14.07.2018 Minulla oli suuret suunnitelmat matkustaa Turusta Karjaalle junalla IC 962 sekä jatkaa siitä edelleen Hankoon kiskoautolla H 390. Pyöräpaikkakin oli näihin juniin varattuna ja ostettuna. Ilmestyin sitten Turun asemalle, jossa harmikseni huomasin lojuvan korvaavaa kalustoa. InterCity-rungon sijaan junaan oli valmisteltu Pendolino. Jaaha, taisikin siirtyä lähtöni myöhäisempään ajankohtaan, ajattelin. Räjähtämäisillään olevan oloinen konduktööri käveli hermostuneena laiturilla pyrkien välttämään kontaktia laiturilla parveileviin, paikoistaan epätietoisiin matkustajiin; paikkavarauksethan eivät täsmää korvaavassa kalustossa. Odotin, kunnes muutamat hätäisemmät rouvat olivat saaneet tongituksi tietoonsa, että sopii mennä istumaan paikalle kuin paikalle. Samalla sain korviini tiedon, että korvaavan kaluston käyttöönoton syynä on Salon ja Karjaan välillä sattunut sähköratavaurio.
‒ Herra konduktööri, kysyin sopivan hetken tullen, mites pyörä?
‒ Kakkosvaunuun voi laittaa, vastasi konduktööri.
‒ Jääkö se sitten Saloon? kysyin lisäksi arvellen, etteivät junaa korvaavan linja-auton tavaratilat välttämättä ole kovin kaksiset, jos kyseessä sattuu olemaan vaikkapa seutuliikenneauto.
‒ Salossa linja-auton ruumaan! puhisi konduktööri kiukkuisena kuin ampiainen.
No niin, tämä selvä; uskotaan sitten siihen. Joten ei muuta kuin ähräämään pyörää kakkosvaunuun. Siinä viimeistään tein uunoturhapurot. Yritin sovittaa pyörää CMH-vaunuun sen väärästä päästä. Todettuani yrityksen toivottomaksi puljasin maantieresiinan uudelleen laiturille ja siirryin norkomaan vaunun toisen pään ovensuulle. Nyt jo hieman rauhoittunut konduktööri huomasi tämän, ja neuvoi viemään pyörän sinne. Ja jo vain, sinnehän pyörä mahtuikin invapaikalle.
Päästiin Saloon, mikä oli tässä tilanteessa iloitsemisen arvoinen välietappi. Tunnelin portaikkojen kautta siirryin romuineni välilaiturilta asema-aukiolle, jossa odottelikin useampi Amperin linja-auto. Yhden auton kuljettaja oli entinen työkaverini »Krisse», joten valitsin tietenkin sen. Auto oli onneksi hyvillä rahtitiloilla varustettu Volvo 9700 -kaukoauto. Sinnehän resiinani katosi hienosti.
Seuraava jännitysmomentti oli siinä, ehdinkö Karjaalta Hankoon menevään kiskoautoon H 390. Jos kiskoauto olisi lähtenyt ajallaan, olisin myöhästynyt siitä pari minuuttia ja joutunut odottamaan seuraavaa pari tuntia. Sen sijaan Valtionrautatiet osoitti tässä kohtaa jo harvinaisen huomaavaista palvelualttiutta. H 390 odotti junaa korvaavista linja-autoista saapuvia vaihdokkaita jättäytyen lähdöstään lähes varttitunnin. Kaiken kaikkiaan Valtionrautatiet hoiti sähköratavauriosta huolimatta varsin kiitettävästi kyyditsemiseni Turusta Hankoon.
Kävin illansuussa vielä lähtökahveella Hangon Tulliniemessä, josta sitten lähdin linttaamaan ensimmäiselle pätkälle kohti Tammisaarta. Alkumatkasta piti toki poiketa myös Hanko-Pohjoisen seisakkeella täräyttämässä lähtöselfie Hangosta pohjoiseen suuntautuvan pyöräretken »nimikkorautatieliikennepaikalla».
Kommentit
| 30.07.2018 23:39 | Rainer Silfverberg: | Kulkiko muuten korvaava bussi Salosta Karjaalle Tammisaaren kautta? Näin samana lauantaina kun olin tankkaamassa autoani Tammisaaressa, Salon ja Hangon teiden risteyksen bensiksessä, Amperin bussin jonka linjakilvessä luki "VR". Jos kulki Tammisaaren kautta, päästikö se ulos matkustajat jotka olivat menossa sinne tai Hankoon, vai veikö se heidät ilman pysähdystä Karjaalle asti? |
|
| 30.07.2018 23:50 | Ari-Pekka Lanne: | Junaa korvaavia linja-autoja oli kutakin junavuoroa kohtia useampia, ja korvattavia junavuorojakin päivän mittaan useita, joten en tiedä kertoa niistä kaikista, mutta se auto, jossa matkustin, ajoi teiden 186 ja 25 kautta eli »yläteitse». Jos jotkut autoista ovatkin kulkeneet alateitse Tammisaaren kautta, on välillejättö varmaankin ollut mahdollinen. Kuitenkin on muistettava, että kiirekin näillä oli kova, kun Karjaalta autokuntien pääjoukkojen matka jatkui taas junalla kohti Helsinkiä. |