04.08.2015 / Kuopio asema
04.08.2015 Radiohjausmiehet tulivat hakemaan Dv 12 2521 potilasta 2618 ratapihalle, siksi aikaa kun kyyti korjaamolle tulee1
Kommentit
| 05.08.2015 09:47 | Ari-Pekka Lanne: | Eiköhän meidän ole vihdoin aika hyväksyä tosiasia, että nämä radio-ohjausmestarit ovat kaikkien alun hankaluuksien, kommervenkkien ja selkkausten jälkeen vakiinnuttaneet asemansa omana kulkijakuntanaan rautateillämme. | |
| 05.08.2015 17:30 | Kimmo T. Lumirae: | Niille lukijoille, jotka eivät tässä suhteessa ole ajan tasalla, niin kerrottakoon, että perinteinen vaihtotyö, jossa vaihtotyönjohtaja, entinen ratapihakonduktööri ohjaa tavaraliikenteen vaihtotyötä, ennen lipulla, sittemmin radiolla, ja veturinkuljettaja, aiemmin lämmittäjineen, veturilla toteuttaa pyydetyt liikkeet, on siirtynyt yleisestä työtavasta marginaaliin. Ratapihoilla pyritään nyt työtapaan, että vaihtotyönjohtajalla on miehittämätön, radio-ohjattava veturi, jolla vaihtotyön edellyttämät liikkeet toteutetaan. Työskenneltäessä työparina voi molemmilla vaihtotyönjohtajana toimivilla olla omat radio-ohjauslaitteet, ja tällöin toimitaan vaunustojen eri päissä tai ratapihan eri päissä radiolla ohjaten vuorollaan kuitenkin samaa veturia. Näin saadaan rationalisoitua veturinkuljettaja pois vaihtotyöstä. Järjestelyjunaliikenteessä, jossa haetaan esim. kuormattu raakapuujuna sivuraiteelta ja tuodaan se suuremmalle ratapihalle ja päinvastoin, on alettu toteuttaa työtapaa, jossa veturinkuljettaja ajaa tyhjistä vaunuista koostuvan junan kuormauspaikalle, ja jalkautuu siellä ottaen veturin radio-ohjaukseen sekä tekee tällä veturilla kaikki vaihtotyön vaatimat liikkeet työskennellen yksin ratapihalla, kokoaa myös lähtevän junan ja tekee siihen tarvittavat tarkastukset. Näiden töiden jälkeen veturi otetaan taas radio-ohjauksesta normaalikäyttöön ja veturinkuljettaja ajaa kuormatuista vaunuista koostuvan junan järjestelyratapihalle. Näin saadaan rationalisoitua vaihtotyönjohtaja pois järjestelyjunista. |
|
| 05.08.2015 18:51 | Petri P. Pentikäinen: | Kimmon selostama radionalisointi onkin rautateiden kannalta myönteistä kehitystä. Siihen olisi vain pitänyt ryhtyä jo useita vuosikymmeniä aikaisemmin. Jos olisi ryhdytty, olisi raiteilla paljon nykyistä enemmän kuljetettavaa. Radio-ohjausta kokeiltiin esimerkiksi syksyllä 1987 Dr16-veturissa 2803, mutta käyttö yleistyi vasta 2000-luvulla, kun monet kuljetukset olivat jo siirtyneet kumipyörille. | |
| 05.08.2015 20:15 | Ari-Pekka Lanne: | Selvyyden välttämiseksi korostan vielä, että viittasin aamuisessa kommentissani nimenomaan näihin mainioihin, vaihtotyönjohtajista polveutuviin radio-ohjausmestareihin. Tämä siis siltikin, vaikka veturinkuljettajatkin nykyään Kimmo T. Lumirakeen mainitsemissa jakelu- ja keräilyjunissa saattavat junan kokoonpanoa muuttaessaan ulkoistaa itsensä veturin ohjaamosta ja ohjata veturiaan samanlaisella kauko-ohjaimella. Mutta käsitinköhän 2000-luvun alkupuolella oikein, että silloin olisi toteutettu sellainenkin organisaatiomuutos - kuitenkin jo ennen radio-ohjaukseen siirtymistä, eikä kai edes radio-ohjaukseen siirtymiseen valmistautumista ajatellen - että kaikki entiset junamiehet koulutettiin vaihtotyönjohtajiksi? Sittemmin kaikki vaihtotyönjohtajat tai "ratapihatyöntekijät" ovat pätevyyksiinsä nojautuen suoriutuneet samoista kiertävistä tehtävistä - milloin perinteisesti ratapihakonduktöörille, milloin junamiehelle kuuluneista - kulloisenkin työvuoronsa mukaan. |
|
| 06.08.2015 12:49 | Kimmo T. Lumirae: | Olet A-P käsittänyt oikein. Vielä 1980-luvun alussa saattoi esim. Tampereelta Sääksjärvelle lähtevässä päivystysyksikössä, lue=veturissa, olla veturinkuljettaja, veturinlämmittäjä, ratapihakonduktööri, 1-2 junamiestä ja vaihdemies! Veturimiehiä lukuun ottamatta nämä jalkautuivat sitten Sääksjärven ratapihalle ja kun vaunuja siirreltiin, niin kyllähän homma kävi, kun 2-3 miestä kytki ja katkoi vaunustoja ja junamiehet jarruttivat heitettyjä vaunustoja ja ratapihakonduktööri siirrätti veturia liukkaasti paikasta toiseen sen vaihdemiehen tehdessä koko ajan vaihtokulkuteitä. Mutta kyllä siis oli porukkaakin :) Junamies oli ratapihakonduktöörin ammatin nuorempi ammattimies: hän toimi ratapihakonduktöörin lisäkäsi- ja jalkaparina edellä mainituissa hommissa. Toimittuaan junamiehenä muutaman vuoden, hän kävi konduktöörikurssin ja sai pätevyydet, paitsi ratapihalla vaihtotöiden johtamiseen, myös toimimiseen matkustajajunissa konduktöörinä. Homma muuttui jossain vaiheessa siten, että junamiehen ja konduktöörin koulutusten sijaan tulikin vaihtotyönjohtajan ja konduktöörin koulutukset; ensimmäinen valmistui suoraan päteväksi entiseksi ratapihakonduktööriksi ja jälkimmäinen matkustajajunien konduktööriksi. Junamiehet kävivät kaikki vaihtotyönjohtajakoulutuksen ja tämän jälkeen ratapihoilla oli vain vaihtotyönjohtajapäteviä kavereita niin, että vaunumiehet, jotka ovat siis vaunutekniikan spesialisteja ja hoitavat mm. matkustajaratapihoilla matkustajavaunujen huollot ja tarkastukset sekä pikakorjaukset, koulutettiin myös vaihtotyönjohtajiksi, jolloin heidän työnkuvaansa oli mahdollista sisällyttää myös matkustajavaunujen siirrot, samalla ratapihalla kun kerran töissä oltiin. A-P, mulle ei auennut tuo "radio-ohjausmestari". Mistä tuollainen nimike on peräisin? |
|
| 06.08.2015 13:44 | Ari-Pekka Lanne: | Radio-ohjausmestari -termin heitin ihan hatusta. Samalla tavalla vaikkapa yhdistelmäajoneuvonkuljettajia voidaan joissakin yhteyksissä puolileikillisesti kutsua "rekkamestareiksi". Mestari-sanan käyttämisellä pyritään tällaisissa yhteyksissä varmistamaan, että lukija tai kuulija käsittää kyseessä olevan sen sortin askare, josta ei ihan normi kaduntallaaja ilman perehdytystä suoriudu jälkipyykeittä ja sanomisitta. Jopa veturinkuljettajat tarvinnevat pienen lisäkurssin, ennen kuin pääsevät mestaroimaan käkättimellä. | |
| 06.08.2015 14:39 | Ari-Pekka Lanne: | Ja tosiaan, ennen vanhaan eri ammattiryhmien kirjo ratapihojemme liikennetehtävissä oli huomattava. Kymmenen vuotta sitten ainakin Raumalla oli käytössä sellainenkin ammattinimike kuin junanvalmistelija. Hän hoiti lähtevien junien jarrujen tarkastukset ja loppuopastinlyhtyjen ripustamiset. Ja jos jarrujen tarkastuksessa löytyi rikkinäinen vaunu junasta, hän toimi vaihtotyönjohtajan kaltaisesti plokatessaan yhteistyössä matkaveturin kuljettajan kanssa matkakelvottoman vaunun sivuraiteelle. | |
| 06.08.2015 16:40 | Niila Heikkilä: | Lähtevien junien aikaan Raumalla on yhä olemassa paikallisin termein kutsuttu erillinen ns. junakyttä joka hoitaa yllämainitut työt. Loppuopastimet luonnollisestikin poisluettuna. | |
| 06.08.2015 21:43 | Miro Salo: | Vielä 90-luvun loppupuolella oli Turussa melko isoja ratapihaporukoita, joskin lämmittäjät olivat poistuneet aikapäiviä sitten. Vuorossa kuin vuorossa vähintään Konduktööri + Junamies, parhaimmillaan Konduktööri + 3 Junamiestä + Vaihdemies. Sama taisi olla Pasilassa. Plussana tietysti, että aamulla saapuvan junan vaunut ei kauaa seisoskellu tai ollu pyöritettävänä, vaan olivat kuvainnollisesti silmänräpäyksessä lajiteltuna raiteilleen ja jatkamassa matkaansa asiakkaille. Todella vanhanaikaista, mutta harrastajanäkökulmasta toki loistava juttu. Muutos näihin nykyisiin käytäntöihin on ollut todella nopeaa ja radikaalia. | |
| 06.08.2015 23:16 | Ari-Pekka Lanne: | Turulle oli vielä 2000-luvun alussa tyypillistä pitkien ja sekalaisten tavarajunien lajittelu vaunuja ja vaunuryhmiä heittelemällä. Varsinkin aamuisin Vemppu louskutti Konsan vetoraiteella, lähempänä viljasiiloja, ja tuuppaili vaunuja Aninkaustensillan alla letkaa katkovan vaihtotyönjohtajan ratapiharadiolla antamien käskyjen mukaan. Junamiehet roikottivat itseään rullailevien vaunujen astimilla jarruttaen ne ratapihalle eri raiteille. Se oli melkein kuin laskumäessä. Se oli henkilöstökustannusten osalta ehkä tehotonta, mutta muuten tehokkaampaa kuin nykyaikainen radionalisoitu, veturilla saattaen tapahtuva järjestelytyö. Enää sellaisia pitkiä - paloiteltavia, pilkottavia ja plokattavia - sekatavarajunia ei ole, kun VR:n asiakaskunta on käynyt niin pieneksi. Mutta tämähän on ollut jo pitkään VR:n strateginen valinta, keskittyä kokojunakuljetuksiin. | |
| 07.08.2015 00:57 | Miro Salo: | Juu, asiakkaiden kannaltahan tilanne oli silloin optimaalinen, päivystäjiä oli arkisin ajossa useampia 24 h, ja vaunut tosiaan liikkuivat todella sutjakkaasti. Vuorot oli urakkaluonteisia, eikä niissä juurikaan turhia jahkailtu. Pudotuslistatkin oli rustattu junatoimistossa "lunttilapuille" valmiiksi mäkivuorojen konduktöörejä varten, Järjestelyopastin oli siinä Aninkaisten sillan lähettyvillä olevan pienen kopin vieressä vielä ainakin joku aika sitten. | |
| 07.08.2015 12:26 | Ari-Pekka Lanne: | Kyllä siinä sillanpielessä vielä on se vaihtotyöopastin. Ei tosin liene ollut käytössä 90-luvun jälkeen, jos enää silloinkaan. Tampereella järjestelymestari puhuu muistaakseni "listan viivaamisesta", kun katsoo, mistä kohti löysärit saavat pätkiä laskumäkeen työnnettävän letkan. Juu, sen tyyppiset - yhden tai kahden vaunun ryhmissä kulkevat - tavarat kuljetetaan nykyään kuorma-autoilla. Radio-ohjauksella näkyvät närppivän muutamia vaunuryhmiä päivän mittaan. Kuitenkin joskus pulpahtaa mieleen, että vaikka rekkajutuilla vältytäänkin näiltä ratapihojen järjestelytöiltä, joudutaan maantierahdissa kuitenkin sitomaan yksi ukko per rautatievaunukuorma (=60-tonninen kumipyöräyhdistelmä) koko matkan ajaksi lähtöpaikasta määräpaikkaan. Ja löpöä palaa ihan eri lailla. Vasta kun saatiin piuhatkin viriteltyä Turku-Toijala -välille... |
|
| 07.08.2015 18:41 | Miro Salo: | Listan viivaamisessa vedetään vaunuluetteloon viivat poikkauksien kohdilla, "lunttilaput" oli pitkiä ja ohkasia, ja niitä pidettiin usein radion antenninjuureen kiinnitetyissä muovitaskuissa. Niihin oli listattu letkan raide ja vaunujen kokonaislukumäärä, ja viivan alle heitettävien vaunujen lukumäärä ja raiteen numero per letka. |