, ligniiniä, ym. ainesosia, mikä nykyään kuivataan ja käytetään polttoaineena sellutehtaan energiantuotannossa. Merkittävä osa Suomen sähköntuotannostakin tulee mustalipeän poltosta. Yli ⅓ koko Suomen puupolttoaineilla tuotetusta energiasta tuotettaan mustalipeällä. Sen hyötykäyttöä ja korkeampaa jalostusta. kehitetään jatkuvasti. | ||||
|
|
13.11.2024 00:35 | Lasse Reunanen | ||
| Herra Esa. Buick -52:ssa on vielä eri muodot lokasuojassa, -53 kylkilista kulkee ylempänä ja -55 on eri jo taas muodot. Jäljelle jää -54, missä kylkilista jatkuu pyöräaukon yläreunasta taakse puskurin yläreunan korkeudella, kuten kuvan autossa. | ||||
|
|
13.11.2024 00:35 | Esa J. Rintamäki | ||
| G. A. Serlachius Oy käytti Mäntän kauppalan päällystämättömien katujen pölynsidontaan omaa sivutuotettaan: mustanruskeaa litkua: - jätelipeää (mäntänkielellä: livettä). Joku yllytyshullu pikkuskidi (en minä) oli sitä maistanut ja ollut vuoteenomana pari päivää, kovassa oksetustaudissa. Muistan sen liveen tuoksun vieläkin! Kauppalan sininen Fordson-traktori veti perässään puisella lieriön muotoisella säiliöllä varustettua "liitevaunua", jonka takapäässä oli vaakasuora kasteluputki. |
||||
|
|
13.11.2024 00:34 | John Lindroth | ||
| Bullitista ja Steve McQueenista ei voi olla diggamatta! | ||||
|
|
13.11.2024 00:23 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Hannu, iloitsen siitä, että pidät Bullitt - lippua korkealla, kun matoinen maailmamme yrittää ajaa itseään "Bullshitiksi"! | ||||
|
|
13.11.2024 00:19 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Lasse, itsekin olen 1954 Buickin kannalla. Tuon tyylistä takavaloteemaa Buickilla oli kyllä harrastettu jo vuosimallista 1950 lähtien, mitä nyt kokoa oli säädelty eri vuosimalleilla. Muuten: 1950 Buick - siinä just kaikkien dollarihymyjen äiti! Vuosimalli 1949 vähän lupaili, kunnes... |
||||
|
|
13.11.2024 00:15 | Lasse Reunanen | ||
| Tuo kuvausaika ei voi olla ennen 8.6.1931. Silloin perustettiin huoltoasemaketju BK, Bensiinin-Kuluttajain Oy, minkä mainosreklaami näkyy kuvassa. BK:sta muodostui eri vaiheiden jälkeen Union. Yhtiön ensimmäinen huoltoasema/jakamo sijaitsi osoitteessa Heikinkatu 17. Onko tämä niiltä kohdin? En tunne kovin hyvin Helsinkiä. Huoltoasema purettiin 1935 Postitalon tieltä, joten jos tuo reklaami viittaa tähän huoltamoon, sijoittuu kuva vuosien 1931-35 välille. Tiedot löytyy wikipediasta. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Union |
||||
|
|
13.11.2024 00:03 | Lasse Reunanen | ||
| A-Hoppahan se. Etualalla olevan Hepan mallia en tunnista varmasti. Olettaisin olevan Suomenheppa? | ||||
|
|
13.11.2024 00:01 | Olli Aalto | ||
| Ei ole, 23902 on romutettu jo vuonna 2012. De -001 on muutettu vaunusta 23903 ja -002 puolestaan vaunusta 23904. | ||||
|
|
13.11.2024 00:00 | Esa J. Rintamäki | ||
| Vickersistä pikku sivuhuomautuksena: - kun Supermarine - lentokonetehdas oli saanut Spitfire - hävittäjänsä suunnittelutyöt siihen malliin, että Englannin ilmailuministeriö saattoi ruveta puhumaan tilaamisesta ja siten sarjavalmistuksesta, osoittautui Supermarine sinällään turhan pieneksi toimijaksi. Se johti siihen, että Vickers otti yhtiön siipiensä suojiin. Sen vuoksi Spitfireiden valmistajaksi merkittiin Vickers - Supermarine. Sellaiset 22 000 valmistunutta konetta tulivatkin tosi tarpeeseen, laivastoversio Seafirestä puhumattakaan. Muuten, Spitfiren tunnettuus ja suosio on vieläkin sitä luokkaa, että takavuosina on jokunen uusio-Spitfire valmistettu. Mikäs siinä, unitedkingdomilaisille sen symboliarvohan suunnaton! |
||||
|
Kuvasarja: Töölön tavara-asema ja ratapiha |
12.11.2024 23:59 | Hannu Peltola | ||
| Tämä on hyvä ja kattava kuvasarja! Tällaisia lisää! | ||||
|
|
12.11.2024 23:58 | Lasse Reunanen | ||
| Olisko tuo oikealla näkyvä auton perä Buick 1954? Luonnllisesti neliovinen, 2-ovisessa on erilainen listoitus. | ||||
|
|
12.11.2024 23:33 | Lasse Reunanen | ||
| Voisko tuo bussin perän takaa pilkistävä henkilöauton keula kuulua Jowett Javelinille? | ||||
|
|
12.11.2024 23:24 | Lasse Reunanen | ||
| Olisko tuo umpikaappi Fordson Thames E83W? | ||||
|
|
12.11.2024 23:06 | Arttu Lapinlampi | ||
| Kun katoin tuota Fotin numeroa nii muistu mieleen että oliko tuo 23902 jompi kumpi De aggregaattivaunuista koska tävin kuvaamassa Oulun asemalla 55 10 9437 001 vaunun? | ||||
|
|
12.11.2024 23:04 | Hannu Peltola | ||
| Entä bussin oikealla puolella oleva paku? Jokin brittiläinen outous? Bedford? EDIT vielä: Hienoa, että myös 1955 arvovieraita on ymmärretty kuljettaa aidoilla dearbornilaisilla kulkuneuvoilla! Minulla tuli keväällä 25 vuotta täyteen dearbornilaiseen rotuun kuuluvien villihevosten harrastusta ja onneksi harrastus vielä jatkuu uudemmalla Bullitt-orilla. |
||||
|
|
12.11.2024 22:46 | Hannu Peltola | ||
| Suomessa siirryttiin vuonna 1934 aluejärjestelmään, jossa paikalliset sotilasläänit ja -piirit vastasivat sodanajan joukkojen perustamisesta. Käytännön perustamistyö oli valtaosin paikallisten suojeluskuntien vastuulla. Vasemmalla marssiva vänrikki voisi olla Helsingin sotilaspiiristä johtamassa omalta osaltaan perustamista tai hän voi olla KRH-joukkueen kouluttaja. Kranaatinheitin oli asetyyppinä otettu Suomessa käyttöön 1926, jolloin Ranskasta hankittiin ensimmäiset 81 mm:n Stokes-tyyppiset kranaatinheittimet. Kotimainen 81 mm:n heittimien valmistus alkoi Tampellalla vuonna 1930 ja kuvan vuonna 1938 alkoi sotien aikana päätyypiksi muodostuneen 81KRH38:n valmistus. Raskas 120 mm:n kranaatinheitin ilmestyi suomalaiseen käyttöön vasta talvisodassa saatujen venäläisten sotasaalisheittimien myötä (Suomessa 120KRH38). |
||||
|
|
12.11.2024 22:31 | Simo Lallukka | ||
| Fabianinkadulle 1965 pudonnut kopteri oli tyyppiä Bell 47 J. J-kirjaiminen malli oli pitkulaisempi peltiovi -kylkinen. Ilman J-kirjainta Bell 47 on pienempi enemmän kuplakuomu-malli. | ||||
|
|
12.11.2024 21:29 | Heikki Jalonen | ||
| Kuten Esa jo kommentoikin, tuo kuljettajanventtiili näyttää ihan aito-alkuperäiseltä Westinghouselta, joten juna voisi olla alkuperäistä Vickers-tuotantoa, mutta sähkölaitemuunnoksena (M) koska kattovirroitin. 3 kVDC alkaa olla liikaa muille paitsi kattovirrottimille. | ||||
|
|
12.11.2024 21:26 | Hannu Peltola | ||
| Venäjällä on ilmeisesti aina käytetty kattovirroitinta ja normaalia sähköistystä. 3000 V DC sähköistystekniikka tuli Neuvostoliittoon vähemmän yllättävästi USA:sta. General Electric toimitti ensimmäiset S-sarjan sähköveturit Surami-solan radalle nykyiseen Georgiaan (S = Surami) ja näistä Regus Patoff pääsi keksimään paikallisen version metrimitoilla (SS = Soviet Surami). Täältä löytyy hyvin lyhyt neuvostosähköistyksen historia: https://vaunut.org/kuva/133145?s=1 | ||||
|
|
12.11.2024 21:21 | Heikki Jalonen | ||
| Sikäli vielä sivuvirroittimista: brittiläinen systeemihän oli alunperin virtakiskoa (tai jopa kahta) yläpuolelta laahaava. Kun taas Berliinissä tai muuallakin Saksassa (kuten myös Helsingin metrossa) virtakenkä on riippuvan (suojakatetun) kiskon alapintaa laahaava. Säänkestoa voi sillä perusteella arvioida, varsinkin jos olosuhteissa on puoli vuotta lunta ja jäätä. | ||||
|
|
12.11.2024 21:00 | Hannu Peltola | ||
| Vickers on tässä tapauksessa oikea tunnistus, kuvan Sx-sarjan sähköjuna on brittiläistä alkuperää Vickersin tehtailta (x:n tilalla yläindeksinä joko V = Vickers, D = Dynamo, neuvostohuuhdeltu kopio, M = modernisoitu kaksijännitejärjestelmällä tai R = Riga) Yläindeksi ei harmittavasti erotu muissa tämän sähköjunan kuvissa. | ||||
|
|
12.11.2024 20:57 | Hannu Peltola | ||
| Ison veden takana pyöräjärjestys 2-8-4 tunnetaan yleisesti Berkshirenä ja nimenomaan New York, Chicago & St. Louis Railroadin eli tuttujen kesken Nickel Plate Roadin isot Berkshiret tekivät pyöräjärjestyksen kuuluisaksi. Ensimmäiset yksilöt valmistuivat Liman tehtailla 1934 ja veturit olivat heti legendaarisia. Ne olivat yhtä kotonaan 70 mph (113 km/h) kulkevissa pikajunissa kuin raskaissa tavarajunissakin. Yllättäen Regus Patoffilla ei ole suoraa kytköstä neuvostoliittolaisiin IS-sarjan vetureihin! Ensimmäiset prototyypit valmistuivat Kolomnan tehtailla samoihin aikoihin Nickel Plate Roadin vetureiden kanssa eli 1932-1935 ja sarjatuotanto siirtyi 1936 Voroshilovgradiin. Sarja "destalinisoitiin" niinkin myöhään kuin 1962, jolloin sarjatyypiksi vaihdettiin FDP (jossa P yläindeksinä). FD tulee tietysti toisesta leppoisasta sedästä Felix Dzerzhinskijistä, Neuvostoliiton alkuaikojen verisestä salaisen poliisin päälliköstä, P puolestaan tulee sanasta passazhir, matkustaja. FD-tavarajunaveturit ja IS-sarjan pikajunaveturit olivat kuten suomalaiset Risto ja Ukko-Pekka: veturit olivat muuten hyvin pitkälti samoja, mutta FD:ssä pyöräjärjestys oli 2-10-2 ja IS:ssä 2-8-4. IS:ssä ei ehkä suoraan ollut amerikkalaisvaikutusta, mutta FD:ssä oli sitäkin enemmän! Monet ratkaisut olivat suoraan USA:sta, ehkä Regus Patoffin "keksintöjen" seurauksena. Kuva FD:stä löytyy mm. täältä: https://vaunut.org/kuva/133213?s=1 Heikki: raiteen 62 sähköjuna on brittiläistä designia kevyen neuvostohuuhtelun jälkeen. Lisätietoja esim. tämän kuvan yhteydessä: https://vaunut.org/kuva/133150?s=1 |
||||
|
|
12.11.2024 20:53 | Heikki Jalonen | ||
| Ja sitäpaisi, niistä "Göringin entisistä" Mersuista luultavasti saisi aikaan kelpo ruuhkan. Ainakin pomollansa oli nykyisten huutokauppakamarien mukaan enemmän autoja kuin keskikastin tuontijopparilla... Amerikkaankin niitä on riittänyt ties montako. | ||||
|
|
12.11.2024 20:49 | Heikki Jalonen | ||
| Mersuilla tai Porsheillahan ne nytkin ajelevat. Nokkaan on vain toisinaan liimattu jokin naamiomerkki, Kortesh tai siihen tyyliin... Ehkä jotain koritöitä on tehty ja laiteltu toppasohvaa. Sivuvirroitin voidaan toki helposti korvata kattorakenteella. Myös päinvastoin, jos jännite vain ei ole kovin suuri, enintään tasoa 1500 VDC. Jos Hannun havainto pitää paikkansa, nuo voivat ollakin Vickers-peruja, sivuvirroitinjunia alunperin jos niin. Siinä venäläiset olivat oikeilla jäljillä, sivuvirroitin on lumisissa ja märissä oloissa epäluotettavampi kuin kattovirroitin. |
||||
|
|
12.11.2024 20:36 | Heikki Jalonen | ||
| Tässäkin on tiettyä berliiniläistä ilmaa... Kovin on AEG-tyyppinen tuo nopeudensäätöporraskytkimen patsas. Liekö vain opaskilvet vaihdettu kyrillisiin? Tai Vickers. Jolloin ilma olisi jotenkin sumuista? | ||||
|
|
12.11.2024 20:35 | Esa J. Rintamäki | ||
| Herra Heikki, berliiniläinen näkemys asiasta otti virtansa virtakiskosta samalla tavoin kuin meidän kotoinen metromme. Kuvan junassa on virroitin katolla. Olisipa se ollutkin aikamoista, jos suurijamahtava olisi teollisuusnäyttelyynsä raahannut tänne YYA-ystävänsä etupihalle ryöstämiään tavaroita? Esimerkiksi Göringin henkilökohtaisen vaaleansinisen Mersu 540 K:n...? |
||||
|
|
12.11.2024 20:31 | Heikki Jalonen | ||
| Raiteella 62 on muuten epäilyttävän paljon berliiniläismallinen kaupunkijuna. Olisikohan jokin matkamuisto? | ||||
|
|
12.11.2024 20:27 | Heikki Jalonen | ||
| Kyllä se luiskahteli unohduksiin, koska selektiivinen unohtaminen on perivenäläinen tapa käsitellä historiaansa. Tässä tapauksessa vuonna 1962 kun koko veturisarjan tyypiksi muutettiin FDP20 (ФДП20). Aikaisemmin se oli litteroitu IS20 (ИС20) tai eräisiin jatkokehiteltyihin alasarjoihin. Tuo yksilö on numeronsa perusteella valmistunut 1942 Voroshilovgradissa, sarjansa viimeisenä. Siis silloin Neuvostoliitossa. Nykyistä Ukrainaa, kaupungin nimi on nykyään Luhansk. Uutisten perusteella tiedämmekin paikan. Teollinen toiminta on täydellisesti romahtanut jo vuoden 2014 tapahtumien jälkeen eikä myöhempi edistys ole korjannut tilannetta. Nykyään koko Donbassin alueen teollisuus on pelkkää rosvottua rauniota... |
||||
|
|
12.11.2024 20:26 | Esa J. Rintamäki | ||
| Eipä farkku-Sokota ole Octavia, herra Teemu. Pikemminkin "Lahna"-Skoda, siis Skoda 1200. Skodan vieressä häpeilee Piikkinokka-Mosse peräpää näkyvissä. Kuorma-auto tosissaankin Kölnin Ford, eli "Hävittäjä". Herra Teemun näppärästi aprikoima Buick on vuosimallia 1938, mallimerkinnältään Special, Buickin malleista suosituin ja 248 cid suora kahdeksikko nokalla. |
||||
|
|
12.11.2024 20:20 | Hannu Peltola | ||
| Esa, tällä kertaa asialla oli neuvostoliiton luottokeksijän Regus Patoffin serkku REGU KPATOFF... Tämän sähköjunasöpöläisen alkujuuret johtavat sumujen saarille. Kuvan https://vaunut.org/kuva/133150?s=1 yhteyteen kirjoitin Neuvostoliiton sähköjunien historian hyvin tiivistetysti: "Neuvostoliitossa lähiliikenteen sähköistys alkoi käytännössä Moskovan pohjoisten lähilinjojen sähköistyksellä 1500 V DC jännitteellä vuonna 1929. Tätä oli edeltänyt muutama haparoiva kokeilu mm. Bakussa. Englantilainen Vickers toimitti Moskovaan 3-vaunuisia SV-lähijunia vuonna 1929. Vaunusarja oli muuten toimiva, mutta talvisin lumi aiheutti ongelmia. Vickersin vaunuja seurasivat venäläiset kopiot Dynamon sähkölaitteilla, jotka saivat litteran SD. Dynamo valmisti näitä vuosien 1932-1941 aikana. Sotien jälkeen alettiin tehdä kokeiluja 3000 V DC jännitteellä ja tällöin syntyi SM-sarja, jossa SD-sarjan sähköjärjestelmä oli muutettu kaksijännitteiseksi 1500/3000 V DC -järjestelmäksi. Sama sähköjärjestelmän muutos tehtiin myös muutamaan SD-sarjan yksikköön. Näiden kolmivaunuisten junien teho oli 680 kW ja huippunopeus oli 85 km/h. Vuodesta 1952 lähtien kaksijännitteiset SM- ja SD-yksiköt muutettiin käyttämään pelkästään 3000 V DC syöttöä, jolloin syntyi kuvan sarja SM3. Näitä seurasi tuotannossa SR-sarja, joka oli vuosikymmeniä käytössä mm. Tallinnassa: https://vaunut.org/kuva/62760?kv2=1980&paik=tallinna " Tässä kuvan sähköjunassa ei erotu sarjatyypin yläindeksiä, joka on joko V = Vickers, D = Dynamo tai M = Modernizirovannyy. Uusin mahdollisuus olisi alatyyppi R = Riga, SR-sarjan prototyyppi oli valmistunut Riikan vaunutehtailla 1947. |
||||
|
|
12.11.2024 20:11 | Aapo Halminen | ||
| Tuossa Norjan kohteessa maastonmuodot perustelevat varsin hyvin, miksi kuljetaan noinkin läheltä rajaa. Ja on Suomessakin kohteita, joissa pääsee varsin lähelle rajaa. Esimerkiksi Parikkalassa muutamassa kohtaa pääsee varsin lähelle. | ||||
|
|
12.11.2024 19:20 | Mikko Mäntymäki | ||
| Tuon takia kysyin kun ei ole tietoa paljonko kN adapterikytkin kestää? Minun veikkaus on että jos irtiottoon käytetään kaikki 600kN niin veturit lähtevät ja "pornolino" fiat jää paikoilleen... Vai kävisikö niin että Italian ihmeestä tulisi puolet lyhyempi jos Dv12 kolmikosta otetaan kaikki ulos. | ||||