05.04.1975 Amerikkalaisten tavarajunien lopussa oli caboose eli miehistövaunu. Caboose on myös laivan keittiö. Miehistötilana toimivalle vaunulle onkin tuollainen nimi sopiva. Nykyisin (2017) ei caboose vaunuja ole käytössä tavarajunissa. Ken tietää voi kertoa minä vuonna caboosevaunujen pakollinen käyttö loppui. Kts myös lisätekstiä alla.
01.10.2017 20:46 | Ilkka Hovi: | Amerikassa USA ja Canada oli caboosen käyttö pakollista. Junan miehistö koostui veturinkuljettajasta, lämmittäjästä (koneapulaisesta) etupään jarrumiehestä (matkusti usein veturissa), takapään jarrumiehestä ja kondyktööristä (matkusti caboosessa). New Yorkin osavaltio määräsi tavarajunaan kaksi takapään jarrumiestä. Pitkillä matkoilla miehistö pystyi ruokailemaan ja myös lepäämään vuorojen välillä. Matkustajajunissa oli samanlainen miehistö paitsi että he matkustivat matkustajavaunuissa. Nykyisin kun caboosen pakollinen käyttö on lopetettu, käytetään cabooseja vielä työjunissa sekä milloin työnnetään vaunuja pitempiä matkoja. Siis, ilmajarrujen käyttöönoton jälkeen caboose ei ollut jarruvaunu. Englannissa käytettiin jarruvaunuja vielä 1970-luvulla, samoin junan perässä ja niiden vaunujen avulla jarrutettiin junaa. Tavarajunat olivat usein jarruttomia (poikkeuksia oli olemassa). |
|
01.10.2017 21:00 | Mikko Herpman: | Aikaa ennen ilmajarruja, oliko vihellinopasteet millä takapään jarrumiehelle annettiin ohjeita milloin jarruttaa, milloin löysätä? Oliko myös ilmajarrujen aikaan caboosessa hätäjarrumies. Eli avasi ilmahanan jos tuli tiukka paikka, etenkin jos junalla oli jo runsaasti mittaa. Onkos nykyään se junan loppupään laite, kytkimen päällä lepäävä purkki, mikä radiolla osaa avata ilmahanan? | |
01.10.2017 23:15 | Ilkka Hovi: | Vihellettävä oli ja myös myöhemmin. Caboosessa oli junan liikkuessa 2 miestä. Kun juna pysähtyi linjalle, kuljettaja ohjeisti vihellinopasteilla junan suojauksen. Jarrumiehet eteen ja taakse. Junien kulkusuunnat olivat itään tai länteen, myös väli-ilmansuunnille (pohjoinen, etelä) jotka määritettiin rautatien aikataulussa. Aikatauluun merkityt junat olivat etuoikeutettuja luokan ja kulkusuunnan mukaan. Muut kulkivat ylimääräisinä, joilla oli valkoiset liput veturin edessä. Kun juna oli lähdössä vihellettiin takapään jarrumies takaisin ja jarrumies sytytti radalle soihdun, joka varoitti perässä tulevaa junaa. Jos juna oli raskas ja kiihtyi hitaasti heitettiin noita soihtuja aina muutaman minuutin välein jottei kukaan aja päälle. Ennen lähtöä vihellettiin myös etupään jarrumies sisään ja kun juna oli valmis lähtöön vihellettiin parin sekunnin vihellys kahdesti. (Vihellysopasteet olivat jarrumies idästä tai jarrumies lännestä) Jos etupään lippu oli vihreä, se merkitsi että samalla aikataulun junanumerolla oli tulossa toinen juna. Siis, pysy sivulla. Jos sivulla oleva juna ei vastannut alkoi viheltely, vihreälippuisen piti suojata oma juna ja kuljettajan mennä herättelemään sivulla olevan junan kuljettaja. Sitten suojauksen purkaus ja matkaan, hässäkän aiheuttanut kuljettaja puhutteluun. Tietenkin oli automaattisuojattuja rataosia joilla ei tarvinnut suojata, ellei rataosa ollut yksiraiteinen. Koko touhussa oli luja logiikka, joka toimi. |
|
02.10.2017 21:28 | Hannu Peltola: | Kiitokset Ilkalle hyvistä yhteenvedoista Caboosen käytön osalta! Pienoisrautateillä Cabooset tuovat mukavaa lisätoimintaa vaihtomiehistöille (ja varmasti olivat samasta syystä tuskan aiheita 1:1-rautateille!). Ilkan kommenttien lisäksi voi vielä ehkä mainita: - Cabooset olivat luonnollisesti sidottuja kotirataansa. Jos juna jatkoi toiselle rautatieyhtiölle, yhdysliikenneratapihalla keulaan vaihdettiin toisen yhtiön veturi ja perään Caboose. - tavarajunien vaihtaessa risteysasemilla suuntaa, Caboose piti luonnollisesti vaihtaa junan perään. Muistaako kukaan vorgilaisista tuskailleensa tämän vaihtotyöoperaation parissa Everettin pienellä ratapihalla? - joillain yhtiöillä Cabooset oli nimetty tietylle divisioonalle ja osa oli lähes vakituisesti, joskin epävirallisesti nimetty samalle miehistölle. Junan saapuessa divisioonaratapihalle, siellä piti tavaravaunujen lisäksi vaihtaa uuden divisioonan Caboose junan perään. Vanhaan aikaan oli myös hyvin tavallista nähdä junan perässä 3-4 Caboosea. Näistä yksi oli varsinainen käytössä oleva Caboose ja muita siirrettiin toiseen päähän kyseistä ratadivisioonaa. Kuvassa näyttäisi olevan perinteinen 25' puukorinen Caboose korotetulla tähystyspaikalla. Näitä löytyi useimmilta rautatieyhtiöiltä. Valmistusvuosi voisi olla jossain 1910- tai 1920-luvulla. |
|
02.10.2017 22:44 | Hannu Peltola: | Esimerkki tällaisen Caboosen sisätilojen järjestelyistä löytyy seuraavasta linkistä: http://www.coalingstation.com/images/floorp.jpg Caboosen tuottamasta liikenneharmista/-haasteista pienoisrautateillä on juttua kuvan http://vaunut.org/kuva/120717 yhteydessä. Tässä kuvassa on puolestaan esimerkkinä pikkuisen uudempi 30' versio, joka on saanut vanerivuorauksen ehkä 1940- tai 1950-luvulla: http://vaunut.org/kuva/100691?s=1 GN:llä oli myös useita kymmeniä tämän kuvan Caboosen kanssa identtisiä 25-jalkaisia malleja. |