14.04.1970 / Pasila alapiha
14.04.1970 Pr1 771 teki vaihtotöitä Pasilan ratapihalla huhtikuussa 1970. Vuorossa oli tyhjentyneiden säiliövaunujen nouto ja täysien vieminen tallien etelänpuoleiselle pistoraiteelle.
Kommentit
| 05.08.2021 09:25 | Erkki Nuutio: | Mielenkiintoinen laadukas kuva. Se ei esitä ainoastaan nyt järjestelytehtävässä toimivaa Paikkua. Yhtä merkityksellinen on Paikun ympäristö. On hiekotuslaitos, joka ei helposti päädy kuvan toiseksi keskipisteeksi (Paikun ohella). Kauempana on ainakin yksi kaarihalli noin vuodelta 1965. Se tarvittiin Porkkanoiden talvehtimista helpottamaan. Porkkana sieltä nytkin kurkistaa. Jo käynnissä olleen sähköjunaliikenteen Samit eivät päässeet Pasilan alapihalle. Ei kaarihalli olisi Sameille kelvannutkaan. Mutta mikä kaarihallilta muistuttava rakennelma on kaarihallin oikealla puolella? Autokalusto oli sellaista, jonka silloinen elintaso mahdollisti (edellyttäen kyllä omatoimisuutta huoltamisessa): Mosse Elite (Caviarilla tai ilman), Kupla 1200 (jo isoin takavaloin) ja VW kaappimalli (Typ2, luultavasti Kastenwagen). Silloisen nopean, mutta pröystäilemättöman henkilöautoistumisen kruunaa pikateiden riesa, Fiat 600 taustalla. |
|
| 05.08.2021 10:16 | Petri Nummijoki: | Porkkanoiden kaarihalleja oli kaksikin ja eikös käytännön toimiin huoltotilojen saamiseksi ryhdytty vasta talven 1966 kokemusten jälkeen, kun Porkkanat jouduttiin laittamaan jatkuvien jäätymisten seuraksena käyttökieltoon? Siten kaarihallien rakentamisvuodet lienevät noin 1966-1967. Sellaisia kuvia on julkaistu, jossa näkyy Sm1:n nokka Porkkanan kaarihallissa, joten tästä päätellen myös sähkömoottorijunia ehdittiin niissä huoltaa. Mikähän tuollaisen Typ2:n hinta oli Kuplaan verrattuna? Pakettiautot vapautuivat tuontisäännöstelystä syksyllä 1957 mutta henkilöautot vasta heinäkuussa 1962 eli taka-ajatuksena lähinnä, että kuinka kilpailukykyinen tuo oli hinnaltaan henkilöauton korvaajaksi siinä vaiheessa, kun hyötyajoneuvoja sai jo vapaasti mutta länsimaisia henkilöautoja ei. |
|
| 05.08.2021 19:26 | Heikki Jalonen: | Ettei kuitenkin olisi Fiat 500? Paljon harvinaisempi kuin 600, mutta oli niitäkin. Takapellityksen muoto on vähän luiskamainen, toisin kuin 600:mallissa, jossa se oli tasaisen pyöräkkä. Myöskään 500 ja pikatie eivät oikeastaan edes kuulu samaan lauseeseen... Voisi myös spekuloida, että olisi ollut hyväkin sijoitus ostaa VW Typ2 Sonderbus joskus vuonna 1958 - ja pistää se tiiviisti jemmaan. Ja myyntiin, nyt kun niistä kiljutaan älyttömiä hintoja, kaikkein surkeimmastakin metsäraadon jämästä. Kastenvagenitkin ovat hinnoissa hirmuisissa. Paljonkohan Sotheby saisi puristettua huutoja mintistä yksilöstä? Mallien hintasuhteista: vuonna 1965 VW 1200 DeLuxe (Typ 1) maksoi 6500 mk. Vastaavasti, 8 hengen bussi (Typ2 mutta ei Sonderbus) maksoi 10755 mk vuonna 1964. Luksullinen Sonderbus maksoi (1965) 12500 mk. Kaikki olivat autoverollisia henkilöautoja. Verottoman pakettiauton (Kastenvagen tai lavamalli) hintaa noille vuosille en tähän löytänyt, mutta se lienee ollut luokkaa hieman alle 7000 mk. Tärkeätä on huomata mikä on verollinen ja mikä veroton auto, 1960-luvulla verotus oli Suomessa autoilun kysymys 1 ja A. Kaikki muu (kuten liikenneturvallisuus tai tiestön laatu) olivat sen rinnalla merkityksettömiä detaljeja... |
|
| 05.08.2021 20:49 | Erkki Nuutio: | Ilman muuta Fiat 500 huolellisemman katselun tuloksena, juuri takapään muodon perusteella. | |
| 05.08.2021 22:23 | Jyrki Talvi: | Kupla on 1300, 1200 ei ollut isoja takavaloja eikä mustaa nauhaa etu ja takapuskureissa. | |
| 06.08.2021 01:46 | Esa J. Rintamäki: | Fiat 500:n vasemmalla puolella näyttää olevan poikkaistu Porkkana tyypillisine ylimenosiltoineen. Muistelisin, että myöhempinä vuosina VW-kuplan takavalot suurenivat vielä tuostakin. |
|
| 06.08.2021 12:30 | Heikki Jalonen: | Oikein Esa muistelet. Googlaapa "VW 1303". Sen takalyhtyjä kuvattiin sanalla "norsunkorva". | |
| 06.08.2021 21:57 | Petri Nummijoki: | Varmaan kuitenkin kesään 1962 asti auton saatavuus oli kaikkein suurin kysymys. | |
| 07.08.2021 00:04 | Heikki Jalonen: | Kyllä, saatavuudessa oli "haasteita". Se tietysti johti kaikenlaisiin luoviin ratkaisuihin: merimiesautot, varaosista kootut autot, diplomaattien "Jahresvagen"-käytännöt, matkamuistot, kaikensortin jobbaaminen ja muu. Missä pula, siellä bisnes. Kaikki meni kaupaksi. Myös pakettiautot, joiden saatavuus oli paljon parempi. Sittemmin, väliaikaisen mutta pysyvänpuoleisen autoveron aikakaudella (1962 alkaen), kekseliäisyys vasta alkoikin kukkia. Missä vero, siellä kierto. Kaikki keinot otettiin käyttöön. Myös pakettiautot, joita alettiin piilotella... Ja suomalaisen autoilijan - alan ammattimiehistä puhumattakaan - kekseliäisyys oli loputonta. Jatkuvat devalvaatiot (kansantalouden ahkerasti käytetty paniikkinappula) ja tuulten mukana muuttuvat tulkinnat tekivät pelistä kaikin puolin jännittävää. Varsinkin kustannusten maksajille, veronmaksajiksikin kutsutuille... Suurinta hyötyä ei ehkä sittenkään korjannut Valtio vaan ne kauppiaat, jotka osasivat tilanteen hyödyntää. Kun hinnoissa on ilmaa, kyllä siitä jää myyjällekin hengittämisen varaa, oikein syvinkin henkäyksin. |