??.??.???? Resiinan artikkelin kartta. Kaavamaisesti ottaen Rango ajoi päivittäin 2 edestakaista vuoroa ”päälinjalla” Eskola – Haara. Pikkuveturi(t) olivat esim. Syrinharjun (S) päässä tuoden sille vaunuja, esim. 4 kertaa päivässä. Nopeampi ”3” teki Reisjärven (R) puolelta 2 suoraa vuoroa Eskolaan. Päälinjalla oli 8 junaa päivässä. Ohitusraiteiden kohdalla piti olla varuillaan, vaikka ajoista olikin suullisesti sovittu. Puhelinta ei ollut. Vaunumäärät tasattiin Haarassa. Sieltä Eskolaan olivat pahimmat nousut. Radan suurin nousu kuorman suuntaan oli 15 ‰ ja metsään päin 18 ‰. Rango vei 16 – 20 vaunua, kolmonen 12 – 14, ja pikkuveturit 7. Raskain juna painoi siis yli 200 tonnia. Eskolassa oli neljän pilttuun veturitalli ja Syrinharjussa yksi pilttuu. Vesipaikkoja (jokia, puroja, lampia) oli tiheään, ja polttopuuta yllin kyllin. P.Toivasen arvion mukaan veturien vuotuinen kulutus oli 50-luvulla 2500 m3 halkoja, ja 40 tonnia hiiltä. Veturien ajokilometrisuorite oli v. 1947: ”1” 8279, ”2” 5340, ”3” 30668, ”4” 19745. Lausunnossaan Metsähallitukselle v. 1954 Toivanen kirjoittaa: ”vanhanaikaiset kapearaidehöyryveturimme eivät kykenisi kuljettamaan puutavaraa… kyllin nopeasti ... eikä kevyesti sorastettu rata kestäisi ...raskaampia vetureita…” ja lisäksi: ” Käsitykseni mukaan ei metsäradan toimintaa voida enää hyvinkään monta vuotta ylläpitää.” Keskustelussa hän mainitsi, ettei mitenkään huolisi radalle isompia höyryvetureita. Mikäli toimintaa olisi haluttu pitkittää, olisivat Loviisan radan moottoriveturit kenties käyneet. Lastauksessa traktori olisi voinut olla junassa mukana lastaten vaunun kerrallaan. Tätäkään ei toteutettu. Radan historiasta yleensä kertoo Anne Ruuttula – Vasarin kirja ”Eskolan metsärata”, ISBN 951-99941-5-7. Lähteisiin kuuluu Vaasan maakunta-arkisto. Kilpiön kokoelmat sijaitsevat ELKA:ssa.