17.07.1951 The International -pikajuna on juuri ohittamassa Mukilteon sataman linjavaihdetta Puget Soundin rannalla Washingtonin osavaltiossa. Vetovoima on muuttunut näissä Great Northern Railwayn junissa 1950-luvun alkuvuosina F3-tai F7-sarjaan. Vielä 1940-luvun loppupuolella näitä junia vetivät tyypillisesti H-sarjan Pacific-veturit ja vuonna 1947 juniin tuli hetkeksi aikaa vetovoimaksi EMD:n E7-sarjan veturit. GN:lle muodostui huonot kokemukset E7-sarjasta vuoristoisilla Luoteis-USA:n reiteillä ja GN hankki niitä ainoastaan 13 kappaletta. F-sarjan koneita yhtiö sen sijaan hankki kymmenittäin ja näistä useimmat siirtyivät Burlington Northernille 1971. GN numeroi alkusarjan F-yksiköt niin, että A-B-A ja A-B-B-A -yksiköt numeroitiin samalla numerolla ja yksittäinen veturi tunnistettiin kirjaimella A-D. Varsin pian nämä vakioyksiköt purkaantuivat mm. huoltojen myötä ja veturit alkoivat pyöriä omissa kierroissaan. (Kuva on pienoisrautatieltäni 17.7.2017)
Kommentit
| 09.12.2017 05:18 | Eljas Pölhö: | GN:llä oli 13 E7 (A ja B yhteensä), numerot 500A+B-504A+B ja 510A-512A (myöh 500, 502, 501, 503-509 ja 510-512). E7 sai neljällä eri välityksellä ja GN:llä oli toiseksi hidas 56:21 = 92 mph (148 km/h). Nopein olisi ollut 52:25 = 117 mph (188 km/h). Numeroista 500-503, 505, 506, 509-512 tuli BN 9901-9910 vuonna 1970 (Extra 2200 South, Issue 34, May-June 1972; sisältää mm. E7 rosterin (veturiluettelon) ym. tietoja niistä.) Kuvan veturi on malli F3A (alkuperäinen numero 376C). Lehti Extra 2200 South, Issue 27, Jan-Feb 1971; sisältää mm. GN:n kaikkien aikojen diesel+sähkö+moottorivaunurosterin. |
|
| 12.12.2017 23:04 | Hannu Peltola: | Prahan joulutorimatkan myötä en päässyt heti jatkamaan keskustelua... GN:llä oli tosiaan 13 kappaletta E7A-vetureita, muistin ulkomuistista lukumääräksi 10, joka oli ensimmäisen vuonna 1945 tilatun erän lukumäärä. Loput 3 valmistuivat 1947. Nämä kaikki olivat numeroinnista huolimatta A-yksikköjä (eli yhdellä ohjaamolla varustettuja vetureita). GN kokeili vuonna 1950 komboa, jossa oli E7A-F7B-E7A, mutta kokeilu osoittautui epäonnistuneeksi. Tämän kokeilun jälkeen E7:t hajasijoitettiin vähempiarvoisiin mm. Minneapolisin ympäristöstä lähteviin henkilöjuniin. Kuvan F3A:lla oli alkujaan numero 376C, kuten Eljas totesikin. Tämä vuonna 1948 valmistunut yksikkö numeroitiin uudelleen vuonna 1950 362C:ksi ja veturi liitettiin osaksi 3-osaista henkilöjunaveturiyksikköä 362A-B-C. Tämä yksikkö oli hivenen eriskummallinen, veturit 362A ja 362B olivat vuonna 1941 valmistunut FT A+B -pari. Tuokaan kokeilu ei tainnut olla kovin onnistunut, koska aika pian vanhemmat FT:t alkoivat pyöriä omissa kierroissaan. GN henkilövetureiksi varustetuissa F-sarjan vetureissa oli tyypillisesti höyrygeneraattori vaunujen lämmitykseen, heilahteleva toinen ajovalo (hmm. "oscillating", mikähän olisi paras suomennos...) ja hopean väriseksi maalatut telit. Jos kuvassa esiintyy GN:n F-yksikkö mustilla teleillä, se on tavarayksikkö. GN:llä oli selvästi vaikeuksia hahmottaa diesel-vetureiden parasta käyttötapaa ensimmäisinä käyttövuosina. Veturit jaettiin vielä perinteisesti tavara- ja henkilövetureihin, vaikkei esim. välityksissä välttämättä ollut eroa. Veturit myös numeroitiin kiinteisiin 2, 3 tai 4 veturin yksiköihin ja näitä ajateltiin käytettävän vakiokokoonpanoissa. Vasta 1950-luvun puoliväliä lähestyttäessä käyttö monipuolistui ja yksiköitä kytkettiin varsin vapaasti käyttöön tarvittava määrä. |