??.??.1938 Iso tenderi veturin kokoon nähden. Commonwealth Railways oli Australiassa ja sen päärata kulki autiomaan poikki Port Augusta-Kalgoorlie (1692 km, avattu 22.10.1917) ja Port Augusta-Port Pirie (90 km, avattu 26.7.1937). Australian National Railways otti radat haltuunsa 1.7.1975. Yhtion sarja C pohjautuu New South Wales Government Railways-yhtiön sarjaan C36, mutta sai huomattavasti suuremman tenderin. Sarjaan valmistui 8 veturia (C62-C69) vuonna 1938. Ne hylättiin 1952-1956 radan tultua dieselöidyksi. Veturi tendereineen painoi 207 t 10 cwt (210 metristä tonnia), josta täyteen lastatun tenderin osuus oli 121 tonnia. Tenderin kapasiteetti oli 17,5 tonnia hiiltä ja 12180 gallonaa vettä (55,37 m3). Myöhemmin vetureihin asennettiin savunnostolevyt savutorven ympärille (vähän kuten useissa sarjoissa Norjassa). Yksi veturi (C65) sai kattilan päälle täysmittaisen koteloinnin ("skylene casing"). Aluksi junat ajettiin koko reitti yhdellä vaihdolla, mutta vuodesta 1943 alkaen ilman vaihtoa. Port Augustan ja Kalgoorlien välillä ei ollut yhtä ainoata luonnollista vesilähdettä, vaan kaikki vesi oli tuotava säiliövaunuilla. Suurien tenderien ansiosta vesiasemien määrää saatiin rajoitettua. Veturin tekninen kuvaus on lehdessä The Locomotive No. 553 (September 1938) ja käytön kuvaus on kirjassa "Locomotives and Railcars of the Commonwealth Railways" (ryhmätyö, 1996).
Kommentit
| 22.04.2021 22:05 | Ilkka Hovi: | Kysynpä kun en voi asiaa tarkistaa, olisiko tämä veturi perustunut englantilaiseen veturinvalmistajien komitean suunnittelemaan veturisarjaan? | |
| 22.04.2021 22:47 | Eljas Pölhö: | Veturin suunnittelijaksi mainitaan NSWGR:n CME Ernest Lucy, joka on Australiassa hyvin korkealle arvostettu. NSWGR:n 75 C36-veturia valmistuivat 1925-1928, eli malli oli jo osoittanut laatunsa ennenkuin CR tilasi omansa. NSWGR:llä veturit pärjäsivät erinomaisesti ja niitä pidetään yhtenä Australian onnistuneimmista vetureista kaikkiaan. Viimeiset hylättiin vasta 1970-luvun alussa. |