22.07.1968 / Jyväskylä
22.07.1968 Ankat Vr2 959 ja 960 olivat vastikään saaneet sähkövalaistuksen. Jyväskylän vaihtotöissä tarvittiin kaksi veturia kesällä 1968.
Kommentit
| 15.07.2020 11:34 | Reijo Salminen: | Ankat kaksinvedossa! | |
| 15.07.2020 12:24 | Erkki Nuutio: | Hieno kuva! Tämänkaltaista se oli Tampereellakin ankkojen ja kalkkunoiden juostessa edestakaisin ratapihalla. Turbiinipiippu sopi hyvin kaupunkikeskustojen akustiikkaan. Se päästeli sellaisia syvällisiä baritoniääniä. Tampereen ankka ei ollut vieraslaji. Toista ovat paskoja-ankat. Ne pitäisi kitkeä ennen kurtturuusuja. |
|
| 15.07.2020 13:38 | Timo Salo: | Hienoja nämä näin hyvälaatuiset vanhat kuvat, ihmettelen vaan pärjäskö noin pienellä polttoaine/vesitilalla koko päivän ja annettiinko pannun jäähtyä yön aikana??? Eikös se ollut äkkiä päivän homma, kun höyryveturi saatetaan aivan kylmästä ajokuntoon... | |
| 16.07.2020 00:07 | Jorma Toivonen: | Tuskin työvuorot niin kiireisiä olleet, etteikö välillä ehtinyt käväistä varastoja täydentämässä. Kovin heppoisesti ei höyryveturia päästetty kylmenemään taukojen ajaksi (pidemmäksikään ajaksi, jos käyttöä oli tiedossa). Johonkin tulipesän nurkkaan koottiin hehkuvat kekäleet kasalle, ns. "moppa", jota esim. huoltolämmittäjä käväisi kierroksellaan "ruokkimassa" (myös kattilan vedenkorkeus). Ajoon lähtiessä "mopan" levitys arinalle ja syttyvää poltto-ainetta (halkoja, hiiltä) päälle ja niin oli höyryhepo valmis palvelukseen (rasvauksen jälkeen). Höyrynpainekin oli jo ehtinyt kohota riittävästi. KOSKAAN ei lämmintä höyryveturia saanut jättää vailla valvontaa. |
|
| 16.07.2020 08:45 | Timo Salo: | Kiitti Jorma, jotenkin noin kuvittelin asian olevan, että järkevä käyttö on mahdollista! Sen vaan unohdin, että ennen oli aikaa, tänä päivänä on minuuttiaikataulu ja kännykkä aina kuultavissa... :-( | |
| 16.07.2020 15:07 | Erkki Nuutio: | Vettä höyryveturi sai lähes lennosta, koska raiteiden välissä oli monin paikoin vesiviskureita. Hiiliä tai halkoja en ankkojen ja kalkkunoiden koskaan nähnyt ottavan (1960-68) Tampereella silloin kun satuin olemaan tienoilla. Ilmeisesti ne ottivat täydennyksensä työvuoron päätteeksi. Pääsääntöisesti järjestelytyö ei ollut veturille raskasta eikä jatkuvaa. Siten polttoainekin taisi riittää varsin pitkään. Jälkikäteen asiaa jäsennellen ja Tamperetta koskien tapahtuivat tulleiden tavarajunien vaunustojen purkamiset ja jakelu Tampereelle ja lähiasemille sekä lähtevien junien vaunustojen kokoaminen Tampereen aseman tavararaiteilla. Nämä junat pääsääntöisesti tuotiin Viinikasta, ehkä siellä laskumäen avulla koottuina, Vastaavasti asemalla kootut junat vietiin Viinikkaan odottamaan matkaa eteenpäin. Nämä tuonnit Viinikasta (ylämäkeä) kuuluivat kalkkunoille ja olivat näiden raskain tehtävä. Kalkkunat olivat myös laskumäen vetureina. Kerran muistan kun kalkkuna oli saanut liian raskaan junan vedettäväkseen Viinikasta asemalle. Veturi kulki ehkä 1 km/h nopeudella jatkuvasti selvästi havaittavalla luistolla täysillä mylvien, mutta ei antanut periksi. Vetopyörät kuluivat sen puolen kilometrin matkalla varmasti millimetrien verran. Ehkä silloin ei enää tarvinnut poistumassa olevia höyryvetureita säästellä. Arvelen että ankkojen ja kalkkunoiden pikkusuihin ei vyörytyslaitoksen hiili oikein osunut, vaan se ehkä lapioitiin veturiin. Päättelen näin koska vyörytyslaitoksen kapeat kourut eivät selvästikään enää olleet käytössä : http://vaunut.org/kuva/97512?paik=Tampere+asema&tag0=0%7CTr2%7C |