??.??.1922 Veturien tullessa Eskolaan niissä oli hiilipiiput. Tehtaan valmistajanluettelo kertookin niiden olleen uutena hiilipolttoisia. Tässä kuvassa molemmissa on jo halkopiiput, ja uudet pidennetyt hytin takaseinät. Ykkösen takaseinässä on ikkunoiden välissä valmius avata aukko aputenderin käyttöä varten. Veturit eivät olleet ihan pieniä, kattilarekisteri antaa tulipinnaksi kummallekin 28m², kattilan tilavuudeksi 1,2 m³ ja paineeksi 12kg/cm². Vuoden 1922 ”Metsätaloudellisessa aikakauskirjassa” metsäneuvos A. Burgman mainitsee: ”…hankittu 2 veturia sotasaalisvarastoista, jotka kehittävät 1500 kg. vetovoiman…”. Olavi Kilpiö löysi valtionarkistosta dokumentin, jonka mukaan veturit tulivat Helsingistä, venäläisten metsäradoilta. Ei siis Inosta, se tieto perustui muistitietoon. Inosta tuli kyllä kiskoja. Burgman kirjoittaa myös: ”…valtionneuvosto hyväksyi ehdotuksen radan rakentamiseksi 9.2.1921… valmisteleviin töihin ryhdyttiin syksyllä 1920…” Ratatyöt aloitettiin pienen ”Erkki”-veturin avulla (Piitsjoen Krauss), kerrotaan, etteivät ”1” ja ”2” ehtineet alkuun. Vuoden 1921 kalustoluettelossa ei ole nimikettä ”veturi”. Vastaavassa 31.12.1922 mainitaan 2 veturia. Jostakin Olavi kaivoi myös esiin rahtikirjan, jonka on allekirjoittanut Wald. Jansson (metsäradan rakennuspäälikkö): ” 1 vl lokomotiivi, Helsinki – Tampere, leima 16.6.1921”. Koska heti tiedettiin radasta tulevan pitkä, huolestuttiin näiden veturien pienestä polttoainetilasta. Arkistosta löytyy kirje , jossa VR:n piiri-insinööri M. Laurila suosittelee ratkaisuksi juoksuteliä, eli hytin suurentamista VR:n rakennusveturin tapaan: http://vaunut.org/kuva/59837?tag0=0%7CMuu%7C Kirje on päivätty 12.10.1920! Kuvasta on tunnistettu M. Kankaanpää (naisten oikealla puolella), ja työnjohtaja Ahti Salo (ylh. neljäs oikealta).