??.??.1926 / Tampere Tampellan tehdas
??.??.1926 N1 (Pr1) 769 ei ole linssilude tällä sivustolla. Tässä tehdaskuva vuodelta 1926 kopioituna "Railway Wonders of the World" -lehden numerosta 39/25.10.1935 (Transport in Finland oli pääartikkeli)
Kommentit
| 28.02.2018 13:42 | Reino Kalliomäki: | Ei mikään ludekuva! Tyypillinen Tampellan valmistajankuva, mutta puuttuu Tampellan kokoelmasta! Kiitos, Eljas! | |
| 28.02.2018 15:38 | Erkki Nuutio: | Suomiartikkeli: http://www.railwaywondersoftheworld.com/finland-transport.html Sivuilla on muitakin kiinnostavia artikkeleita. |
|
| 28.02.2018 21:26 | Heikki Jalonen: | Mutta: siinähän on Knorrin esilämmitin! Eli: eikö tässä ole vielä tulistinta? Vuonna 1926? | |
| 28.02.2018 22:56 | Eljas Pölhö: | On siinä tulistin. | |
| 01.03.2018 11:09 | Heikki Jalonen: | Siis vyö ja henkselit. Milloinkahan Knorr-esilämmittimet alkoivat poistua käytöstä? Ilmeisesti ne olivat pisimpään käytössä niissä (K1?) sarjan vetureissa, joissa ei alunperin ollut tulistinta? Tulistimethan vuorollaan lisättiin kaikkiin märkähöyryvetureihin, yhdyskoneita lukuunottamatta, liekö samassa pajoituksessa myös riisuttu esilämmittimet pois? | |
| 01.03.2018 17:17 | Petri Nummijoki: | En tiedä milloin käytöstä poistaminen alkoi mutta osassa Tv1-sarjan vetureita niitä on tainnut olla noin 1960-1961 asti. | |
| 01.03.2018 19:33 | Eljas Pölhö: | Ensimmäiset N1 (Pr1), joista Knorr-esilämmitin poistettiin ja korvattiin Friedmannin imurilla RST N:o 8, olivat 766 - 28.11.1935, 768 - 18.11.1936 ja 761 - 16.1.1937. En oikein ymmärrä mikä on ajateltu riippuvuus esilämmittimen ja tulistimen välillä? |
|
| 01.03.2018 21:48 | Heikki Jalonen: | Ei niillä suoraa riippuvuutta olekaan. Tulistin vain yksinään paransi kattilan lämpötaloutta niin paljon, että monimutkaisesta (kalliista, hoitoa vaativasta ja jäätymiselle alttiista) esilämmittimestä voitiin luopua vähäisellä hyödyn menetyksellä. Poistohöyryimuri teki tietenkin viimeistään esilämmittimen lopullisesti vanhentuneeksi. Eivätkös Jenkit ajaneet aivan pelkillä Nathan-imureilla ja tulistimilla jo vuosisadan vaihteesta. Ilman esilämmityksiä. Monimutkaisen rakenteen ohella esilämmittimen suosion hiipumiseen saattoi myös vaikuttaa se, että sillä oli mahdollista syöttää täysin kylmää vettä kattilaan jos pumppu pakkokäynnistettiin valtaventtiilin ollessa kiinni. Rankat lämpötilaerot rasittivat kattilaa. Oletan, että erikoisesti tulistinkattilat (joissa oli suuriläpimittaiset tulistimen lieskaputket) olivat tässä suhteessa erikoisen herkkiä. Vuotoja ja muita vaurioita ilmeni. Osasyynä vaihtimella toimineen esilämmittimen suosiolle ovat aikoinaan saattaneet olla epämääräiset ja huonolaatuiset sylinteriöljyt: ne eivät siinä haittaa, pakoöljy kun ei sekoitu syöttöveteen. Tulistinkoneissa puolestaan myös öljyille tuli aivan uusia vaatimuksia. Ehkäpä samalla poistohöyryimurille välttämätön öljynerotin saatiin paremmin toimivaksi eikä kattilaan mahdollisesti joutunut öljy kuohannut niin helposti? |
|
| 02.03.2018 03:15 | Eljas Pölhö: | Päinvastoin. Jenkit käyttivät esilämmittimiä höyrykauden loppuun saakka. Uusissa vetureissa laite vain oli sijoitettu kattilan suojakuoren sisään siten, että se oli ulospäin ihan huomaamaton. 20-30-luvun jenkeissä näkee usein Elescon pöntön poikittain piipun edessä. New York Centralin 4-6-4 -vetureissa Elesco oli jo ihan huomaamaton. 1930-luvulla kuitenkin Worthington tuli suosituimmaksi esilämmittimeksi ja sellainen oli esimerkiksi kuuluisissa New York Centralin Niagara-tyypissä ja C&O:n Allegheny Malleteissa. Nämä kaksi edustavat jenkkien uusinta höyryveturitekniikkaa, joten ei se esilämmitin varmaan mitenkään turha ollut. | |
| 02.03.2018 19:32 | Heikki Jalonen: | Ahaa. Ilmeisesti vastaavasti sitten poistohöyryimurit (Friedman-Metcalfe ym) jäivät Amerikassa harvinaisemmiksi? Tuskin kuitenkaan olisi ollut erikoisen järkevää käyttää molempia (rinnakkaisia etuja tarjoavia) eri teknologioita samoissa vetureissa? Ehkäpä tässä saattoivat vaikuttaa myös jotkin patentti- ja tuoteoikeudelliset asiat? | |
| 02.03.2018 20:53 | Eljas Pölhö: | Minulla ei ole mitään pätevyyttä arvioimaan esilämmittimien ja tuore- tai poistohöyryimurien paremmuutta, joten voin vain toistaa mitä olen lukenut (ymmärtämisestäkään en ole ihan varma). Amerikkalaiset kirjoittivat jossain, että poistohöyryimuri on köyhän miehen esilämmitin. Saattaa olla epäreilua, koska verrataan vieraaseen (eurooppalaiseen) suunnittelufilosifiaan. Esimerkiksi Englannissa esilämmittimet olivat harvinainen poikkeus ja usein hetkellinen koe. David Wardale kirjoittaa, ettei mitään nykyaikaista höyryveturia olisi pitänyt suunnitella ilman esilämmitintä. Elescon sanottiin (W:n siteeraama arvio) säästävän polttoainetta 15% ja Worthingtonin 17%. Niiden hankintahinta oli suurempi kuin poistohöyryimurin, mutta kun esilämmittimen paino oli vain 1-2 tonnia, niin sillä ei ollut mitään merkitystä amerikkalaisten vetureiden painossa. Haittana oli, että valmistajat möivät vain laitteen ja putkitus jäi tilaajalle/valmistajalle. Siinä saattoi tulla huonojakin ratkaisuja. Poistohöyryimurien kannattajakunta (edelleen W:n mukaan) vetosi laitteen yksinkertaisuuteen ja hinta/laatu-suhteeseen. W. luettelee miinuksina pitkä putkitus ja esilämmitintä alhaisempi syöttöveden lämpötila. Joku toinen kirjoittaja on maininnut, että amerikkalaiset firmat laskivat paljon polttoainesäästöön höyrynkehityksen määrään nähden (koska suurten vetureiden kulutus oli muutoinkin järkyttävällä tasolla) ja vetureiden maksimaaliseen suorituskykyyn heti lähdöstä alkaen. Euroopassa taasen ostajat (yleensä valtio-omisteiset rautatiet) laskivat ennen kaikkea hankintahinnan perään. En tiedä onko tämä laajemmin hyväksytty ero erilaiselle käytännölle Atlantin eri puolilla vai syiden hakuammuntaa eri käytännöille. |
|
| 02.03.2018 23:47 | Heikki Jalonen: | Totta. Myös saatavilla olevan veden laatu saattoi vaikuttaa valintoihin. Amerikan radoilla veden laatu ilmeisesti vaihteli paljon. Arvelen, että esilämmitin mekaanisine pumppuineen ei ollut aivan niin nuuka tuloveden laadulle. Varsinkin veden kuohumistaipumus (humus, alkalit) oli hyvin paha haitta kaiken sortin imureille, pumpuille ei niinkään paha. Ehkäpä siksi Amerikan radoilla arkaainen konepumppukin säilyi niin pitkään käytössä - kaikista haitoistaan huolimatta? |