02.10.2021 / Pieksämäki asema
02.10.2021 Keitele-Museon liikennöimä MUS 1956 Suolahdesta Otavaan saapui kuusi minuuttia etuajassa Pieksämäen vanhan aseman edustalle. Lättähatut herättivät huomattavaa kiinnostusta laiturilla seisovissa matkustajissa, jotka hetken kuluttua räpsivätkin kuvia harvinaisemmasta kulkijasta. Pieksämäeltä lättähattujunan kyytiin nousi muutamia matkustajia.
Kommentit
| 09.10.2021 14:13 | Jukka Viitala: | Sinikeulaisesta lätästä tulee aina mieleen reissu Vuokatista Joensuuhun joskus 197x/198x. Oltiin oltu mutsin kanssa veeärrän Astelissa viikko keskellä kuuminta kesää ja eikun junalla Haminaan. Puolisen tuntia Vuokatista lättä huokaisi vedet pellolle valtavan höyrypilven muodossa middle of nowhere, vesiletku sanoi poks. Kuski ja konnari sai letkun jotakuinkin pitäväksi, mutta vedestä tuli ongelma, pari pulloa Pasilan pyhää vettä ei edes näkynyt syylärissä. Konnari kuopi aikansa ratavarren ojaa, johon alkoi tulla vettä, jota sitten kannettiin jopa konnarin virkalakilla. Valmet tulille, mutta pelkona oli kannentiivisteen hajoaminen, joten matkustamon lämpö säädettiin täysille ja paahdettiin kohti Nurmesta kaikki räppänät auki. Matkalla poimittiin seisakkeelta papparainenkin, vauhtia oli 3-numeroinen luku ja meni vähän pitkäksi, pakittelu takaisin ja starikka niskapersotteella liitevaunuun. Nurmekseen tultiin yli tunti myöhässä ja mutsi alkoi parkua, että ei ehditä Joensuun junaan eikä rahat riitä hotelliin. Lieksa, 40 min myöhässä, Lättä paahtoi semmoset 115-120 koko ajan, tuntui, että koko vankkuri oli ilmassa. Joensuuhun tultiin vartti myöhässä ja Lieksa oli tiedottanut, että kyydissä oli jatkolaisia, ajettiin pikajunan perään samalle raiteelle ja miltei kunniakujassa junaan. Pikajunakin ajoi aikataulun kiinni ennen Imatraa, joten ehdimme Kossilan bussiin Kouvolassa. Palvelu siis pelasi, mutta mutsi ei tuon jälkeen astunut junaan ilman faijaa, mikä rajoitti matkustelua aika paljon. |