25.04.1973 / Pasila alapiha
25.04.1973 Ruskeaksi maalattu kaatovaunu Ka Pasilassa keväällä 1973. Uudemmissa sarjan vaunuissa alaluukut olivat poimutettua peltiä. Taustalla Länsi-Pasilan kalliomaisemaa.
Kommentit
| 05.10.2020 01:29 | Esa J. Rintamäki: | Kivihiililastissa? | |
| 05.10.2020 10:08 | Erkki Nuutio: | VR 1962-87 -historiikki kertoo vielä asioista täsmällisesti. Ka-vaunuja tilattiin alunperin 125 kpl, joista Sisulta 100 kpl ja Gebr. Credeltä Länsi-Saksasta 25 kpl. Kallistusjärjestelmä oli näissä sama, mutta vaunujen alustan ja korin toteutus oli asianomaisen valmistajan mukainen, eli yksityiskohdissa poikkeava. Hydraulipaine oli 200 bar, eli niin suuri kuin tällöin hammaspyöräpumpulta käytännössä enintään saatiin. Vielä 70-luvunkin komponenttien ja liitäntöjen vuodot lämpötilanmuutosten ja tärinän myötävaikuttaessa aiheuttivat mobiilihydrauliikkaan häiriöitä, eikä huolenpitoon varmaankaan löytynyt osaamista ja tarpeellista puhtauttakaan. Lisätilaukset koskivat siksi Kas -vaunuja, joita tehtiin 400 kpl 1973 mennessä. Erona aikaisempaan tuli näihin Ome-vaunuja vastaava, kaiketi paineakuton sähköhydrauliikka (vaati verkkovirtaa). Ka -vaunuihinkin tehtiin jollain aikataululla vastaava muutos. Sisu oli jo 50-luvun lopusta alkaen mobiillihydrauliikan osaaja viimeisen päälle. Helsingin tehtaallaan se valmisti vapaapyörityskykyisiä pyörännapamoottoreita, joita käytettiin moninaisissa mobiili- ja muissa kohteissa (myös esimerkiksi kaivosvetureissa). Moottorin peruskeksinnöt oli tehnyt Sisun huoltopäällikkö ins. Ilmari Louhio. Poclainin puoli vuosisataa myöhemmin kehittämissä ja kuorma-autovalmistajien käyttämissä vapaapyörityskykyisissä etunapamoottoreissa on 420 bar työpaine ja sähköllä ohjaillaan säätötilavuuspumppua. Saa nähdä kuinka pian nämä mehumaijajärjestelmät muuttuvat vähemmän toivottuun suuntaan (höyrykoneiksi) pumpun ja moottorien läpivuotojen vuoksi tai tapahtuu suoranainen ja kallis vaurio. Ei lisää kyseisen kuorma-auton vaihtoarvoa. |