Haapamäen höyryveturipuisto lopettaa kaiken toimintansa ja on suljettu pysyvästi

[Petri Sallinen]

Jotenkin huvittaa tämän kaltainen itkeminen miten kaikki on niin kaukana pääkaupunkiseudulta.

Haapamäen museoveturiyhdistys on ilmoittanut hankkineensa omistukseensa ainakin osan VR:n omistamasta kalustosta, joten kaikki ei ilmeisesti lähdekään Haapamäeltä pois.

Itkua tai ei — noin seitsemän tuntia päivässä ipanalauman kanssa missä tahansa kulkuvälineessä on paljon. Jos tällaiseen urotekoon ryhtyy, on palkinnon oltava muhkea. Kohteen sisällöstä on saatava kunnollinen kate.

Reissasimme aikoinaan lähes kaikki kotimaiset perhekohteet. Jos kohde oli kaukana, kannatti sinne matkustaa jo edellisenä iltana. Hyvin nukutun yön ja aamupalan jälkeen oli helppo lähteä itse kohteeseen pirteällä mielellä. Tosin yöpyminen nostaa reissun kustannuksia, mikä asettaa lisää odotuksia itse kohteelta.

Realismia on se, että pääkaupunkiseudulla ja sen ympäristössä asuu yli miljoona ihmistä. Miten tästä joukosta edes pieni osa saataisiin houkuteltua johonkin turistikohteeseen?

BTW. Pääkaupunkiseudulla asuvana pääsen lentokoneella noin kolmessa tunnissa Lontooseen ja sieltä reilussa tunnissa junalla johonkin lukuisista rautatiekohteista, mutta nythän ei ollutkaan kyse aikuisen rautatieharrastajan reissaamisesta, vaan perhematkailusta.

Vuonna 1988 olimme Haapamäen höyryveturipuiston silloisen toimitusjohtaja Jarmo Koivunportaan vieraina. Aikaisemmin hän muistaakseni työskenteli Keuruun kaupungin elinkeinoasiamiehenä. Koivunporras valotti puiston liiketoimintaideaa — puistonhan oli tarkoitus tuottaa matkailumarkkoja Keuruun kaupungille.

Liikeidea perustui havaintoon siitä, että Keuruun läpi ja sen läheltä kulkee liikennevirtoja jonnekin muualle. Ajatuksena oli saada edes osa liikennevirroista poikkeamaan Haapamäellä. Melko lähellä oli myös Ähtärin Eläinpuisto, joka tukisi alueella vierailua. Veturipuiston täytyisi siis sisältää katsomista ja tekemistä lapsiperheelle koko päiväksi. Palveluiden olisi oltava sen mukaisia.

Tavallisen perheen kannalta staattiset veturit ovat vain patsaita, joissa voi korkeintaan kiipeillä. Se havaittiin aika pian, että puisto on liian nopeasti käyty läpi. Suurimman suosion saavutti puistojuna, jossa kävijöistä matkusti kolmannes. Resiinalla polkeminen kiinnosti myös. Höyryveturia kävi ajamassa kävijöistä viisi prosenttia. Keuruun ja Haapamäen väliä liikennöivä Paikku-juna ei sen sijaan kiinnostanut. Juuri muutahan puisto ei tarjonnutkaan.

Kävijöistä suurin osa oli lapsiperheitä ja eläkeläisiä. Teinejä ei ollut juuri lainkaan. Tämä näkyi myös puistomyymälän myynnissä.

Jo vuonna 1988 Koivunporras totesi, että puiston veturiaihe ei ole riittävän kiinnostava. Sen tueksi tarvitaan jotain muuta tekemistä. Ilmeisesti Keuruun kaupungin resurssit eivät riittäneet lisäpanostuksiin tai kärsivällisyys loppui — olettamuksenahan oli, että puisto tuottaisi nappulaa kaupungille. Todennäköisesti tämä oli myös syy siihen, että lopulta puiston liiketoiminnat luovutettiin yksityisille yrittäjille. En tunne tarkemmin alueen kunnallispoliittisia kiemuroita.

Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että veturipuiston liikeidea ei kantanut tai siihen ei panostettu riittävästi. Se on riski kaikessa yritystoiminnassa.

HMVY:n tekemiset sen sijaan eivät minua kiinnosta. Boikotoin sen yhteisön kaikkea toimintaa.

[Juha Toivonen]

Nonnii! Jotta näin kävi. Tärkeitä on nyt "pelastaa" kaikki pelastamisen arvoinen rautatiekalusto ex. puiston alueelta. Viimeisin puistoyrittäjä kun oli ilmeisen halukas ratkaisemaan kaikki ongelmat polttoleikkaajien suosiollisella myötävaikutuksella, kunnes jäi kiinni laittomista romutuksistaan.

Kyllähän Suomessa edelleenkin on raidetilaa museokalustoa varten. Josko tällä kertaa pidettäisiin huoli siitä, ettei kaiken maailman opportunisti-bulvaanit pääse yrittämään kerman kuorimista kakun päältä.

[Petri Sallinen]

Kyllähän Suomessa edelleenkin on raidetilaa museokalustoa varten. Josko tällä kertaa pidettäisiin huoli siitä, ettei kaiken maailman opportunisti-bulvaanit pääse yrittämään kerman kuorimista kakun päältä.

Kuinka hyvin kalusto säilyy HMVY:n romujonossa taivasalla?

Eikös osa veturipuistossa esillä olleesta kalustosta ole rautatiemuseon deponoimaa? Mikäli muistan oikein, oli joku rautatiemuseolla osannut neuvotella perin hyvät sopimukset (ellei niitä ole vuosien varrella muutettu) koskien deponoidun kaluston roudaamista sen jälkeen, kun toiminta puistossa lakkaa.

[Kimmo Huhta]

https://m.youtube.com/watch?v=OVtJVpNCqqQ

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

[Petri P. Pentikäinen]

Onkos tällaista koskaan ennen nähty suomalaisella Kalustokalustokalusto^TM-toimialalla? Rastia ruutuun.

[  ] Epäsosiaalista käytöstä
[  ] Mielivaltaa
[  ] Kielteistä mediajulkisuutta
[  ] Kritiikin paheksuntaa
[  ] Kalustokalustokaluston^TM kärsimistä
[  ] Vaikeuksia viranomaisten kanssa
[  ] Poliisi
[  ] Rikosepäily

Vaikka maamme kantaa päällään muutamia ihan esimerkillisiä toimijoita, kokoonsa nähden suhteettoman paljon on alalla tätä häröilyä, jota kaiken lisäksi suuri hiljainen joukko katsoo pois, koska kuitenkin hieno Kalusto^TM ym. argumentit. Parhaillaankin on operaattoreita sivuraiteella ei-täysin viattomista syistä.

Menestyäkseen nimenomaan tarvittaisiin lisää ruuveja päähän sinne sosiaaliselle lohkolle, tekniikkakoppaan vähempikin riittäisi.

[Daniel Nironen]

Tonniysin porukalla saa ainakin pari rastia tauluun

[John Lindroth]

https://m.youtube.com/watch?v=OVtJVpNCqqQ

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Ihan kiva nostalginen dokumentti höyryineen ja yleisöineen!

[Markku Heikkilä]

Tosi hieno taltiointi, hyvät muistot tuolta ajalta. Usein tuli vierailtua ja joskus talkoissakin.

[John Lindroth]

Tuo sana "pysyvästi" tuo mieleen aina jotain jotakin joka on ollut ja mennyt se tietenkin on erittäin surullista ja muistuttaa ajasta jota ei enää ole!Täytyy myös muistaa että"Puistolla" on kansainvälistäkin merkittävyyttäja tunnettavuutta ainakin Euroopan maiden harrastajapiireissä joissa tämä lopputulos tullee herättämään kysymyksiä!Tuolla edellä on jo paljon kommentoitu seikkoja jotka tähän ovat olleet osaltaan johtaneilta.Täytyy myös muistaa että olemme syrjäinen maa jolla ei ole samanlaisia ehtymättömiä turistivirtoja kuin monissa keskeisen Euroopan maissa tällaisen ylläpitoon ei pelkästään asian harrastajien vierailut riitä vaan tarvitaan monipuolinen kokonaisuus ja voimavarat sen luomiseen.Myös sijainti etäisyyksineen ja liikenneyhteyksineen on huomioitava.Nyt kun tilanne on tämä toivotaan saatavan mahdollisimman moni arvokas veturi pelastettua ja että saataisiin niukat voimavaramme yhdistettyä hyvässä hengessä rakastetun harrastuksemme eteenpäin viemiseksi läheisessä tulevaisuudessa!

[John Lindroth]

Tuohon edellämainittuun sopii enemmän kuin oikein hyvin(1970 Together We can Make Such Sweet Music " Detroit Spinners /Motown Records) säv. Drapkin/Coleman. Löydämmekö me koskaan yhteisen sävelen?

[Esa J. Rintamäki]

https://m.youtube.com/watch?v=OVtJVpNCqqQ

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Ihan kiva nostalginen dokumentti höyryineen ja yleisöineen!

Etenkin, kun muistaa kuuluttaja Jorma Pulkkisen sekoilun paikkakunnan nimessä!!! Jannu ei ollut tehnyt läksyjään.

[Jorma Rauhala]

Etenkin, kun muistaa kuuluttaja Jorma Pulkkisen sekoilun paikkakunnan nimessä!!! Jannu ei ollut tehnyt läksyjään.

Muistaakseni se avajaisten sekoilija oli ähtäriläinen Topi Sorsakoski, joka toivotti tervetulleeksi Ähtärin Höyryveturipuistoon.
(Oli hieman pierussa)

[Antti Ojala]

Onkos tällaista koskaan ennen nähty suomalaisella Kalustokalustokalusto^TM-toimialalla? Rastia ruutuun.
Menestyäkseen nimenomaan tarvittaisiin lisää ruuveja päähän sinne sosiaaliselle lohkolle, tekniikkakoppaan vähempikin riittäisi.

Tonniysin porukalla saa ainakin pari rastia tauluun

- Bingo, bingo! Mistä saan lunastaa voittoni, HPK-bingoemäntä Pentikäinen?

Haluaisin tiedustaa, minkä vuoksi tätä kalustomäärää halutaan pelastaa? Odottamaan korjausta 12000-luvulla, niinkö? Jokin suunnitelma olisi hyvä. Mitä kovemmin yritetään säilyttää kaikki, sitä varmemmin kaikki menetetään.

Jos suunnitelmaa ei ole, omistajaporukan tullessa lopulta liian harvalukuiseksi, ote kalustosta kirpoaa ja kunnan vastuulle jää siivota kaikki pois. Esimerkkiä ei tarvitse hakea kaukaa, muutaman kilometrin päässä tästä kunta romuttaa sadan klassikkoauton kokoelmaa. Kalustokalustoyhdistykset eivät ole tästä mikään poikkeus, laki on sama kaikille.

Vastuullista kokoelmanhoitoa olisi päättää mikä määrä riittää kutakin sorttia ja romuttaa loput. Silloin saa päättää itse, mitkä varaosat säästyvät.

Hoidetulla purkuosavarastolla voi lisäksi rahoittaa toimintaa, myymällä osia muille tarvitseville.

[Esa J. Rintamäki]

Etenkin, kun muistaa kuuluttaja Jorma Pulkkisen sekoilun paikkakunnan nimessä!!! Jannu ei ollut tehnyt läksyjään.

Muistaakseni se avajaisten sekoilija oli ähtäriläinen Topi Sorsakoski, joka toivotti tervetulleeksi Ähtärin Höyryveturipuistoon.
(Oli hieman pierussa)

Pulkkinen ei tiennyt, että ollaanko Haapavedellä vaiko - mäellä.

Topi Sorsakoskesta: niin että "hieman"...?

Hyvä kun pystyssä pysyi, vaikkakin otti tukea mikrofonin varresta (aikalaisen "todistajanlausunto"!). Avokin kanssa kun katsoimme avajaisia telkkarista, niin avokki ihmetteli kun Pekka "Topi Sorsakoski" Tammilehto EI ESITTÄNYT ainoatakaan rautatielaulua!

Olikohan herra Tammilehdolle tullut kiire Haapamäelle ja päässyt määräämään itse keikkapalkkionsa suuruuden? Tiedä sitten. Rohkaisuryyppyjä näkyi kumonneen kurkustaan alas.

[Juhani Pirttilahti]

Haapamäen museoveturiyhdistys on ilmoittanut hankkineensa omistukseensa ainakin osan VR:n omistamasta kalustosta, joten kaikki ei ilmeisesti lähdekään Haapamäeltä pois.

Tässä on vain se ongelma, että HMVY:n omistamalla tontilla ei kertakaikkiaan ole tilaa edes nykyiselle yhdistyksen omistamalle kalustolle. Pakostakin osa joudutaan jo nyt säilyttämään Väyläviraston hallinnoimalla alueella. Ne valtion raiteet, mitkä ovat vähemmällä käytöllä, ovat käytännössä jo täytetty kalustolla. Näin ollen Haapamäki ei voi olla kovin hyvä turvapaikka kalustolle. Ehkä, jos rakentaisi HMVY:n ratapihan kahteen kerrokseen, niin silloin mahtuisi melkein kaikki samalle tontille. Mutta se, että tavaraa on kaksinkertainen määrä omiin rajoihin nähden, kertoo mielestäni jotakin tilanteen ongelmallisuudesta. He eivät vain välitä rajoista. Ei varmaan ole aivan poliittisesti korrektia ajatella asioista näin, mutta mielestäni tästä puuttuu realismi ja ollaan jo aavistuksen verran sairauden puolella.

Asiassa tuleekin kysymykseen rautaromun yletön säilöminen tontilla. Se ei ole ihmisten ja kaupunkien näkökulmasta mitenkään hyvä asia. Uutisia aiheesta esimerkiksi:
• https://yle.fi/a/3-5395308 Törkypihaa ei tarvitse sietää.
• https://yle.fi/a/3-9521932 Vanhoilla asuinalueilla naapurin romut vyöryvät pihoille – "Valitettavasti niistä tulee sellaisia intiaanikyliä".
• https://rakennusmaailma.fi/tontilla-lojuvat-romut-ovat-uhka-terveydelle-ja-ymparistolle/ Tontilla lojuvat romut ovat uhka terveydelle ja ympäristölle.
• https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001937723.html Karut kuvat paljastavat: mies varastoi tontilleen 800000 kiloa romua

Pakonomainen hamstraaminen on myös luokiteltavissa sairaudeksi.
• https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01100 Keräilypakko.
• https://www.duodecimlehti.fi/duo12368 Keräilypakko.
• https://yle.fi/a/20-155419 Hamstraatko tavaraa pakonomaisesti? – Tavallisesti, jos ihminen hankkii paljon jotain, hänellä on suunnitelma. Okei, tämä on harrastukseni, kerään äänilevyjä, postimerkkejä, rahoja tai muuta. Se on organisoitua. Patologinen ei ole millään tavalla organisoitua. Tietysti tällaisessa ei ole mitään tarkkaa rajaa, josta voi sanoa: tuosta se lähti. Mutta mitä vähemmän organisoitua, sen patologisempaa se on, summaa Korkeila.
• https://www.reddit.com/r/Suomi/comments/acnf7a/kompulsiivisten_hamstraajienhorderien_auttaminen/ Kompulsiivisten hamstraajien/horderien auttaminen. Redditin r/hoarding https://www.reddit.com/r/hoarding/ on myös mielenkiintoista luettavaa. Geniuses can be very manipulative.

Sitä puhutaan, että tavaran yletön hamstraaminen johtuisi lapsuusaikana koetusta turvattomuudesta ja se voi hyvin pitää paikkansa. Kovin yleistä se ei ole, sillä siitä Wikipedian mukaan kärsii vain noin 2–5 prosenttia aikuisista. Siihen liittyviä liitännäissairauksia ovat masennus, ahdistus, pakko-oireinen häiriö ja autismin kirjo tai ADHD. Muita hamstraamiseen liittyviä tekijöitä ovat alkoholiriippuvuus ja vainoharhaiset, skitsotyyppiset ja estyneet piirteet.

Apua itselleen voi lähteä hakemaan esimerkiksi pakko-oirekyselyn avulla, mikä löytyy osoitteesta https://www.mielenterveystalo.fi/fi/oirekyselyt/pakko-oirekysely-oci-r

[Juha Toivonen]

Näin kävi, mutta miten jatkossa puistossa sijaitsevan kaluston suhteen?

[Juha Toivonen]

Se mitä minä muistan Haapamäen Höyryveturipuiston toiminnasta, alkaen 1990, on jälkiviisaasti todettuna karun itsetuhoista. Puisto perustettiin (1987) MTV:n suosiollisella myötävaikutuksella, eli lobbaamisella Puolustusvoimien hallussa olevien entisten VR:n höyryvetureiden kriisivarastoinnin päättyessä. Tarkoitus oli sangen jalo, eli estää aivan kaikkien (70 kpl) kriisivarastoidun höyryveturin päätymisessä sulattoon.

Puiston suunnitteluun palkattiin jokin konsulttiyhtiö, joka ennusteli suorastaan luomumansikoita taivaasta, eli muistaakseni ensimmäisen vuoden kävijä ennuste ei ollut vähempää, kuin vähintään 100 000 maksanutta asiakasta!!! (Joskin silloinen toimitusjohtaja lehtihaastattelun mukaan, odotti n. 50 000 kävijää ko vuonna) No eipä toteutunut. Ja samaa ylitsevuotavaista
hunajapolkua olisi tuon konsulttiennusteen mukaan jatkunut seuraavinakin vuosina. Ja taas: - Ei toteutunut.

Muistan istuneeni 1990-luvun alkuvuosina Keuruun kaupungintalolla, eräässä Kaupunginvaltuuston kokouksessa, jossa puiston silloiselta toimitusjohtajalta kysyttiin puiston taloudellista tilannetta. "Lähes selvitystilassa" - kuului tuolloin vastaus. Hetken kuluttua alkoivat ensimmäiset romutukset. Toisin sanoen, joidenkin (tappiollisten) vuosien jälkeen, alettiin nähdä "pelastusrengasmaista" rahoituspotentiaalia romuraudan myymisellä. VR ei rajoittanut tuolloin yhä omistuksessaan olevien, ei puiston listalla olevien vetureiden romutusta, ja toisaalta Keuruun Kaupunki pyrki romuttamaan oman tuloksensa paikkaamiseksi, lähes kaiken, minkä irti sai.

Juttelin leppoisasti erään Keuruun Kaupungin "ruskettuneen spesialistin" kanssa 1990-luvun puolivälin tienoilla, kun hän oli lähettänyt lähes kaikki VR:n Kuopion konepajan luovuttamat höyryveturien varaosat romuttajalle, sekä myös muita osia, kuten Tv2 - Wilsonin konepajassa kunnostettu käyttämätön varakattila. Arvostelin häntä face to face, tuosta tyhmästä toiminnasta. Tämä "spesialisti" oli kuulemma juuri kuullut eräältä VR:n pääkonttorin "korkealta" virkamieheltä, kuinka Suomessa ei enää koskaan korjattaisi yhtään höyryveturia ajokuntoon.

Oikeammin se meni kuitenkin niin, ettei VR yhtiönä rakentaisi enää yhtään höyryveturiaan ajokuntoiseksi. Huomautin tuolloin tuota entistä VR:n täysin pihalla olevaa, eläköitynyttä rautateidemme lipun-lapunkääntäjää, ettei VR ole koko Suomi. Eihän tuo pösilö edes tajunnut, kuinka kettuilin hänelle.

[Petri P. Pentikäinen]

Herra Juha T.: Niistä "korkeista" VR:n virkamiehistä: olihan se VR:n pääkonttorin vahtimestarikin aivan maan perusteellisen "korkea" virkamies silloin, kun kävi katsomassa ylimmän kerroksen konttorihuoneissa tarkistamassa, että oliko joltakulta virkailijalta jäänyt kahvinkeittimen virrat päälle, heko heko.

Omakohtainen kokemus konsulteista: - Oltiin porukalla todettu PiB3:ssa, että alumiinitehtaalla laatujärjestelmää pitäisi kehittää ja parantaa. No niin, eikun konsultit paikalle hätiin.

Konsulttien raportissa luki: "Laatujärjestelmää pitäisi kehittää ja parantaa".

Ja eikun lasku päälle (sen kirjoittamisen konsultit osaavat kyllä härskinkauniin tehokkaasti!  - Siis ihan kaikki, jotka konsulteiksi itseään kutsuvat!).

Sen laskun loppusumman luettuaan silloinen toimari huusi suoraa huutoa toimistossaan: - sikarikäytävä senkun kaikui ja hämähäkin seitit krapaji katosta!!!

Viime kunnallisvaalien tuloksena SDP:llä ja maalaisliitto - eiku ööö tuota, - siis KEPU:lla on suurimmat valtuustoryhmät. Muut puoleet "kännikala-akvaariota" eikun anteeks - (ps) myöten, ovat surkeita pikkuryhmiä. Kraistillisia, oliko nyt nolla vaiko nollapilkkuviis paikkaa...?

Mitä ruskeanpuhumiseen tulee, niin puhumisessa ja kuulemisessa on jumalattoman iso ero. Itsellänikin tästä 68 vuoden kokemus asiasta. Elämä kiinni 13-kokoisista nappiparistoista, voihan värkki!

Sikäli kun yhtään tunnen mentaliteetteja tuollaisista "kukkaistuoksukylistä" (sellaisista kukista jotka lehmä eilen pötsiinsä söi!), niin naapurikateus kyllä on pitänyt Keuruun voimasuhteet tuollaisina jo niiltä ajoilta alkaen, kun "Hakoolaanen" vanhankirkon Keuruulle rakensi satamiljoonaa vuotta sitten.

Olisiko mitenkään mahdollista pysytellä ketjun aiheessa?

[Seppo Kiuru]

https://m.youtube.com/watch?v=OVtJVpNCqqQ

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Kiitos. Upea filmi, upeat veturit ja vaunut. Ah niin ihanaa 80/90 -luvun muotia.
Vieläpä vetureiden kiihdytyskisa!