??.??.1921 / Yhtyneet Paperitehtaat Oy, Jämsänkoski
??.??.1921 Saksalaisia pieniä moottorivetureita toimittivat jo yli sata vuotta sitten Suomeen firmat Deutz, Oberursel ja Montania. Kaikilla oli hienommat nimet, ja omistajanvaihdoksia. Kahden jälkimmäisen toimittamia vetureita on melko vähän. Deutzin valmistajannumerolistaa löytyy keskustelut/kalusto/Nokia Oy:n veturit-kohdasta. Jämsänkoskella oli 1920 - 27 kapearaiteinen tehdasrata, raideleveys 500mm. Kuvan Montania oli ensimmäinen veturi (AK:n artikkeli Resiinassa 1/79). Kun rata levennettiin 750 -milliseksi, voitiin tästä tehdä vain 600-millinen, ja niinpä se jatkoi työtänsä Valkeakoskella. Veturissa oli yksi makaava sylinteri, ja se oli hankala käynnistää. Valkeakoskella sen kerrottiin vuorokaudessa kuluttaneen tynnyrilisen polttoainetta.
Kommentit
| 19.04.2016 13:51 | Heikki Jalonen: | Montania (firma Gerlach&König, Norhausen), vuodesta 1912 lähtien O&K-Montania ja sittemmin O&K Nordhausen. Tuon kuvan ottohetkellä (1921) siis jo O&K. Melko paljon Nordhausenissa lopultakin tehtiin vetureita, yli 9000 kappaletta kaikkiaan. I-sodan kenttävetureita varsinkin. Montania-veturit olivat jo alusta (noin 1907) lähtien varustettu raakaöljymoottorilla (hehkukupumoottorilla). Sellaisen käynnistäminen vaatii tosiaan omat temppunsa ja taikansa. Varsinkin, jos käynnistyskaasupullo oli päässyt tyhjäksi. Tämän kokoisessa moottorissa kun hyvin todennäköisesti oli jo painekäynnistysvarusteet, teoriassa auttamassa käynnistystä. Käytäntö vaihteli. Esilämmitys tehtiin tietenkin puhalluslampulla. Heti kun se oli saatu tulille ja pöhisemään. Passeli hehkutusaika kesti semmoinen piipullisen ja pomojen puoliperusteellisen haukkumisen verran... Vanhan väsyneen 190D:n hehkuttaminen on siihen verrattuna äkä-pika-hommaa... Hehkukupumoottorin polttoainetalous on hyvä, ainakin bensiini- ja petrolimoottoreihin verraten ja jatkuvassa käytössä. Jaksottaisessa käytössä hankala käynnistys vie veronsa ja tyhjäkäynnin osuus kulutuksesta kasvaa. Tynnyri työpäivässä on kuitenkin ihan kohtuullinen menekki. Oikea diesel on tietysti vielä parempi, mutta eivät noiden aikojen dieselitkään olleet mitään nappistarttipelejä. |
|
| 20.04.2016 16:59 | Petri Sallinen: | Tietokantahaku saksalaisten konepajojen valmisteista maatunnuksella tuotti seuraavan tuloksen. O&K Nord V, 2473/1927, H 1 B-bm 600 mm. Toimitettu 19.04.1927 Savion Tielitchdas, Kerava [Finnland] O&K Nord V, 2961/1928, H 2 B-bm 600mm. Toimitettu 30.04.1928 Finnland O&K Nord V, 3856/1929, RL 2 B-dm 610 mm. Toimitettu 12.10.1929 Waldhof, Berlin, für Finnland (Ostafrika gestrichen) O&K Nord V, 4081/1930, RL 1 a B-dm 600 mm. Toimitettu 28.04.1930 Finnland O&K Nord V, 7713/1937, LD 2 B-dm 600 mm. Toimitettu 23.03.1937 Finnland O&K Nord V, 7751/1937, MD 1 B-dm 600 mm. Toimitettu 19.05.1937 Finnland |
|
| 23.04.2016 02:03 | Reino Kalliomäki: | Kiitos kommenteista, Petri ja Heikki! Hassua sinänsä, sivuilla on kuva kahdesta Montaniasta, eikä kumpaakaan ole valmistusluettelossa. Muistitiedot kertovatkin, että veturit on ostettu sodan ylijäämävarastoista, eli ne on tilattu kenttäradoille. Loviisan ja Jämsänkosken veturit ovat kuvan http://vaunut.org/kuva/110218 mukaan kovin identtiset, vain raideleveys erona. Ilmeisesti molemmat on tilattu 60 cm:n raideleveydelle. | |
| 23.04.2016 09:23 | Petri Sallinen: | Konepajojen valmistajaluettelot ovat siinä mielessä puutteellista lähdeaineistoa, että ne kertovat vain sen, kenelle veturi alunperin toimitettiin. Tämän jälkeen veturi on saattanut useammankin kerran vaihtaa omistajaa. Jos Suomeen päätyneistä Montanioista/O&K Nordhausen -vehkeistä on olemassa valmistenumero, niin sen perusteella tietty voidaan tsekata, kuka alkujaan veturin tehtaalta osti. Valmistajatietokannatkin päivittyvät — niistä saattaa puuttua jotain ja niihin saattaa ilmaantua uutta tietoa, eli absoluuttista tietoutta nekään eivät sisällä. Pelkkä maatunnuksen käyttö tietokantahaussa ei välttämättä tuota täysin oikeaa tulosta. Ostaja/maahantuoja/edustaja/kauppahuone tms. olisi myös hyvä tieto. Maatunnus on saattanut jäädä tietokannasta pois tai sitä ei ole alkujaan edes käytetty — on käytetty vain ostajan tietoa. |
|
| 09.12.2017 10:08 | Arttu Manninen: | Montania-vetureissa väitettiin "jo alusta lähtien" olleen hehkukupumoottori...tässä kohtaa loin silmäyksen eri lähteisiin, ja sanoinsinkin, että niissä ei todennäköisesti ole ollut mainittua "Glühkopf"-moottoria (ollenkaan). Montania-tehdas lienee valmistanut alkuaikoinaan paikallismoottoreita mainitulla toimintaperiaatteella, mutta ensimmäisten veturien moottorit tulivat Deutzilta, ja olivat 4-tahtisia benzolikäyttöisiä ottomoottoreita. Sittemmin Montania rupesi itse valmistamaan samanlaisia moottoreita. Ainoa saksalainen merkittävämpi firma, joka on tietääkseni valmistanut yhtäkään moottoriveturia hehkupu-periaatteella, oli Lanzin traktoritehdas. Maffei saattoi tehdä myös jokusen. | |
| 10.12.2017 01:35 | Esa J. Rintamäki: | Iskän ollessa aikoinaan Alavudella autokoulun opettajana, hehkukupumoottori tunnettiin kansan keskuudessa nimellä "kuumapää". Eräskin talonjussi kertoi kuulemma suullisessa kokeessa moottorilajeiksi: bensamoottori, diisseli ja kuumapää. |
|
| 10.12.2017 16:57 | Raimo Harju: | Alavuden naapurissa Kuortaneella, josta olen kotoisin, oli koulukaverini kotona Lanz merkkinen traktori, jossa oli edessä kupu ja sitä kuumennettiin puhalluslampulla, siihen aikaan käytettiin tällaista nimitystä. Kuumapäätraktori oli sielläkin ainoa nimi tälle koneelle. | |
| 10.12.2017 17:47 | Kurt Ristniemi: | Eikös tuommoisen 'kuumapäämoottorin' nimitys nykyään ole kuulamoottori? Wikipedian mukaan synonyymejä ovat kuulamoottori, hehkukupumoottori, hehkukuulamoottori ja jopa puolidieselmoottori. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuulamoottori |
|
| 10.12.2017 18:07 | Esa J. Rintamäki: | Puolidiesel? Miten minulle tulee mieleen Hesselmann-moottori? (Sekin autoilijoiden murheenkryyni...) |