??.??.1902 'Sähkövaunu sivuuttaa ajurin'
Raitiovaunun raition, ts. raiteiden, rakentaminen on kallista hommaa. Ja vaikka kiskot helpottavatkin vaunun kuljettajan työtä, ne myös pakottavat vaunun tietylle uralle, jolla ei muita väistellä. Ja kiskothan tarvitaan tietysti myös sähkön paluureitiksi, maajohdoksi. Jospa olisikin jokin konsti, jolla nuo raiteiden haitat voitaisiin poistaa. Ja onhan sellainen: Jätetään raiteet pois ja korvataan paluujohdin toisella ilmajohdolla. Näin tuumasi berliiniläinen Siemens & Halske ja rakensi Sveitsiin raiteettoman raitiovaunun. Ei kalliita kiskoja, ei väistämisongelmia, raitiovaunu nostettuna maantiepyörille. Lukutupa no 7 1902, s. 52. Kuinkahan kauan kesti hoksata, ettei raiteettoman raitiovaunun tarvitse olla raitiovaunu lainkaan, vaan se voi olla niinkuin mikä hyvänsä maantielinja-auto, ja keksittiin trolley-bus?
Kommentit
| 19.08.2018 10:54 | Juhana Nordlund: | Mielenkiintoinen historiallinen kuva ja uutinen. Sveitsissähän on tänä päivänäkin johdinautoliikennettä yli 10 paikkakunnalla, vaikka useista maista kyseinen liikennemuoto on kadonnut joko kokonaan tai suurimmaksi osaksi. Johdinautoliikenteelle on varmasti paikkansa etenkin suurten korkeuserojen paikkakunnilla: sähkömoottorin vääntöominaisuudet peittoavat polttomoottorin. Sveitsissä ja alppimaissa muutenkin, on kuitenkin monenlaista raideliikennettä eikä sen asemaa uhkaa sähköllä kulkevat tieliikenneajoneuvot nykyäänkään. Kuvan aikakautena raitiovaunut olivat uudempiin verrattuna pieniä ja vaatimattomia. Silloin tiekulkuneuvot uhmasivat raideliikennettä ihan eri tavalla kuin nykyään. Tämän päivän raitiojärjestelmät edustavat massatuotantoa, vaikka vastapelurina olisivat tuplanivelbussit, joita Sveitsissäkin on muutamassa kaupungissa. Suurten joukkojen kuljettaminen hoituu edullisimmin kiskoilla. Bussien energiaratkaisut ovat tärkeä puheenaihe nykyään. CO2-päästöt ja ilmastonmuutos ovat hyvinkin kuuma peruna. Lisäksi kaupunkiympäristöissä kiinnitetään aina vain enemmän huomiota lähipäästöihin - ja nykyään myös meluun. Tässä mielessä sähköratkaisut tullevat olemaan uudelleen hyvinkin ajankohtaisia, joskaan perinteiset trollikat eivät liene ainoa ratkaisu. Useissa asiantuntijatapaamisissani olen kuullut arvion, että nk. akkusähköbussi ja johdinauto voivat yhdistyä, ts. akkubusseja ladattaisiin ilmajohdoista matkan jollain osalla, samalla kun linjojen hiljaisissa päissä ei tarvittaisi ajolankoja lainkaan. Toinen päävaihtoehto on päätepysäkeillä lataaminen, millaisia sähköbusseja on tälläkin hetkellä Espoossa, Helsingissä, Tampereella ja Turussa koekäytössä. Kolmas akkusähköbussisovellus on nk. kertaladattava versio, jossa isoakkuinen ajoneuvo ladataan yötä vasten varikolla. Sellainen ajoneuvo painaa paljon ja lataaminen vaatii useita tunteja. Myös vetykäyttöiset polttokennobussit luetaan sähköbusseiksi, joskaan polttokennotekniikka ei ole talodellisesti käyttökypsä vielä vähään aikaan. |