29.07.2018 / Progress Rail Service, Bill, Wy., Yhdysvallat
29.07.2018 Juna http://vaunut.org/kuva/127734?s=1 on juuri ohittanut Progress Rail Servicen laitokset Billin eteläpuolella ja kuvassa näkyy junan takapään DPU-veturi SD70ACe #9145.
Kommentit
| 07.02.2019 11:38 | Teemu Saukkonen: | Paljonko näissä on vaunuja, kun on vain kolme veturia? | |
| 07.02.2019 11:44 | Mikko Herpman: | Tämä aluehan on suhteellisen tasaista, raskaskin juna kulkee vähemmällä teholla. Kun junaa viedään vuoristoisempaan suuntaan lisätään vetureita eteen ja taakse, ehkä väliinkin. Montanassa oli hiilijunissa neljä konetta keulalla ja kaksi perässä, eli tuplamäärä tähän. Pitkiähän nämä ovat, onko Hannulla tarkempia lukuja? | |
| 07.02.2019 12:19 | Hannu Peltola: | Aika tyypillinen junakoko tuntuu olevan 120-125 vaunua ja 3-4 veturia. Painoa junalla on jossain 14000-15000 tonnin haarukassa. Alue on varsin tasaista, mutta esimerkiksi kuvan nousu oli sellainen, että junien vauhti hiipui kävelynopeuteen. Tasaisuuskin on varsin suhteellista, BNSF näköjään sallii kokoinaisjunille (Unit Train) 1,5% nousut. Suomessahan tämä olisi aivan poikkeuksellisen jyrkkä! | |
| 07.02.2019 12:30 | Mikko Herpman: | Ehkäpä ovat laskeneet keskinopeudet ja ei haittaa että madellaan hitaasti mäen/mäkien päälle. Jos vauhtia haluttaisiin se sitoisi tuplamäärän vetureita. Vuoristossa taas välillä mennään tuplamäärällä koneita myöskin hyvinkin hiljaa. Toisaalta vetureita tarvitaan myös jarrutteluun, mäet kun tuppaavat olemaan tuolla joskus aika pitkiä niin ylä- kuin alamäetkin. Internetti arveli että vaunun pituus kytkimineen on noin 16,2 metriä. 125 vaunulla mittaa tulee vähän päälle kaksi kilometriä. |
|
| 07.02.2019 12:47 | Hannu Peltola: | Näiden hiilijunien osalta joka tapauksessa massa tuntuu olevan ensisijainen, kerralla siirretään valtava hiilimäärä ja itse siirto voi tapahtua tarvittaessa hiljaisempaakin vauhtia. Junilla oli pitkät odotusajat täällä Powder Riverin alueella ja lastattujen junien nopeudet ovat valtaosin varsin hitaita. Tärkeä asia sen sijaan näkyi olevan, että kaivoksille saapui tyhjävaunujunia tasaisesti, jotta lastaus voi jatkua keskeytyksittä. Mäet ovat Yhdysvalloissa isoja, esimerkiksi minulle tutussa paikassa Stevens Passissa Washingtonin osavaltiossa rata nousee tasaisesti 2,2% kaltevuudella 17 mailia Skykomishista Cascade Tunneliin. Tuossa nousussa junan 6-8 veturia ovat todella kovilla! Samoin Washingtonissa Tacoman kaupungin lähellä on BNSF:n pääradalla Prairie Linen kautta 4% nousu Tacomasta. Tämä piti muuttaa virallisesti ratapihaksi, koska Class I -radalla ei saisi olla näin jyrkkiä osuuksia. EDIT vielä: tällä Youtube-videolla on kuvia samoista maisemista, tästä näkee junien pituuksia ja kulkuvauhteja maastossa: https://www.youtube.com/watch?v=93Q6YsBtJ-k |
|
| 07.02.2019 13:00 | Teemu Saukkonen: | Aika entinen ei valitettavasti palaa kun on tehokkaampia koneita (tosin ei nykyäänkään kovin aneemista liene): https://www.youtube.com/watch?v=AAYIn0-odng ja https://www.youtube.com/watch?v=WAR9ofiZwG8 | |
| 07.02.2019 14:04 | Hannu Peltola: | Wau, legendaarinen Donner Pass! Olen kerran käynyt Donner Passissa, mutta tuolloin oli hiljainen päivä. Ainoastaan yksi juna kulki alueen läpi ja jo kaukaa kuuli dieseleiden mylvinnän ja tietysti vetureiden torvien tuuttaukset. Kiirehdin autonavigaattorin avulla sopivaan kuvauspaikkaan ainoastaan havaitakseni, että ratalinja oli juuri sillä kohtaa siirretty tunneliin muutaman sadan metrin päähän, mutta navigaattorin valmistaja ei ollut vaivautunut päivittämään karttaansa. Lopputulemana oli, että kuulin junan kumun ja tunsin kallion tärinän, mutta kuvat jäivät saamatta... | |
| 09.02.2019 13:38 | Kari Suominen: | Hiilenkuljetusreiteillä akselipainoraja voi maksimissaan olla jopa 35,6 tonnia, jolloin raiteen kantavuus ja kunto ovat ratkaisevia. Häiriöttömän kulun turvaamiseksi otetaan kantavuus ja kunto huomioon pääasiassa juuri nopeutta rajoittamalla. Radathan on luokiteltu yhdeksään raideluokkaan, joille on määritelty suurimmat sallitut nopeudet erikseen henkilö- ja tavaraliikenteelle. Raideluokitusmääräykset ovat liittovaltion viranomaisen antamia, mutta rautatieyhtiot saavat itse määritellä raiteittensa luokan. Ilmoitettuaan sen viranomaiselle ovat sitten vastuussa siitä, että raide myös pidetään ilmoitetun raideluokan mukaisessa kunnossa. |