16.06.1977 / Laaja
16.06.1977 Kuormattuja soravaunuja Laajassa kesäkuussa 1977.
Kommentit
| 29.06.2021 18:05 | Hannu Peltola: | Jotenkin vaikuttaa kuva ja kalusto kovasti antiikkiselta! Tässä voisi olla vanhoja brittiläisiä 10' akselivälin "7 Plank Open" -hiilivaunuja lastattuna jollain walesilaisella hiilikaivoksella 1880-luvulla (lastina ehkä jotain kaivoksen sivukiveä / kaivuujätettä). | |
| 29.06.2021 21:00 | Erkki Nuutio: | Ma-vaunujen normaali akseliväli lienee 3810 mm. Osa tosin oli lyhempiä, vanhemman vaununalustan päälle tehtyjä. Walesin 10´hiilivaunujen akseliväli oli siis lyhempi (3048 mm). Walesissa niitä käytettiin ainakin vuoden 1960 vaiheille. Runsain kuvin valaistu kertomus tästä (ja muusta) liikenteestä läheisistä hiilikaivoksista lähinnä Swansean satamiin on Miles, Thomas & Watkins The Swansea Vale Railway - A Midland Railway Outpost (Lightmood Press, 2017, 264 s.). Walesin vaunut tyhjennettiin lapioimalla hiilet juuttisäkkiin, vietäväksi kuorma-auton laidattomalla lavalla ja edelleen hartioille heitettynä sisään asunnon ovesta, hiilet säkistä takan äärelle heittäen. Swansean satamassa tosin vaunut nostettiin ja kipattiin hiilet suoraan laivan ruumaan. Itsepurkautuva Ma-soravaunu oli sensijaan suomalaista huipputekniikkaa. Se oli Suojärven radan ratainsinöörin, Wäinö Rankan patentoitu keksintö vuoden 1919 vaiheilta. Kuormaus kaivinkoneella oli vaivatonta ja itsepurkautuvuus oli hullunvarmaa. |
|
| 30.06.2021 09:59 | Petri Sallinen: | Ensimmäiset 16 harjapohjaista Ma-vaunua ilmestyivät radoille vuonna 1912. Aika pitkään Ma-vaunuja rakennettiin vanhojen käytöstä poistettujen vaunujen aluskehyksille, joista merkittävä osa oli puisia. Kirjavuus oli melkoinen. Listauksissa todetaan: "vaunujen mitat vaihtelevat". Ma-vaunujen määrä kasvoi 1930-luvulta alkaen. Vaunuja ryhdyttiin rakentamaan yksinomaan teräskehyksille, jolloin niiden käyttöikä piteni. Toisen polven Ma-vaunuja oli kahta tyyppiä. Lyhyemmän mallin akseliväli oli 3050 mm ja pidemmän 3500 mm. Vaunuja rakennettiin myös Ga-vaunujen alustoille, jolloin akseliväli oli 3660 mm. Suurimmillaan Ma-vaunujen lukumäärä on vuonna 1954, jolloin niitä oli listausten mukaan kirjoilla 835 kappaletta. Harjapohjainen vaunu olikin oivallinen idea. Tätä ennen käytösssä oli M-vaunuja, jonka soralaslin purkamiseen ratapenkalle lapiomieheltä kuluin noin tunti. Pitkän Ma-letkan sen sijaan kaksi miestä purki hetkessä, kun sorakuorma valuu painovoimaisesti penkalle sen jälkeen, kun ylhäältä saranoidut sivuluukut vapautetaan. Harjapohjaisen vaunun ideaa lämmiteltiin vielä vuonna 1968, jolloin vanhoille kahdeksan metrin alustoille (pääasiallisesti Hdk) ryhdyttiin rakentamaan Mav-sarjan soravaunuja. Vaunuja rakennettiin kaikkiaan 180 kappaletta. http://vaunut.org/kuva/24090?tag0=11%7CMav%7C Englantilaisia korkealaitaisia avovaunuja roudattiin aikoinaan Suomeen, jossa konepajat ryhtyivät niitä kopioimaan. Vaunuja oli enimmillään kuitenkin vain 40 kappaletta. Ne ovat esiintyneet usealla eri litteralla, kuten Ha ja Gl. VR:n historiikki vuodelta 1912 toteaa, että tällainen vaunutyyppi osoittautui Suomessa epäkäytännölliseksi. Viimeinen vaunuyksilö romutettiin, vaikka se oli jo ehditty siirtää rautatiemuseon kokoelmiin. http://vaunut.org/kuva/12494?tag0=11%7CHa%7C |
|
| 30.06.2021 10:33 | Hannu Peltola: | Ma on tosiaan vaununa uniikki, minulle ei tule mieleen muuta vastaava toteutusta. Lähimpänä on ehkä vanha saksalainen Oot-malmivaunu. Hopper-tyyppiset vaunut ovat jostain syystä puuttuneet Suomesta kokonaan, ehkä siksi, että täällä ei tunnetusti ole ollut tarvetta kuljettaa hurjia määriä kivihiiltä. Myös korkealaitaiset Gondola-tyyppiset vaunut ovat pitkälti puuttuneet suomalaiskalustosta, kuten Petri totesitkin. Brittiläisten vaunujen osalta ei voi kuin ihmetellä vanhakantaisuutta ja kykenemättömyyttä toiminnan kehittämiseen. Samat 1880-luvun korkealaitaiset avovaunut säilyivät käytössä niin kauan kuin hiiltä kaivettiin Sumujen saarilla. Lähes ainoa muutos oli siirtyminen teräskoriin BR:n myötä 1950-luvulla. Hopper-tyyppisiä vaunuja oli aivan vaatimaton määrä ja korkealaitaisissa vaunuissa ei ollut edes pohjaluukkuja purkamista helpottamaan. Ilmeisesti walesilainen työmies oli niin halpa, ettei ollut tarvetta kehittää toimintaa? |
|
| 30.06.2021 12:37 | Petri Sallinen: | Brittein saarilla rautatiekuljetukset perustuivat 1800-luvulla pitkälti siihen, että kuljetuspalveluita tarvitseva kauppias/yritys omisti vaununsa itse — tai oli liisannut vaununsa vaunuja valmistavalta konepajalta. Tämä näkyy erityisen hyvin hiilen kuljetuksessa. Hiilikauppahan oli kuin perunakauppaa. Kauppias osti kaivokselta vaunullisen kivihiiltä, joka roudattiin kauppiaaan omalla vaunulla kaupungissa toimivan kauppaliikkeen kupeeseen. Mammat ja mummot kävivät sitten ostamassa kauppiaalta kassillisen hiiltä tarpeen mukaan. Hiiltä poltetiin hiilipannuissa tai huoneistokohtaisissa uuneissa — keskuslämmityskattiloita ei juurikaan ollut edes kerrostaloissa. Kauppias ei omia kuljetuksiaan varten tarvinnut kovin montaa vaunua. J.R.R Tolkien kertoo osuvasti elämänkerrassaan siitä, miten hän kiinnostui kielitieteestä katsellessaan Walesista saapuvia hiilijunia, joissa ei ollut kahta samanlaista vaunua — sen sijaan vaunujen kyljissä oli runsaasti mielenkiintoisia kymrinkielisiä tekstejä. Rautatieyhtiöt olivat aluksi helisemässä yksityisten omistamien vaunujen kanssa. Ne olivat surkeita virityksiä, jotka saattoivat hajota linjalle ja joiden turvallisesta käytöstä ei ollut takeita. Yksityisiä rautatieyhtiöitä valvova Railway Clearing House puuttui asiaan ja kehitti hiilikuljetuksia varten standardisoidun vaunutyypin. Sen piti olla tukeva, mutta halpa rakentaa ja helppo korjata, jotta pienilläkin yksityisillä yrityksillä olisi ollut mahdollisuus hankkia sellainen/sellaisia kuljetuksiaan varten. Vaunujen elinkaari osoittautui kuitenkin lyhyeksi eikä niiden käyttö ollut kovin taloudellista. Ongelmaksi ja kehitystä rajoittavaksi tekijäksi muodostui lopulta se, että infrastruktuuri — lastaus, purkaminen, satamat jne. — rakennettiin tukemaan verrattain pienten tulitikkurasiaa muistuttavien vaunujen käyttöä. Jo ennen toista maailmasotaa monet rautatieyhtiötkin olisivat halunneet päästä eroon vaunuista, mutta vaunuja oli kymmeniätuhansia. Infrastruktuurin muuttaminen olisi ollut kallista ja toisaalta vaunujen omistajat olivat tyytyväisiä verrattain halpojen vaunujen käyttöön. Niiden käytön jatkuminen johti kuitenkin tehottomuuteen. Tilanne alkoi korjaantua vasta 1960-luvulla. Osittain kehitykseen vaikutti se, että toisen maailman sodan jälkeen rautatiet kansallistettiin. Myös yksityisten yritysten omistamia vaunuja otettiin valtion haltuun. Hiilen käyttökin kohdistui entistä suurempiin yksiköihin — voimalaitoksiin. Lisäksi Britannian rautatiet olivat 1960-luvulla jo sen verran heikossa hapessa, että tehostamista tarvittiin lähes joka paikassa. |
|
| 30.06.2021 23:53 | Jorma Rauhala: | Mat oli eräs harjapohjasoravaunukokeilu http://vaunut.org/kuva/80199 |