21.03.2016 Pisnismiesten mielipahaksi Tampereelta Helsinkiin huitaiseva suurnopeusjuna S 172 palvelee myös tällaiset Toijalan ja Hämeenlinnan kaltaiset joutavat mattolaiturit. Eihän näissä pysähdyksissä suhteessa koko matka-aikaan mitään häviä. Tuntu aikahävikistä on sulaa psykologiaa. Läppäri toki saattaa joidenkin huolimattomien pysähtymisten loppunykäyksissä hiukan heilahtaa ‒ siitähän häiriintyy jo pasianssinpeluukin. Ehkä sitäkin enemmän näissä pysähdyksissä sapettaa pisnismiestä se, kun koko juna pikkolomaisine, koppalakkisine henkilökuntineen ‒ niiaavine naiskonduktööreineen, kumartavine junamyyjänrötjäkkeineen, herroittelevine kahvikärrymyyjättärineen, rouvittelevine laukkupoikineen, teitittelevine ravintolavaunutarjoilijoineen, pokkuroivine ajoharjoittelijoineen sekä silmää iskevine vanhempine kuljettajineen ‒ ei palvelekaan yksin häntä, vaan samalla myös niitä toistasataa muuta matkustajaa, joista julkeimmat kehtaavat tuoda kengissään kuraa hienon suurnopeusjunan lattioille sellaisiltakin peräpaikkakunnilta kuin Hämis tai Riksu. Vitosraiteella lähtöään luotijunan vanaveteen odottaa tavallista vakosamettihousukansaa varten pienemmilläkin seisakkeilla ‒ kuten Nuppulinnassa ja Purolassa ‒ pysähtelevä H-juna 9676. Seiskaraiteella on enemmän revityissä farkuissa liikkuvia, betonisia lähiöeläjiä ymmärtävä R-sukkuloitsija, joka on hetki sitten saapunut Helsingistä junanumerolla 9657 ja lähtee myöhemmin paluumatkalle junana 9680. Pupuja riittää kyllä, näin pääsiäisen aikoihin. Tähteelle jääkin sitten vielä kasia myöten valuva rahtari T 2036 (Sr1 3064 + 18 aks.). Tämäkin Kouvolasta Tampereelle kulkeva nysä joutuu vielä Δ-raiteen valmistumista odoteltaessa poikkeamaan tavararatapihalla veturin ympäriajossa.