??.??.1912 / Helsinki Sörnäinen
??.??.1912 Vaihtelua, elävyyttä ja todentunua pienoismallien rakentajille ja 1900-luvun alun pienoisrautateille: 7-tolppainen avoin tavaravaunu on saanut laudoista lisälaidat ja sen päädyt on vuorattu kankaalla, jottei satamaan lastina tuotu hiili/koksi/tms. olisi varissut matkan varrelle. Ja kun irrotetut laidat ja tolpat jättää tällä tavoin määräysten vastaisesti lojumaan vaunun lattialle, niin todentuntu on huipusaan. Kuva on rajattu suuremmasta kuvasta: https://www.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:000000se
Kommentit
| 16.12.2018 13:25 | Erkki Nuutio: | Hyvin valaiseva kuva! Kun samalla hirsiarkkulaiturikin on havainnollisesti esillä, mainostan kirjaa: Katariina Sewón Hirsiarkkulaituri (Moreeni, 2014, 80 s.). Asiaa koskevan historiatiedon ohella kirja antaa kattavat ohjeet hirsiarkkulaiturin tekemistä varten esimerkiksi omaa saaristomökkiä varten. | |
| 16.12.2018 22:39 | Eljas Pölhö: | Lisäsin kartan http://vaunut.org/kuva/130155 jossä näkyy yllä oleva laituri, jolla on yksinomaan lautatarhan työntövaunuja. Tulivatko ne sahalta (Iso Verkkosaari) miesvoimin työntämällä vai miten? Jos tulivat, niin ihanko noin vain SVR:n ratapihan läpi? Onko kukaan selvitellyt asiaa? | |
| 16.12.2018 22:52 | Eljas Pölhö: | Lisäsin vielä kartan vuodelta 1914, jossa sahan ja laiturin välinen yhteys näkyy kokonaan. http://vaunut.org/kuva/130156 | |
| 17.12.2018 09:08 | Erkki Nuutio: | Työntövaunujen tyyppimerkintä on WAS ja kuvassa on mm. WAS N:o 17, N:o 3 ja N:o 1. Rajaamattomassa kuvassa näkyvä WAS N:o 3 on painavassa kuormassa ja on vaikea uskoa sellaisen kuorman pysyvän koossa juuri pidempään kuin siirron tasaisella laiturilla. Laskeutuminen satamaan oli niin jyrkkä, että veturinkin työntämiä (tai paremminkin jarruttamia) vaunuja karkasi laiturin kautta mereen. Tuntuisi siltä, että jossakin laiturin juurella on tehty uudelleenlastausta näihin työntövaunuihin. Työntövaunuissa ei ole merkkiäkään kytkentälaitteista, joilla ne voisi pitkien aisojen avulla kytkeä toisiinsa tai edes yhtä vaunua hevoseen. Jarrut myöskin puuttuvat, eikä ilman niitä laskeuduta satamaan. Lautatavaraa tuotiin kauempanakin olevilta sahoilta, eli ainakin nämä laudat olivat satamaan juurelle asti normaaleissa SVR:n vaunuissa ja osa niistä ehkä laiturillakin. Siihen viittaa laivaan nojaava ramppi, joka nousisi sopivasti SVR:n vaunun lattian korkeudelle. Lautatavaraakin saapuu satamaan kuitenkin jo ennen kuin lastattava laiva on edes tulossa sinne. SVR:n vaunut oli tyhjennettävä muutaman päivän kuluessa jotta ei tule lisälaskua vaunun seisottamisesta. Välikuormauksia työntövaunuihinkin on siksi tarvittu. |
|
| 17.12.2018 12:16 | Heikki Jalonen: | Kiinnostava työmiljöökuva taas kerran! Voisikohan niissä rillivaunuissa lukea ei WAS vaan WÅS, "Werkkosaari Ångsåg"? | |
| 17.12.2018 13:42 | Eljas Pölhö: | Verkkosaaren sahalta oli tasamaamatka satamaan. Sen sijaan kartan http://vaunut.org/kuva/130155 vasemmassa reunassa näkyvältä laatikkotehtaalta, jonka pihalle on piirretty kapearaideverkko, oli jyrkkä pudotus satamaan. Työntövaunujen käyttö välivarastoina laiturilla on kyllä sinänsä täysin mahdollinen, ehkä jopa luultavin, tilanne. WAS tai WÅS saattaa tulla Werkkosaaren sahasta, Wallilan snickeri'stä tai huolintaliikkeestä. Mitä isompia sellaisia toimi Sörnäisissä tuohon aikaan? Sekä Verkkosaaren höyrysahan että Vallilan laatikkotehtaan omisti tuolloin Sörnäs Snickeri Aktiebolag (Suomen suurin puulaatikoiden valmistaja). | |
| 17.12.2018 16:39 | Heikki Jalonen: | Noiden rillivaunujen ensisijainen vetovoima saattaa paljastua laiturilla olevien "kokkareiden" perusteella: hevosveto. Sahoillehan ei mielellään otettu höyryvetureita jos muuten selvittiin. Hevosvedolla tulipalovaara voitiin edullisesti välttää, jos kuljetusetäisyys vain oli kohtuullinen eikä mäkisyys mahdotonta. Ja Sörnäis-Werkkosaaressahan tilanne oli juuri niin. Pienemmillä sahoilla ei varmaan myöskään investoitu pulloveturiinkaan, pienehköstä laitoksestahan tässä oli kuitenkin kyse. Kartan mukaan sahan alueellla ei edes pääse vaunuston ympäri - paitsi maastokelpoisella hevosella. |
|
| 17.12.2018 20:50 | Heikki Jalonen: | Kylläpä tässä kuvassa riittikin tarkastelemista, kiitos Kurt hienosta postauksesta! Tuo taustan laiva on kiinnostava. Se nimittäin näyttäisi olevan Ångfartygs A/B Finska Lloyd-varustamon (perustajinaan Ernst ja Lars Krogius, Helsinki) S/S Helios. Valmistunut 1889 Ramage & Ferguson'n telakalta, Skotlanissa (Leith). Krogiukset olivat aikansa laiva-alan merkkitekijöitä ja suku on edelleen alalla. Helios oli heidän laivastossaan vuoteen 1925 saakka. Alus romutettiin Italiassa vasta 1962. Siis 73 vuoden käytön jälkeen, selvittyään kunnialla kahdesta laivoja syöneestä maailmansodasta ja merien monista vaaroista. Onnekas laiva. Alkuperäisestä kuvasta näkee myös taustalla olevan höyrykäyttöisen ruoppaajan ja monenlaista proomua ja lotjaa. Mutta yhtään moottorivenettä ei näy - vuonna 1912 ne olivat vielä kovin harvinaisia herrojen herkkuja eikä jokarannan paatteja. Nuo rillivaunut vielä: mikä on tuo aluskehyksen parrun kyljessä hieman vinosti oleva noin kakkos-nelosen pätkältä vaikuttava palikka? Jos katsotte tarkkaan, kaikissa vaunuissa on täsmälleen samanlainen ja samalla kohdalla- paitsi tuossa yhdessä joka on nostettu pois raiteelta (ehkä se on samalla käännetty). Ei siis ole mikään yht'äkkiä improvisoitu pönkkä vaan tekemällä laitettu. Voisiko se olla jonkinlainen jarrupulikka tai -vippa? |
|
| 19.12.2018 08:41 | Kurt Ristniemi: | Koskaan ei voi tietää, mikä kuvassa herättää kiinnostusta. Jos mikään. Itselleni merkityksellisiä tässä kuvassa ovat vaunun laitojen korotus ja päätyjen vuoraus. Rajasin kuitenkin kuvan laajemmaksi. Oikeastaan siksi, että lyhtyekspertillemmekin olisi jotakin kiinnostavaa. Mutta kiinnostusta herättivätkin sitten arkkulaituri ja eritoten sillä olevat lautavaunut. Jotka kulkevat SJiF:n raiteilla. Mikäli näen alkuperäisestä kuvasta oikein, lautavaunuissa näyttäisi olevan eri firmojen tunnuksia. Mitään niistä en kuitenkaan pysty tunnistamaan. (Esim. mahdollinen 'WÅS' ei voi olla sekakielinen 'Werkkosaaren Ångsåg', sillä på svenska sahan nimi oli 'Nätholmens Ångsåg'.) Mutta olihan alueella Sörnäs Snickeri Aktiebolagin Verkkosaaren höyrysahan lisäksi muitakin puualan toimijoita. Mm. Sörnäisten Puusepäntehdas. Lisäksi muualta maasta vientiin menevät puutavaratoimitukset ohjautuivat Sörnäisten satamaan. Voisivatko vaunut olla jopa vienti- tai laivayhtiöiden? - On murheellista, miten vanhojen aikojen tietämys on niin paljolti vaipunut unhon yöhön. |
|
| 19.12.2018 23:32 | Heikki Jalonen: | Fiat Lux. Mitä valaistumiseen tulee, en ole edes lähellä alinta tasoa, paramuditaa... Mutta, nuo laiturin valot näyttäisivätt olevan kaasulyhtyjä, sukkapolltimolla, sytystyskepillä valoon pantavaa, kaupunkikaasulla toimivaa. Mitään merkkejä sähköistämisestä ei näy. Jos sähkö olisi läsnä, tulisi kyseeseen todennäköisemmin kaarilamppu (vaativalaatuinen teollisuus-satama-käyttö). Mutta, valaisin matala, kaarilamppu korkea. Hehkulampun pollukkaa en tuolta havaitse, niitäkin toki jo vuonna 1912 oli paljon jo käytössä. Enkä öljypolttimoa. Kaasuvalo siis. Lautavaunujen merkinnät ovat tosiaan kryptisiä. On mahdollista, ellei jopa luultavaa, että niissä on käytetty tunnuksena sahojen laivaustunnuksia eli vientileimoja. Jotka puolestaan yleensä olivat täysin "epäkielisiä" - pohjautuen monesti firman ruotsinkieliseen nimeen, mutta anglisoituna. Kuten vaikkapa A/B Uleå O/Y jonka vientileima oli ULEA - koskapa A with Ring oli tärkeissä (englantia puhuvissa) vientimaissa hankala, olipa sitten kyse konossementista tai mistä tahansa tulli-tuulaaki-lapusta tai vaikka tavaran myynti-ilmoituksesta. Myös huolinta- ja laivanselvitysliikkeillä oli vastaavia. |
|
| 20.12.2018 09:07 | Kurt Ristniemi: | Nähtävästi sama lyhtymalli sisuskaluineen näkyy selvänä kuvassa https://www.helsinkikuvia.fi/search/record/?search=G30566&page=1 Varsinkin kun kuvan katsoo täysikokoisena. |
|
| 20.12.2018 10:34 | Heikki Jalonen: | Kyllä, samaa mallia ovat. Kaasulyhtyjen kehittyneempää mallia, mutta ei kuitenkaan "nykyajan" automaattisia (sähköisellä sytytyksellä ja sammutuksella olevia) kaasulyhtyjä. Verrokkikuvassa on selvästi nähtävissä lyhdyn yläosassa olevan kaasuventtiilin sanka, sytyttäjän sauvalla maan tasalta käytettävissä. Lyhdyn sytyttäjä avasi kaasuntulon vetämällä sankaa sytytyssauvan päässä olleella koukulla ja sytytti sen jälkeen lyhdyn polttimen sauvan päässä olleella pienen öljytuikun liekillä, lyhty kerrallaan. Sammuttaminen kävi joko siten, että sauvalla työnnettiin sanka kiinniasentoon jolloin lyhty sammui, lyhty kerrallaan. Yleensä lyhdyt sammutettiin kuitenkin sulkemalla koko lyhtyryhmää syöttävä kaasujohto, sytytyssauvan alapää passasi syöttöventtiilin karaan. Paineen vähentyessä lyhtyjen sulkuventtiilit palautuivat itsestään kiinni-asentoon josta ne sitten taas sytytettäessä avattiin yksi kerrallaan. Tällä järjestelmällä lyhtyjen sytyttäjän ei tarvinnut kuljettaa tikkaita mukanaan. Kulku helpompaa ja työ nopeampaa, jollei peräti tehokasta. Puhdistamiseen ja korjaamiseen tikkaita tietysti tarvittiin edelleen. |