??.??.1975 RATAOSALLA KÄYTETTY KALUSTO Sm1 ja Sm2
Sm -junien sisustusta alkuperäisimmillään. Muovi penkeissä palauttaa mieliin 70-luvun samoin kuin muutkin sisustukselliset yksityiskohdat. Lattiassa filmivanerin päällä muovimatto, seinissä IKI-laminaatti ja katossa rei’itetty kovakuitulevy. Eteistilan ja osastojen suunnittelu noudattelee löyhästi Valmetin aiemmin valmistamista Dm8/9 -junista tuttua disainia. Matkustajien käytettävissä olevat ulko-ovetkin ovat samoja sähköisesti ohjattuja paineilmakäyttöisiä taitto-ovia kuin Dm9 -junissa. M-junan käyttäjät eivät kuitenkaan 70-luvulla valittaneet jos kernipenkki kesäkuumalla sattui hiostamaan, sillä olihan käytössä kuitenkin uusinta uutta matkustamisen saralla ja avattavat matkustamon ikkunat toivat sopivasti viilennystä.
Tarkasteltaessa kuvaa nykypäivän liikennevälineille asetetuilla kriteereillä voidaan todeta, että esteettömyyden ja palvelun saavutettavuuden näkökulmasta ovilla on jyrkät portaat ja sisäänkäyntiä jakava keskikaide, mikä tekee pyörätuolilla matkustamisen mahdottomaksi ja lastenvaunujen kuljetuksen erittäin hankalaksi. Lisäksi vaunuosastot ja eteiset on erotettu heiluriovilla. Tilanteeseen pyrittiin saamaan hieman parannusta molempien junasarjojen läpikäymässä saneerauksessa, jossa ne saivat kaikkiin eteisten läheisyydessä sijainneisiin matkustajaosastoihin tilaa lastenvaunuille ja tilan yhteyteen läppäistuimet.
Nämä ovet ovat olleet se akilleen kantapää Sm1- ja Sm2 -junien käyttöhistoriassa. Vuonna 2013 vanhalle kalustolle kirjattiin sekä peruttuja lähtöjä että lähdön myöhästymisminuutteja noin kolme kertaa enemmän kuin Sm5-junille suhteessa ajettuun lähtömäärään. Linjalla ilmeneviä peruutuksiin ja myöhästymisiin johtavia ongelmia esiintyi vanhoilla junilla jopa kymmenkertaisesti enemmän. Sm2-kalusto oli jonkin verran luotettavampaa kuin vanhin Sm1-kalusto, mutta selvityksessä niitä ei voitu eritellä. Yleisin vikasyy vanhassa kalustossa olivat juuri oviviat.
Aiemmin 2000-luvun alussa VR teki näihin juniin parannustöitä juuri talviongelmien vuoksi. Tuolloin korjattiin jarrujärjestelmiä, tehtiin muutoksia lämmitysjärjestelmään ja suojattiin sähkömoottorit kosteuden aiheuttamilta ongelmilta. Työt tulivat maksamaan VR:lle liki 4 miljoonaa euroa.