30.03.2021 / Joensuu asema
30.03.2021 Ohjaamo on ehtaa 70-lukua. Osia on otettu pois.
Kommentit
| 15.04.2021 07:36 | : | Hieno kuvasarja ja mukavaa että pääsit tutustumaan kalustoon tarkemmin! Siitä on jo 30 vuotta kun aloitin "polkemaan" näitä paikkuja Pk-seudun lähiliikenteessä sellaisena 14-kesäisenä innokkaana poikana. Noiden namiskoiden sormituntuma ja ajamisen dynamiikka ei ole vieläkään kadonnut muistista! Vasen peukalo ovien sulkupainikkeella ja vasen etusormi vähän koukussa valmiina lukitsemaan suljetut ovet (sulkuasento suoraan eteenpäin, lukitus myös). Katse tiukasti sivupeiliin odottaen kipparin "valmis lähtöön" -käden heilautusta tai pimeällä vilkkuvaa valkoista Airam-taskulampun tuikkua. Tai sähkösoittoopasteella ring-ring. Lähtöajan varmistus Hasslerin viisarikellosta, oikealla kädellä jarrut irti ja ovet kiinni ja lukkoon. Punaisen ovien aukiolosta ilmoittavan lampun sammuttua tarkistus, että jarrusylinterin paine laskenut ja sitten kevyt heilautus nopeudenasetteluratista (pyörähti kevyesti laakereillaan kevyesti nypyttäen toisinkuin esim. Sr1:n ratti), ja värien/nopeusmerkkien/viikkovaroituksen ilmoituksen tai seisakkeiden välimatkan rajoittama nopeuden säätö. Juna nytkähtää liikkeelle ja jalka hakeutuu turvalaitteelle. Katse eteenpäin kohti uusia ilometrejä. Kesäisin ohjaamossa tuoksui pistävä hiki ja tyristorit surisivat selän takana. Sivuikkunat taisivat aueta alhaalta ylöspäin ja aikataulukirjan sivut olivat valkosinisiä. Saisipa noista vuosista edes palan vielä takaisin. Ai niin! Luomassa oli vihellysmerkki ja Kkn ja Epo suoritti aina! Pellossa ei mahtunut aina pitkä juna laituriin ja Keran seisake oli kaarteessa niin, että kipparin oli käveltävä pitkälle sivuun laiturilla, että näki koko junan sivun olevan selvä. M-junat ajettiin vain Martsariin asti, mutta muistaakseni Vantaankoskea rakennettiin jo ja siellä käytiin vaihteen takana juna "kääntämässä" vai oliko niin, että sinne pidemmälle ajettiin kun nukuttiin junassa yön viimeisen ja aamun ensimmäisen vuoron välillä. Sitä en tarkkaan enää muista. Kirkkonummella Tolsan jälkeen aina 35-vaihteen kautta joko 2- tai 3-raiteelle riippuen menikö aikataulun mukaan Turun pikuri paikkua ennen Helsinkiin edellä. Sielläkin on raide/vaihdejärjestelyt muuttuneet sittemmin. |
|
| 15.04.2021 10:22 | Topi Lajunen: | Ovet suljetaan ja lukitaan tietysti yhdellä kädenliikkeellä kämmenellä painamalla. | |
| 15.04.2021 10:29 | : | Joskus kävi niin, että ovien sulkemisen jälkeen ovien välissä näkyikin asiakkaan liikehdintää ja/tai kippari saattoi antaa seis-opasteen sähkösoittopasteena ring-ring-ring-ring-ring, jolloin napista ovet välittömästi auki. Muistaakseni tästä syystä lukitsin ovet erillisenä sormenliikkeenä vasta kun kaikki oli todella kunnossa. En tiedä onko "väärin sammutettu", mutta näin se silloin opetettiin. Kämmenelläkin onnistuu aivan mainiosti nyt kun jälkikäteen ajattelee. | |
| 15.04.2021 19:33 | Juhani Pirttilahti: | Sm1:n alkuperäisen kuljettajan ikkunan pystyi laskemaan alas samankaltaisella ranskalaisperäisellä mekanismilla kuin muissakin Valmetin tuotteissa. Se siis avautui alas seinän sisään laskeutuen ja sulkeutui ylöspäin. Mekanismissa oli ikkunalasin painon mukaan säädetty lasia paikallaan pitävä vipumekanismi. Alhaalla seinässä näkyykin edelleen olevan siihen liittyvä huoltoluukku. | |
| 16.04.2021 07:00 | : | Juu aukesi ylhäältä alaspäin, toki näin päin. Ja muistelen, että Sr1:ssä oli ennen uudistuksia sama tekniikka sivuikkunassa. Kun tarpeeksi antoi vauhtia alhaalta ylös, niin ikkunan sai roimaistua yhdellä liikkeellä kiinni ja lukkoon asti. Ylhäällä oli sellainen kynsikahvalukitussalpa. Vaikkei tähän kuvaan liitykään, niin tuosta tuli myös mieleen miten Sr1:n ovikin piti osata paiskata juuri oikealla voimalla kiinni, muuten ovi ponnahti aina takaisin auki. Noita toistoja kun teki tarpeeksi monta tuhatta, niin meni ihan rutiinilla ajattelematta. Nyt kun miettii pitkien aikojen kuluttua, niin olihan noissa monenlaisia ominaispiirteitänsä noissa koneissa. Ei näköjään 30 vuodessakaan katoa ihmisen mielestä miltä jokin tekninen yksityiskohta tuntui, tuoksui tai kuulosti. Esim. maadoituskahvan ääni kun sen ottaa virroittimen venttiilistä irti..pieni sihahdus ja ontto kolina. Tai miltä apusäiliön tyhjentämisestä aiheutuva ääni kuulostaa ahtaalla käytävällä. Tai miten johdonsuojakatkaisijat sai auki kämmenellä vai huiskimalla, mutta miten ne piti yksitellen napsutella ylös kun viritti konetta ja siinä vieressä olevat pari kolhoa kytkintä, toinen muistaakseni asentoon 2 ja toinen 1. Oliskohan ollut paristo ja varaus, ja se toinen muistaakseni muuntajan valinta virranlähteeksi? Nämä siis ot. Sr1:ssä. Muisti palailee pätkittäin, nimittäin tuli mieleen tuo Sm-yksiköiden kolmiportainen kiihtyvyyden asettelu. Hyvällä kitkakertoimella 3-asennossa, mutta joskus lehtikelillä piti liikkeelle lähdössä käyttää jopa 1-asentoa, jossa muistaakseni ohitettiin automaattinen tehonsäätö ja päästiin säätämään tehoa käsipelillä ratista ja estämään ympärilyöntiä. Yleensä käytettiin kyllä yleensä 2-3 vaihtoehtoja. Oli muuten jarruissa eroa Sm1-yksiköiden välillä. Joissakin rungoissa jarrutusteho oli vaarallisen heikko, ja joissakin taas ihan ok. Ehkä ikävin yhdistelmä oli Sm1-letka huonoilla jarruilla ja lehtikeli. Siinä oli ajamisen meininkiä. Ottaa pannuun jarrutella laituriin lähtöaikana. |