??.02.1936 Vielä yksi kuva Lokomon moottoriveturista 102. Mutta tällä kertaa mukana on myös kokolailla tuhti rietopaketti. Veturimies, helmikuu 1936, s. 7 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/890527?page=7 Uusi moottoriveturi valtionrautateille. Viime vuoden aikana kokeiltiin Siuron aseman päivystyspalveluksessa moottoriveturilla. Veturi oli valtionrautateiden Ruotsista hankkima. Bjurström-mallinen, paino 12 ton. Aikaisemmin käytettiin yllämainitulla asemalla päivystyksessä F-sarjan keveitä vetureita, mutta niiden tultua hylätyiksi ja vielä lisäksi, kun ratapihassa on kaaria, joiden säde on 100 m, ei suuremmilla höyryvetureilla ole mahdollisuuksia kulkea tällaisissa kaarteissa. Kokeiltavasta veturimallista päästiin verrattain suotuisiin tuloksiin ja niinpä rautatiehallitus tilasi uuden samanmallisen Lokomon konepajalta, Tampereella. Veturi valmistui ja vastaanotettiin käytäntöön tammik. 20 p:nä kuluvana vuonna. Voimalähteenä siinä on kotimainen 6 syl. Andros-moottori, kierrosluku min. 1100, teho 80—100 hv., josta ensiksimainittu määrä saadaan petroolilla, jälkimmäinen bensiinillä. Moottori on varustettu sähkökäyntiinpanolla sekä kierrosluvunsäätäjällä. Voimansiirto on mekaaninen, 4 vaihteen avulla, jotka suunnanvaihdon avulla toimivat molempiin kulkusuuntiin. Vaihdelaatikon on valmistanut A.B. Slipmaterials Mekaniska Verkstad, Ruotsissa sekä kytkimen Fichtel & Sohn Saksassa. Veturin suurin nopeus on 35 km/t. ja varusteihin kuuluu sähkövalaistus sekä vipujarru. Junapainon ollessa 170 tonnia kehittää veturi vielä 20 km/t. nopeuden tasaisella radalla, mutta kykenee se pienemmällä nopeudella vetämään 150 tonnia 12,5 0/00:n nousussa. Veturin paino työkunnossa on 12 tonnia. Veturin eduista mainittakoon vielä, että sitä hoitaa ainoastaan kuljettaja, joten se taloudellisestikin kykenee kilpailemaan höyryveturin kanssa kevyemmässä vaihtopalveluksessa. Veturin hinta on 300,000 markkaa. Järjestysnumerokseen sai se 102. Uudesta veturimallista voi sanoa, mikäli siitä on saatu kokemusta, että se on verrattain onnistunut tällaista käyttöä varten. Ulkomaillahan tällaiset veturit ovat saaneet huomattavasti jalansijaa. Vipujarrun asemesta voisi veturissa olla paineilmajarru, sillä se lisäisi sen työskentelytehoa. Myöskin Siuron aseman ratapihan kaltevuussuhteet sekä liikenne edellyttäisi, että veturi olisi 18 tonnia painava sekä varustettu 150 hv. moottorilla, joten ylikuormituksen haitat saataisiin ehkäistyä vähimpään mahdolliseen. Lokomoottorin asemesta voisimme käyttää nimeä moottoriveturi, joka nyt ei kuulosta aivan yhtä fiinille , mutta kun se jo ilmoituksissakin kulkee suomalaisella nimellä, niin miksei myöskin käytännössä.
Kommentit
| 10.02.2021 09:03 | Kurt Ristniemi: | Pirkkalan Uutiset, 23.01.1936, nro 4, s. 2 ( https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1893117?page=2 ) kertoo veturista lisää: Uusi moottoriveturi Siuron asemalle. Lokomolla on näinä päivinä valmistunut valtionrautateille uusi moottoriveturi, joka on järjestyksessä 9:s Lokomon rakentama pikku veturi. Aikaisemmin on tällaisia moottorivetureita tehty osaksi valtionrautateille, osaksi yksityisille liikkeille ja tehtaille. Nyt valmistunut moottoriveturi asetetaan Siuron asemalle vaihtopalvelukseen, joihon tarkoitukseen näitä pikkuvetureita käytetään. Moottoriveturien käyttötarkoituksesta johtuu, että niillä on suuri vetokyky, esim. nyt valmistunut moottoriveturi vetää 170 tonnia. Nopeus sen sijaan on vähäisempi. Sen moottori on turkulaista Andras merkkiä ja voimakkuudeltaan 80—100 hv. riippuen voimakkuus polttoaineen laadusta siten, että paloöljyllä saadaan 80 hv. ja bensiinillä 100 hv. |
|
| 10.02.2021 09:12 | Petri Sallinen: | Veturimies-lehden kuva on parempi. https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/890527?term=moottoriveturi&term=moottoriveturilla&page=7 |
|
| 10.02.2021 12:32 | Hannu Peltola: | Nykyrahassa veturin hinta olisi 115 000 €, varmaan aika linjassa veturin ominaisuuksiin. | |
| 12.02.2021 23:06 | Heikki Jalonen: | Tuo mainittu Andros-moottori lienee ollut tehtaan tehostaan kiitettyä kansiventtiilirakennetta. Samaa tyyppiä, joka tuli kovin suosituksi jo 1920-luvun lopulla. Aivan erityisesti merkkiä arvostettiin yön pimeydessä ilman kulkuvaloja kiitävien nopeiden moottoriveneiden voimanlähteinä. Veneiden, jotka huolehtivat kieltolain puristuksissa elävän janoisen kansan kaipaamien virvokkeiden ripeistä toimituksista. Andros (A/B Andre & Rosenqvist) valmisti myös sivuventtiilirakenteisia moottoreita. Ehkä ne eivät kuitenkaan olleet riittävän nopeita. Ainakaan hyvin kannattavaan liiketoimintaan tai muuhun vaativampaan voimantuottoon. |