20.06.2018 / Saint Louis, Ranska
20.06.2018 Tämä aseman seinässä oleva muistokilpi liittyy toiseen maailmansotaan.
Kommentit
| 29.07.2018 16:11 | Seppo Hiltunen: | Laatassa lukee käännettynä: Muistoksi ja kunnianosoituksena niille Ranskan Alsacen kuolleille, jotka pakotettiin Saksan armeijaan väkivalloin ja ihmisoikeuksien vastaisesti. Täällä alkoi heille lokakuussa 1942 pitkä kärsimyksen ja uhrauksen tie, joka johti heidän traagiseen kohtaloonsa. Meidän uskollisuutemme heidän muistoonsa ja kunniaansa säilyy. (Alsace ransk. = Elsas saks. on alue, joka on Reinjoen reunalla kuulunut vuoroin Ranskalle, vuoroin Saksalle. Pääkaup. Strasbourg) |
|
| 29.07.2018 22:59 | Uwe Geuder: | (Olin tehnyt oman käännökseni aikaisemmin, mutta en ehtinyt laittamaan sitä heti verkkoon. Suurin piirtein se on sama viesti kuin Sepon käännöksessään. Joistakin yksityiskohdista voisi väitellä, mutta tämä on väärä foorumi siihen keskusteluun.) Muistolaatassa lukee: Niiden kuolleiden alsacelaisten ranskalaisten muistoksi ja kunnioitukseksi, jotka tulivat Saksan armeijaan kansainoikeuden vastaisen pakkovärväyksen uhreiksi. Tässä alkoi vuoden 1942 lokakuun alussa pitkä kärsimysten ja uhrausten matka, joka vei heidät traagista kohtaloaan kohti. Uskollinen muistamisemme tulee aina jäämään heidän kunniansa takuuksi. Yläreinin pakkovärvättyjen yhdistys Yläreinin läänivaltuuston lahjoitus Vähän taustatietoa: Alsace oli saksankielinen, mutta kuului ensimmäisen maailmansodan jälkeen Ranskaan. Kun Ranskaa miehitettiin toisen maailmansodan alussa, saksankieliset saivat Saksan kansallisuuden ja miehet kutsuttiin Saksaan armeijaan. Heidät lähetettiin itärintamalle, siis Neuvostoliittoon. Monet kuolivat taisteluissa, elossa selvinneistä monet jäivät Neuvostoliittoon sotavangeiksi ja monet eivät selvinneet leiriolosuhteista. Ranskassa heitä pidettiin sodan jälkeen yleisesti maanpettureina. He, jotka palasivat elävinä sotavankeudesta ja raportoivat Neuvostoliiton oloista joutuivat epäsuosioon Ranskan vahvan kommunistisen ammattiliiton silmissä. Länsi-Saksa maksoi 1980-luvun alussa vähän yli 90000:lle elossa olevalle miehelle noin 3000 DM kullekin korvauksena. Neuvostoliitto ilmoitti vasta Gorbatšovin aikana vankeudessa kuolleiden nimet Ranskaan. (En ole ihan varma asiasta, mutta minusta tuntuu, että sekin oli erikoiskohtelua “pettureina”, koska Ranska oli ollut Neuvostoliiton liittolainen. Vihollisen Saksan kanssa Neuvostoliiton sotavankeuskysymyksen ratkaisu tuli “jo” 1955 Hruštšovin aikana) Vasta 2010 Ranskan presidentti lausui ensimmäisen kerran julkisesti, että nämä miehet eivät ole pettureita, vaan rikoksen uhreja. Tämä tärkeä asia jääkin laatassa mainitsematta: minä vuonna se paljastettiin? Minusta tuntuu, että aika myöhään. |