02.08.1953 / Everett, Wa., Yhdysvallat
02.08.1953 Weyerhaeuser Timber Companyn 3-truck Shay #5 on jälleen tuonut yhden tukkikuorman vuoristosta Everettiin Weyerhaeuserin sahalle. Kuvassa veturi on NP:n tukkivaunun kanssa tukkien purkuraiteella. Pohjois-Amerikkalaiseen tyyliin tukkien purku tapahtuu veteen, josta ne vedetään sahalle.
Kommentit
| 29.11.2017 21:52 | Mikko Heino: | Ovatko nuo tukit tehty kenties vaahteran oksista? | |
| 29.11.2017 21:54 | Hannu Peltola: | Hyvä arvaus, kyllä ne ovat meidän kotivaahteraa! | |
| 30.11.2017 18:09 | Mikko Heino: | Joo, tommosia oksia on viime aikoina tullut pistetyksi takkaan. Vaahteralla on sen verran hyvä lämpöarvo, että kaadetuista pihavaahteroista olen polttanut melkein kaikki oksatkin. | |
| 01.12.2017 01:00 | Esa J. Rintamäki: | Tuli mieleen, että jos kaatamasi vaahterat olivat terveitä ja hyvälaatuisia, niiin mikä estää tienaamasta? Josko pihavaahterat myisi jollekulle kitaranrakentajalle? Fenderin Stratocaster ja myös Telecaster ovat tunnettuja vaahterakaulaisia sähkökitaroita... | |
| 01.12.2017 16:15 | Eero Aro: | Soitinrakentajat tarvitsevat hyvin kuivatettua puuta, joten paksummat pölkyt kannattaa laittaa kuivumaan vähintään kymmeneksi vuodeksi hyvin tuuletettuun ja säältä suojattuun paikkaan. Sen jälkeen voi olla sopiva aika tarjota puuta soitinrakentajalle. Tietoni perustuu keskusteluun erään paikallisen soitinrakentajan kanssa viime kesänä. Hän valkkasi kellaristani pari kappaletta 50 vuotta vanhoja kolmen tuuman paksuisia kuusilankkuja. Muut tarjoamani lankut eivät olleet sydänpuuta, vaikka olivatkin täysin solukuivaa tavaraa. Vastakaadettu puu kuulemma periaatteessa kiinnostaa, mutta yleensä rakentajilla ei ole puutavaran pitkäaikaiseen säilytykseen sopivia varastotiloja. |
|
| 02.12.2017 10:57 | Mikko Heino: | Onhan tuo arvopuiden myynti puusepäntöihin käynyt mielessä. Kaverin isän kotitalon edessä olevasta isosta lehmuksesta joka siinä edelleenkin sotkee autojen laseja (ja houkuttelee tuhatmäärin kaikkia kivoja öttiäisiä, kaveri on perhosharrastaja) tarjosi joku puuseppä aikoinaan 5000 markkaa. Täällä kotosallakin kasvoi yksi pienempi mutta isohko lehmus jota sain pidettyä pystyssä vuoden- pari pidempään kun kerroin isännälle tuon jutun lehmuksen arvosta. Kyllä se sitten kuitenkin kaatui ja ainoat osat jotka siitä päätyivät tarvepuuksi on muutama mun pönttökairalla tekemä pöllönpönttöaihio. (Saman kohtalon mutta Trafin/ Livin tms. toimesta kaadettu joillekin rautatieharrastajalle tutumpi lehtikuusi muuten kokí Korialla. Se lehtikuusi kasvoi sillan Korian päästä liikenneympyrästä pikkutunnelin jälkeen n.20m oikealla.) Sekä lehmus että lehtikuusi on muuten aika haasteellisia tapauksia pönttökairalle. Pihavaahteran parhaita paloja on kyllä säästellyt mutta osa on unohtunut taivasalle ja ainoa mitä olen niistä tehnyt käyttöesineitä on paistinlasta jonka väsäsin kaapalla, sähköhöylällä ja hiomapaperilla. Kai tuolta halkopinoista vielä löytyis aihioita jos viittis muilta kiireiltä väsäillä DIY- piraattiBrioradan palikoita. |