01.06.1979 / Oulu Nokela
01.06.1979 Oulu Osakeyhtiön kloorivaunu oli tavarajunassa pirteä väriläiskä. Yhtiön tunnuksena oli lohi vaakunakehyksessä. Litterana Sol.
Kommentit
| 16.03.2018 23:40 | Heikki Jalonen: | Noina aikoina paikallisesti oli tuosta yhtiön logosta toisenkinlaista tulkintaa: kala ei ollut lohi, eikä se ollut selkäpuoli ylöspäin. Vaan ristisilmä silakka, maha ylöspäin. Klooritehdas ei ollut asiaan täysin syytön. Kumma juttu: vaunussa ei ole näkyvissä kylttiä "Katolle nousu jännitteisen ajojohtimen alla kielletty." Jonka vuonna 1979 pitäisi olla tuossa portaiden yläpään lätkässä. Liekö tuuli vienyt vai kloori syönyt? |
|
| 17.03.2018 06:13 | Kari Haapakangas: | Riippuu vähän mistä mihin tällä vaunulla klooria kuskattiin. Menihän tästä vielä muutama vuosi ennen kuin sähköistys näille korkeuksille saatiin. | |
| 17.03.2018 11:30 | Heikki Jalonen: | Ajojohtimen varoituskyltti oli ja on edelleen pakollinen kaikessa liikkuvassa kalustossa, jossa oli sellaiset portaat tai askelmat, joilla voi nousta vaaralliselle alueelle. Riippumatta siitä, liikkuiko yksikkö sähköradoilla vai oliko liikkumatta. Jo ensimmäisen sähköistetyn rataosuuden tultua käyttöön. En tiedä käskykirjeen antamisaikaa, mutta Oulunkin seudulla keltaisia kylttejä alkoi näkyä 1970 vuoden tietämistä eteenpäin. Näin oli esimerkiksi Oulun varikon Kalkkunassa (Vr 5) 1422 joka usein liikuskeli Tuiran suunnilla. Keltainen lätkä kuvunsuojan kyljessä herätti huomion muutoin aika synkässä koneessa. Ja antoi myös aihetta luki-virheeseen: "Katolle nousu jännitteisen AVOjohtimen alla kielletty." Emme olleet vielä kuulleetkaan mistään AJOjohtimesta saatikka sellaista nähneet, joten loogisemmalta tuntui varoittaa mistä tahansa johtimesta... |
|
| 17.03.2018 13:07 | Kari Suominen: | Nämä kolmiakseliset säiliövaunut säilyivät rakenteeltaan muuttumattomina tuotannossa pitkään. Ensimmäiset standardityypin vaunut taisivat valmistua jo ennen talvisotaa ja viimeisiä rakennettiin vielä 50-luvun loppupuolella. Viimeisimpien joukossa valmistetut lämpöeristetyt vaunut sitten hieman poikkesivat ulkoisesti edeltäjistään mm. säiliön paksumman vaipan ja lieskalämmittimen savutorvien vuoksi http://vaunut.org/kuva/31795. Tälläkin sivustolla kuvissa esiintyvät kolmiakseliset säiliövaunut edustavat pääosin yksityisille tilaajille VR:n konepajoilta valmistuneita vaunuja, sillä uudisrakentamisen tarve VR:lle itselleen 1940- ja 50-luvulla oli verraten vähäinen. Syy tähän oli se, että VR:n omat ennen sotia rakennetut säiliövaunut olivat vielä suurimmaksi osaksi käytössä. Lukumääräisesti tarkasteltuna yksityisille tilaajille valmistuneiden pääosin kolmiakselisten säiliövaunujen kokonaismäärä vuosina 1937-60 onkin varsin huikea, peräti 572 kappaletta. Osviittaa lukumäärään osaltaan kertoo myös Resiinan suomalaisten yksityisvaunujen sarjamerkintöjen luettelo http://www.resiinalehti.fi/artikkeli/66 |
|
| 17.03.2018 13:11 | Heikki Kannosto: | Vaakaraita säiliön kyljessä näyttää peräti haalistuneelta. | |
| 17.03.2018 18:30 | Heikki Jalonen: | Haalistus tosiaan: sehän on kai "myrkkyraita", kloorin tapauksessa erittäinkin aiheellinen. Joka kai oli vastamaalattuna myrkyllisen pinkki? Kun tuosta tiirailen, niin olisiko siinä korjausmerkintä 12(?).73 Pm. Ilmeisesti täyskorjaus, jolloin vaunu on varmaan myös maalattu. Eli, kuvaa otettaessa noin kuutisen vuotta vanha asia. Mutta, kuten tiedämme, aurinko polttaa ja haalistaa. Haastava ajoitus- ja säistämistehtävä mahdolliselle mallinrakentajalle: tehdäkö kuin uusi vai yrittääkö mukailla arkitodellisuutta! Jämerää tekoa on tuon säiliön sidonta, sekä säteissuunnassa että aksiaalisesti. Vaunussa on törmäyssuojapäädyt ja puskimien yhteydessä tunkeutumissuojat. Säiliö itsessään on jämerä painepytty, kloori pysyy nesteenä vain paineenalaisena; kloorin höyrynpaine lämpötilassa 20C on 6,8 bar. |
|
| 18.03.2018 22:24 | Tommi K Hakala: | Milloin VR rakennutti kaksiakselisia säiliövaunuja näiden vaunujen aikakaudella? Ja mihin käyttöön. Olen edelleen aika vakuuttunut omasta muistikuvastani, että kloorivaunujakin oli tätä pienempiä, kaksiakselisia. | |
| 19.03.2018 01:07 | Kari Suominen: | Kloorivaunuista en tiedä, mutta 1950-luvun alussa valmistui varsin lyhyen ajan sisään 20 kappaletta Go-öljyvaunuja, jolla litteralla niitä löytyy kuvahausta sekä kaksi- että kolmiakselisina http://vaunut.org/kuvat/?tag0=11|Go| Toinen mahdollinen tarkoittamasi 2-akselinen säiliövaunu kolmiakselisten kaudella on AIV-liuosvaunu Sd, joka oli tuotannossa koko 40-luvun (1941-49). Näistä kolme ensimmäistä näyttää rakennetun kolmiakselisiksi ja loput valmistetut 39 vaunua 2-akselisiksi pienemmällä pytyllä (vain 10 M³). Kolmiakselisten säiliövaunujen tuotanto jatkui aina 50-luvun loppuun asti, mutta säiliövaunujen kehitystyössä vallitsi seesteisempi kausi aina 1960-luvun puoliväliin asti, jolloin uuden sukupolven neliakselisia vaunuja alkoi tulla liikenteeseen. |
|
| 19.03.2018 12:29 | Heikki Jalonen: | Noiden säiliövaunujen suhteen kannattaa huomata juuri tuo sukupolviero vaunujen perusrakenteessa: rungollisuus versus (ainakin osittainen) itsekantavuus. Asialla on erittäin suuri merkitys nettokantavuuden suhteen ja siten suora vaikutus kuljetustalouteen. Kuvan kaltaiset aluskehykselle rakennetut kaksi- tai kolmiakseliset vaunut eivät ole itsekantavaa rakennetta. Kolmiakselista vaunua tuskin oikeastaan mitenkään edes pystyy rakentamaan itsekantavaksi, sen keskimmäisen akselin tuenta pelkän säiliön varaan olisi melko mahdoton tehtävä. Kaksiakselinen vaunu olisi helpommin rakennettavissa itsekantavaksi. Akselipainojen rajoissa pysyen hyöty on kuitenkin erittäin kyseenalainen. Uudemman sukupolven vaunut puolestaan ovat kaikki ainakin osittain itsekantavia, so. säiliö itsessään toimii merkittävänä kuormaa kantavana osana. Ne ovat myös aina telivaunuja, vain siten saadaan rakenteesta täysi hyöty. Kloorin tapauksessa on lisäksi huomattava, miten nestekloorin suurehko ominaispaino (1,25 t/m3) ja kuljetuksen vaatiman vahvan painesäiliön massa ja suojarakeneet vaikuttavat, vaunun taarapaino on väistämättä suhteellisen suuri. Siten, kaksiakselinen kloorivaunu ei kovin suurta nettokuormaa kantaisi. Laskuharjoitus: kuvasta voimme todeta, että Sol-vaunun taara on 17,7 t ja suurin kuorma 19 t, kokonaismassa siis 36,7 t eli akselipaino noin 12,2 t. Alhainen, mutta ilmeisesti tällä piti voida liikennöidä alemmankin luokan radoilla. Kahdella akselilla vastaavin ehdoin kokonaispaino olisi siten luokassa 25 t. Voisi arvailla, että kaksiakselisen kloorivaunun taara olisi noin 14 t. Pois jäävä akseli ym. keventävät, painesäiliö kevenee suhteessa vain vähän, mutta suojarakenteet eivät kevene ollenkaan. Kuormaksi jäisi silloin vain melko vaatimattomat noin 10 t eli noin 8m3. Siis karkeasti noin 50% tuon vaunun kapasiteetista. Melko tehotonta. |
|
| 19.03.2018 12:45 | Tero Korkeakoski: | Kyllä mun mielestäni ainakin Sfc kloorivaunuja oli kaksiakselisinakin. | |
| 19.03.2018 13:38 | Eljas Pölhö: | Muistutan, että linkin takaa löytyy vaunuluetteloita 1968, 1972 ja 1980, joista näkyy sarjoittain kyseinä vuonna käytössä olleiden vaunujen määrät. Esimerkiksi Sol ja Sfc -vaunuja on ollut 2-, 3- ja 4-akselisia. Näistä esimerkkinä 1.1.1972, jolloin Sol-vaunuja oli 7 kpl 2-aks, 18 kpl 3-aks ja 4 kpl 4-aks vaunuja. https://rautatiearkisto.info/epolho/Vaunuluettelot%20ja%20vaunukierrot/ |
|
| 19.03.2018 15:33 | Tommi K Hakala: | Kiitos Eljas ! Tuolla vuoden -84 listauksessa on tosiaan Sfc-vaunuja kaksiakselisena peräti 8+3+25 kpl. Taara 15,8t ja kuorma 20 t. Eli en ole muistanut väärin. En ole muita kakaraikäni nähnyt Mäntässä, eli 70/80-luvuilla. | |
| 19.03.2018 16:06 | Heikki Jalonen: | Mänttään taisi olla 43 kg/m kiskotus jo 1960-luvulla? Akselipainot ovat siinä tapauksessa olleet toista luokkaa, 17,5 t vähintään. Toisin kuin pohjoisempana, osa Oulu Osakeyhtiön klooriasiakkaista taisi olla vielä 1980-luvulla 30 kg/m kiskojen päässä. |