22.04.1975 / Vöcklabruck, Itävalta
22.04.1975 Alunperin vuoristoratojen pikajunaveturiksi tarkoitettu itävaltalainen 1089.01 oli valjastettu tavarajunan eteen Vöcklabruckissa huhtikuussa 1975. Veturi oli valmistunut vuonna 1923 ja sen suurin nopeus oli 65 km/h.
Kommentit
| 20.02.2022 10:01 | Teppo Niemi: | Sattuipa sopivast, etenkin kun nyt Espoon Tapiolassa, kauppakeskus Länsituulessa esillä olevalla.Alpprautatieharrastajat ryn H0 radalla on jälleen koronatauon jälkeen avoinna yleisölle. | |
| 20.02.2022 10:19 | Rainer Silfverberg: | Eivätkö nämä nyt sentään olleet ensisijaisesti tavarajunavetureita? | |
| 20.02.2022 12:48 | Markku Pulkkinen: | Kyllä nämä veturit alunperin rakennettiin nimenomaan pikajunavetureiksi, alkukielellä "Gebirgs-Schnellzug-Locomotive" (huom oikeinkirjoitusasu). Aluksi koko sarja sijoitettiin Innsbruckiin, josta käsin ne vetivät pikajunia Arlbergin ja Brennerin radoilla. Olivat varsin erinomaisia koneita tehtävässään. On otettava huomioon että yli 20 promillen nousuissa nopeus ei ole tärkein suoritusarvo. 20- 30 lukujen taitteessa sarjat 1570 ja 1670 alkoivat syrjäyttää niitä tasamaaosuuksilla Tirolissa. Vasta Reichsbahnin E 94 (myöh. ÖBB 1020) alkaen vsta 1940 siirsi 1089 ja 1189 sarjat lopullisesti (parannettu versio, tehokkaampi ja huippunopeus 75 km/h) "toisarvoisempiin" tehtäviin. Valitettavasti näistä vanhemmistä Itävaltalaisista vetureista on niukalti tietoa muulla kuin saksan kielellä. | |
| 20.02.2022 22:04 | Johannes Erra: | Juuri näin, veturit oli tarkoitettu ennen muuta Arlberg-radalle Innsbruckista länteen, ja Brennerin radalle Innsbruckista etelään, joista jälkimmäiselle niiden käyttö painottui ennen Arlberg-radan sähköistyksen valmistumista Liechtensteinin kautta Sveitsiin (v. 1926) ja Bregenziin asti (v. 1927). Kuten Markku kirjoittaa, painopiste oli nimenomaan pikajunissa, tai "raskaassa pikajunaliikenteessä" (de: Einsatz im schweren Schnellzugdienst), kun taas tavarajunissa näillä rataosilla käytettiin varhaisina vuosina voittopuolisesti sarjaa 1080. Vuonna 1930 sähköistys valmistui Innsbruckista myös Salzburgiin (Itävallan oman valtioalueen kautta) ja myöhemmin 1089/1189 levisivät myös Tauernin radalle Salzburgin ja Villachin väliseen liikenteeseen sitä myötä, kun käyttö alkuperäisen käyttöalueen matkustajajunissa väheni. Viittaan tässä ennen muuta teokseen "Triebfahrzeuge österreichischer Eisenbahnen, Elektrische Lokomotiven und Triebwagen", Richard Rotter & Helmut Petrovitsch, Alba Verlag 1990. Paikallaan on vielä sanoa, että Arlberg-runkoreitillä Innsbruck-Feldkirch on edelleen (v. 2022) useita pitkiäkin osuuksia, joilla on sn 70 km/h. Veturisarjojen 1089/1189 käyttö matkustajaliikenteessä on tuollaisella osuudella varmasti niukat sata vuotta sitten ollut luonteva ratkaisu. |