Lokomoottori, vaihtotyökone (rangeringsmaskin), raidetraktori, pienoisveturi; vaihtotöihin ja vähäisiin siirtoihin tarkoitettu vetolaite paikkoihin, joissa varsinaista veturia ei kannata tai voi käyttää.

Lokomoottorit korvasivat mies- tai hevosvoimin, sirtokangilla ja vinsseillä tehdyn vähäisen tai ajoittaisen vaihtotyön esim. satamissa, varastoalueilla, tuotantolaitoksilla, mutta myös rautatieasemilla. Hieman suurempia käytettiin myös lyhyillä rautatielinjoilla.

Ensimmäiset lokomoottorit olivat pieniä, suojattomia laitteita, jotka saivat tarvittavan kitkapainon siirrettävän vaunun puskinpalkkia nostamalla.

Suomeen ensimmäiset lokomoottorit hankittiin nähtävästi 1920-luvun lopulla.

Ruotsin SJ:n lokomoottoreista:
- Nordisk järnbanetidskrift : organ för Nordiska järnvägsmannasällskapet, nro 11 1933, s. 10 https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikaka​usi/binding/877086?page=10
- Teknisk Tidskrift 1937, s. 140 http://runeberg.org/tektid/1937m/0142.ht​ml

Breuereista:
https://de.wikipedia.org/wiki/Breuer_Lok​omotor
http://www.lokhersteller.de/lokbau/breue​r.htm
https://second.wiki/wiki/breuer_lokomoto​r
http://www.sebtus.de/dossier_dsb_breuer_​0.html

Lokomon pienvetureista:
- http://vaunut.org/sarja/3809

09.02.2021 16:38	Eljas Pölhö:	Linkitetyissä Wikin tarinoissa sanotaan, että Tampella valmisti lisenssillä 39 Breueria (Kisko-Kallea). Se on vain osatotuus eli VR:lle valmistettujen määrä. Teollisuuslaitoksille valmistettiin näiden lisäksi 6 veturia, mukaanlukien suurinumeroisin Tampellan veturi. Nämä kuusi olivat 964 Finnish Chemicals, 965 Enso-Gutzeit, 968 Joutseno-Pulp, 988 Tampella, 989 Valtion viljavarasto ja 1002 Enso-Gutzeit. Kokonaismäärä on 45. Vaikka Enso-Gutzeit sai suurimman valmistusnumeron (1002), niin VR sai kaksi viimeiseksi toimitettua (1000 ja 1001). Kaikki kolme olivat varmaan varastoon valmistettuja, koska ne toimitettiin muutaman päivän sisällä tilauksesta tammi- (1002) ja helmikuussa 1960. Numeroiden 1000 ja 1001 laatassa on valmistusvuodeksi merkitty 1959, 1002:n laattaa en ole koskaan nähnyt.
10.02.2021 10:02	Kurt Ristniemi:	Käsiteongelma: Mikä on lokomoottori? Joissakin lähteissä myös pieniä moottorivetureita kutsutaan lokomoottoreiksi. Joissakin on tiukempi kanta. Niiden mukaan lokomoottoreita ovat ne laitteet, jotka käyttävät siirrettävän vaunun painoa lisäämään omaa kitkapainoaan.
10.02.2021 13:19	Reijo Salminen:	Kun en asiasta mitään tiedä, niin voin sitten kommentoida vaikka seuraavaa: Loko tulee latinan sanasta locus eli paikka, ja lokomoottori on siis paikkojen väliseen siirtelyyn tehty laite, moottori olkoon sama kuin kone jolloin voitaisiin sanoa vaikka paikanvaihtokone. Se että jotkin laitteet omaavat nerokkaan järjestelyn jolla kitkaa saadaan lisättyä ei minusta ole käsitteellisesti olennainen ero, eli molemmat ovat lokomoottoreita.
10.02.2021 14:55	Erkki Nuutio:	Koska DIN ei liene näitä termejä standardoinut, ei ole muukaan taho sitä tehnyt. Kuitenkin saksan kielessä näytetään käyttävän Kleinlokomotiv -termiä tarkoittamaan Kö-veturia ja muita pieniä ja pienehköjä vetureita. Käyttäisin siksi edelleen lokomoottori -termiä sellaisille liikuttimille, jotka hyödyntävät osaa liikuteltavan vaunun painosta kitkapainonaan. Breuer, Kisko-Kalle ja vastaavat olisivat siten edelleen lokomoottoreita. Käytän termiä paino painovoiman lyhenteenä, En siis harhautuneesti käytä termiä massa. Massa on massavoiman lyhennelmä. Siis minkä tahansa muunkin kiihtyvyyden, ei välttämättä maan vetovoiman kiihtyvyyden vaikutus kappaleeseen. Massa luonnollisesti tarkoittaa monia muitakin asioita, esimerkiksi paperi- tai muuta massaa.
10.02.2021 17:00	Eljas Pölhö:	Ettei kaikki olisi helppoa ja yksiselitteista, niin lisätään vähän lisää käsitteitä ja niiden tulkintoja. VR käytti Kisko-Kallesta määritelmää 'raidetraktori'. Myös Tanskassa on pienistä vetureista käytetty määritelmää 'traktor'. Myös englanninkielissä kirjallisuudessa esiintyy termi 'shunting tractor'. Ruotsissa pienvetureista on käytetty määritelmää 'lokomotor' ja se oli myös tarkasti määritelty: teho on alle 300 hkr (hästkraft eli hv). Vuoteen 1942 asti SJ:n lokomoottorit luokiteltiin niiden tehon mukaan eri alasarjoihin. En muista törmänneeni määritelmään, jossa nimenomaisesti liikuteltavan vaunun painoa hyödyntävät veturit olisivat lokomoottoreita. Itse olen sisäistänyt ruotsalaisen määritelmän, koska se on ollut yksiselitteinen, moottorin teho ratkaisi onko lokomoottori vai veturi. Nykyisin tosin ainakin rautatieharrastajat käyttävät sanaa 'lokomotor' kaikista 2-akselisista vaihtovetureista.
11.02.2021 08:50	Kurt Ristniemi:	Lokomoottori on terminä kiintoisa; sukua lokomotiiville (lat. locus = paikka, ja movere = liikuttaa) ja lokomobiilille (lat. locus = paikka, ja mobilis = siirrettävä), (lat. locus = paikka, ja motor = liikuttaja, liikkeellepanija). http://runeberg.org/tieto/5/0596.html Termin merkitys lie muuntunut lokomoottorimallien kehittymisen myötä. Alunperin kyse on ollut pienistä moottoroiduista siirtotyökoneista, joilla korvattiin mm. ihmisvoimin tehdyt vaununsiirrot. Kun laitteet kasvoivat ja vähitellen pienvetureiksi, nimi säilyi ennallaan, koska käyttötarkoitus oli sama. Tosin siirrettävien vaunujen lukumäärä kasvoi kokonaisiksi juniksi ja käyttöalue kasvoi myös lyhyille linjoille. Yleensä ottaen lokomoottori on vaihto- ja siirtotyökone paikoille, joissa varsinaista veturia ei kannattanut tai voinut käyttää. Merkityksen laajenemista tukee esim. Väinö V. Airaksen kirjoitus 'Mooottorivetureista' Veturimiehen tammikuun 1932 numerossa. https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikaka​usi/binding/890483?page=6 Airas jakaa moottoriveturit pieniin moottorivetureihin (30-100 hv) ja isoihin moottorivetureihin. Pieniin moottorivetureihin Airas lukee mukaan lokomoottorit omana pienten vaihtovetureiden alaryhmänään: Taustaa: "Erikoisesti ovat Saksan valtion rautatiet kiinnittäneet huomiota sopivan vaihtoveturin kehittämiseen väliasemia varten. V. 1930 tilasivat ne 15 tällaista veturia, joissa oli 40—60 hv:n kone ja joissa oli pantu paljon painoa sille, että yksi mies voisi mukavasti hoidella niillä vaihtotöitä. M.m. on niihin laitettu sellainen koneellinen kytkinlaite, jolla kuljettaja voi hytistä käsin laskea kytkinsilmukan vaunun vetokoukkuun." "Tähän ryhmään kuuluvat myös n.s. lokomoottorit, joita useampia on hankittu meidänkin radoille varastoihin, konepajoihin ja satamiin. Kun niissä on vain noin 10—20 hv:nen moottori, ovat ne niin keveitä, ettei niiden oma paino riitä synnyttämään vaunujen vetämiseen tarvittavaa hankauspainoa. Sentähden ne on tehty niin matalia, että ne menevät osaksi vaunun puskinparrun alle, ja ruuvilla kiristetään siten puskinparrua vastaan niin, että osa vaunun painosta tulee lepäämään lokomoottorin varassa. Täten saadaan tarpeellinen hankauspaino vetopyörille. Niiden kulkunopeus on vain 8—20 km :ä tunnissa." Rajanveto lokomoottorin ja pienveturin välillä lie horjuva ja mahdollisesti erilainen eri maissa. Jaottelutekijänä näyttää tosiaan oleva käyttötarkoituksen ohella teho. Tuo VR:n raidetraktori-nimitys ei ole oikeastaan lainkaan outo. 1920-luvulla traktoreista käytettiin mm. nimiä moottorivetäjä ja peltoveturi. Raiteilla kulkeva moottorivetäjä (esim. Kisko-Kalle) on siis raidetraktori.
11.02.2021 10:51	Petri Nummijoki:	Vuoden 1957 Jt:n liite 16 tuntee käsitteen "liikkuva työkone", johon niputetaan omalla konevoimallaan kiskoilla liikkuvat laitteen, joiden liikkumiseen käytettävän moottorin teho on enintään 175 hv. Tähän kuuluivat esim. raiteentukemis- ja pölkynvaihtokoneet, lumilingot, nostokurjet, ratakuorma-autot, moottoriresiinat sekä raidetraktorit. Viimeksi mainituista esimerkkeinä mainitaan Kisko-Kalle ja Veto-Jussi. Olisiko liikkuva työkone siten virallinen suomalainen termi, vaikka ei liene arkikielessä yleistynyt? Toisaalta 175 hv:n moottoritehokaan ei ole yksikäsitteinen, koska ei kerrota, mistä teho tulee mitata. Perimmäinen tarkoitus lienee rajata Lättähattuja (180 hv) pienitehoisemmat laitteet ryhmään, jossa voidaan antaa vapauksia veturimiehistön määrän ja pätevyysvaatimuksien suhteen.

Kirjoita kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!