04.02.2017 / Buchloe, Saksa
04.02.2017 Lauantain ohjelmassa oli matka museojunalla Lindauhun. Ensinmäinen osuus München-Pasingista oli dieselvedolla Buchloeen, jossa junamme yhdistettiin Nördlingenistä tulevaan höyryvetoiseen junaan.
Kommentit
| 14.02.2017 09:04 | Rainer Silfverberg: | Dv11? | |
| 14.02.2017 10:37 | Teppo Niemi: | Korjattu. | |
| 14.02.2017 13:24 | Jouni Hytönen: | Exquisa-rahkasta tuttu paikkakunta. :) Tehdas näkyy junan ikkunasta. | |
| 31.08.2021 01:44 | Uwe Geuder: | Punainen nauha oli Zugführerin merkki. En tiedä, onko vastaava tehtäväkuva olemassa Suomessa. Zugführer on matkan aikana muun henkilökunnan, siis veturikuljettajan ja konduktöörin esimies. Zugführer on vastuussa junan turvallisuudesta. Hän laskee jarrupainot, säättää jarrut ja on vastuussa jarrukokeesta. 1969 luovutettiin Zugführereistä tavarajunissa, siitä lähtien veturinkuljettaja oli yksin vastuussa junasta. Myöhemmin myös henkilöliikenteessä tuli mahdolliseksi ajaa ilman Zugführeriä, näin tehtiin varsinkin S-Bahn-junissa. Nykyisin nimi kaukoliikenteessä on Zugchef ja merkkinä punainen nauha hihassa. En ole varma, kuinka se toimii lähiliikenteessä, jos ei veturinkuljettaja ole yksin. Luulisin, että enimmäkseen turvallisuus on veturinkuljettajan vastuulla, konduktööri tarkistaa vain liput. Luulisin, että tuossa museojunassa punainen nauha oli osa museoelämyksestä. En usko, että niitä käytettiin enää tavallisesti vuonna 2017. |
|
| 31.08.2021 03:37 | Esa J. Rintamäki: | Zugführer oli myös sotilasarvo, siis joukkueenjohtaja...? Lienee meidän jääkäriliikkeestämme tuttu...? | |
| 31.08.2021 22:17 | Uwe Geuder: | Zug tarkoittaa sekä juna että (armeijassa) joukkue. Siksi Zugführer voi tarkoittaa sekä junanjohtaja että (armeijassa) joukkueenjohtaja. Sotilasarvo se ei ole, se on tehtävä kokoneelle aliupseereille tai matalaille upseereille. Paitsi Itävallassa, jossa on sotilasarvo Zugsführer (huom. s). Jälkimmäinen taitaa olla pelkkä nimi, ei se kai tarkoita, että hän toimii välttämättä joukkueenjohtajana. Myös palokunnissa, poliisissa ja punaisessa ristissä on olemassa Zugführer. Idea sama kuin armeijassa. |
|
| 31.08.2021 22:26 | Uwe Geuder: | Nopeasti katsottuna kuvassa taitaa olla viimeinen Eßlingenissä rakennettu V100 https://www.v100.de/index.php?nav=1000208&lang=de&id=17348&action=portrait (1963 kaupungin nimi oli vielä Eßlingen, vasta 1964 se muuttui Esslingeniksi.) |
|
| 31.08.2021 22:30 | Teemu Sirkiä: | Zug tarkoittaa myös kulkuetta. Tämän merkityksen kautta myös kulkueen johtaminen on sinällään ihan looginen sana monessakin yhteydessä, vaikkei asialla olisi mitään tekemistä rautateiden kanssa. | |
| 01.09.2021 01:41 | Esa J. Rintamäki: | Nimenomaan, Teemu. Esimerkiksi: eine Fackelzug = soihtukulkue. | |
| 01.09.2021 07:40 | Juhana Nordlund: | Kuvan tilanteessa tällä veturilla on uudelleen alkuperäinen järjestysnumero. Vuonna 1968 tunnukseksi oli tullut 211 1365-2. Tämä on samalla suurinumeroisin V 100.10-sarjan vetureista, ilmeisesti uusinkin. V 100.10 = BR 211. Hieman tehokkaampia V 100:sia eli sarjaa V 100.20 (myöh. BR 212) valmistettiin sitten edellisten jatkoksi, tai rinnalle - miten vain, vuoteen 1966 asti. Tosin ensimmäinen tehokkaampi, vuonna 1960 V 100.20:seksi luokiteltu yksilö valmistui jo ensimmäisen V100.10-tuotantoerän yhteydessä 1950-luvun lopulla. Ensimmäinen isompitehoinen V 100 oli siis alkujaan sarjassa V 100.10. Sen jälkeen kun se oli siirretty uuteen sarjaan, V 100.10-sarjaan jäi tyhjä kohta V 100 006:n paikalle. Ihan alkujaan järjestysnumerot olivat sen verran lyhyempiä, että V 100 -merkinnän perään tuli kolminumeroisia järjestysnumeroista 001, 002, 003 jne., ja ne muutettiin myöhemmin muotoon 1001, 1002, 1003 jne. Uwe voi täydentää tätä selostusta, jos olen ymmärtänyt jotain väärin. | |
| 01.09.2021 22:59 | Uwe Geuder: | > Vuonna 1968 tunnukseksi oli tullut 211 1365-2. En tiedä oliko näppäilyvirhe vai ajatusvirhe, mutta semmoinen numero on mahdoton vuoden 1968 järjestelmässä. Sarjatunnus koostuu aina kolmesta numerosta ja yksilönumero myös aina kolmesta numerosta, väliviivan jälkeen tulee yksi tarkistusnumero. Oikea numero oli siis 211 365-2. Kuvassa vanhan järjestelmän numero on tullut takaisin, se on ilmeisesti mahdollinen, koska veturi ei ole enää Deutsche Bahnin ja virallisessa yhteydessä käytetään nykyisin yhteiseurooppalaista NVR:ä, joka yleisesti löytyy sivusta. Vanhassa järjestelmässä merkkien lukumäärä ei ollut vakio niin kuin vuoden 1968 järjestelmässä. Muuten se meni näin kuin Juhana kirjoitti: Sarjatunnus oli V100 (V tarkoittaa Verbrennungsmotor, siis polttomoottori). Alussa rakennettiin 7 koeveturia ja ne saivat numerot V 100 001 - V 100 007. Veturi numero 006 oli muista poikkeava, sillä oli vahvempi moottori. Jossain vaiheessa päätettiin, että rakennetaankin 2 alisarjaa: V 100.10 ja V 100.20 (joskus myös kirjoitettuna V 100¹⁰ ja V 100²⁰). En ole siitä ihan varma, mutta ehkä alisarjaa ei ole koskaan suoraan merkitty vetureihin. Sen sijaan alisarja näkyi osana yksilönumeroa. V 100.10 saivat numeroita V 100 1xxx ja V 100.20 saivat numeroita V 100 2xxx. Koska V 100 006 oli ominaisuuksistaan jo V 100.20, vaikka se oli rakennettu jo 3 vuotta ennen V 100.20:n sarjatuotantoa, se sai uuden numeron V 100 2001. 1968 ei voitu jatkaa neljänumeroisten yksilönumeroiden käyttöä. Siksi V 100.10:stä tehtiin sarja 211 (jossa 2 tarkoittaa siis polttomoottori) ja V 100.20:stä tehtiin 212. Kun alisarja oli nyt ilmoitettu osana sarjatunnusta, se tieto jätettiin pois yksilönumerosta. Jäi siis vain 3 viimeistä numeroa. Kuvan V 100 1365:stä tuli 211 365-x ja jo mainitusta V 100 2001 tuli 212 001-x (jätän tässä tarkistusnumeron x pois, koska se on eri asia). Tuo siis hieman yksinkertaistettuna. Oikeasti on vielä sarjatunnukset 213, 214 ja 714. |
|
| 02.09.2021 07:05 | Juhana Nordlund: | > Oikea numero oli siis 211 365-2 Toki tällä tavoin, kiitos oikaisusta. Kysymys oli huolimattomuusvirheestä kopioidessani tietoja saksalaislähteestä. Silmät näkivät yhtä, sormet tekivät toista. |
<< Kuvalista
>>