30.04.2020 / Haapamäki
30.04.2020 Dm7 4215:n moniajotoimivuutta testattiin 4185 ja 4209:n kanssa.
Kommentit
| 02.07.2020 21:10 | Petri Nummijoki: | Muuten minkälaisella kokoonpanolla Lättähattujuna toimi kuljettajan näkökulmasta parhaiten? Tietysti liitevaunut heikentävät tehon ja painon välistä suhdetta ja useampi vetovaunu vähentää riskiä linjalle jääntiin. Toisaalta näissähän oli lämmön nousujen kanssa ongelmia etenkin kesällä ja yhteisajossa hankaluuksia sopivan kierrosluvun löytämisessä, jos vetopyörien halkaisijassa oli vaunujen välillä merkittäviä eroja. Joten ei liene ihan niinkään, että mitä useampi vetovaunu, sen parempi? | |
| 02.07.2020 22:01 | Mikko Herpman: | Melkein voisi tuumata että kolmen vetovaunun juna lienee ehkä jollain tapaa mukavain. Toki kaikki pitää olla säädetty kohdalleen, jotta kaikki vetävät samalla tavalla. Pyörien halkaisijoilla en usko olevan kovin paljoa merkitystä, toki jos olisi vertailtavana loppuunajetut/sorvatut pyörät ja tehdasuudet voisi jotain vertailua tehdä. Pyöriä tärkeämpi on oikein säädetty tehonsäätö. Kun tehonsäätö on säädetty kaikissa oikein, lämpötilat pysyvät aika hyvin hallinnassa, jos keli ei ole paljon yli +25 ja ei tarvitse ajaa maksimivahtia jatkuvasti. Kolme vaunua siksi, jotta saadaan mukavasti tehoa ja sitten vikasietoisuutta, jos yksi vaunu vikaantuu päästään kuitenkin kohtuullisesti perille. Kolmen vaunun kanssa ei myöskään isommin tarvitse odottaa välikaapelien hapettumia taikka muuten junan pituudesta aiheutuvia sähkövikoja. Tosin Dm7 kalusto ei ole erityisen huono tässä mielessä multippeliajossa. Liitevaunun mukana kuljettaminen toki on "ylimääräinen paino" mutta samalla on sitten konnariosaston monet palvelut käytettävissä, kuten museojunissa usein pitkillä matkoilla on tarpeen. |
|
| 02.07.2020 22:15 | Petri Nummijoki: | Vetopyörien halkaisijalla tarkoitin, että eikös Lättähatussa ollut ominaisuutena, että kierrosluvunsäätäjä pyrkii pitämään kerrokset vakiona eli jos pyörät ovat hyvin eri kokoa, saattaa ruiskutus katketa jossain vaunussa ja se tulee mukana ylimääräisenä painolastina? | |
| 02.07.2020 22:18 | Esa J. Rintamäki: | Erään, jo edesmenneen haapamäkeläiskuljettajan kertoman mukaan yhdistelmä veto-liite-liite-veto täysi poka päällä vaati erityisen tarkkaa ajotekniikan osaamista. | |
| 03.07.2020 09:56 | Ismo Kirves: | Ajotekniikassa haastavin lienee vaihtamistekniikka. Lättäaikakauden kuljettajilla oli käsittääkseni tavoitteena vaihtaa niin ettei verhotkaan heilahtaneet. Hyvä vaihtamistekniikkaa säästää myös vaihdelaatikkoa ja sen pantoja. Nestekytkin antaa jonkin verran anteeksi. Moottorin kierrosluvun säädöt täytyy olla kohdallaa, jotta kierrokset nousevat ja laskevat samanaikaisesti kaikissa vaunuissa. Jos näin ei ole, niin sitten alkaa tulla nykäisyjä. Kiihdytystilanteessa näitä voi yrittää pienentää vaihtamisaikoja pidentämällä, mutta silloin nopeus pääsee hieman laskemaan. Museoliikenteessä olen hieman ihmetellyt sitä ajotapaa, jossa vauhtia hiljennetään vaihtamalla alaspäin (tietysti vaihteen nopeusalueen puitteissa). Se kuluttaa vaihteistoa, varsinkin jos kierroksia ei nosteta riittävästi ennen pienemmän sisäänlaittoa. Lättäkaudella vauhti hiljennettin jarruilla ja sen jälkeen valittiin ajonopeutta vastaava vaihde ja passattiin kierrokset kohdilleen. Jarruklosseja on helpompi vaihtaa kuin purkaa vaihteisto ja vaihtaa pannat. |
|
| 03.07.2020 15:20 | Topi Lajunen: | Kyse voi olla perehdytyksestä tai oikeastaan perehdytysresursseista. Vapaaehtoistoiminnassa ei kovin monen päivän kalustotyyppikurssia voi järjestää, halukkaat kuljettajat kun ovat aika tiukassa myös parempimaineisilla museoliikennöitsijöillä. Itsekin muistan, että ohjeistus moottorijarrutuksen välttämiseen tuli vasta, kun olin jo pari reissua ajanut. Mukana ollut koneteknikko tuli ystävällisesti kertomaan, että laatikko ei oikein tykkää. :) |