22.08.1972 Tuotuaan matkustajajunan Westbahnilta Wienin läntiselle rautatieasemalle junan veturi 1018.04 painoi vaunut asetteluratapihalle ja poistui vaunuista irrottauduttuaan takaisin aseman suuntaan 22.8.1972. Itävaltalainen veturisarja 1018 perustui saksalaiseen E 18 -veturisarjaan, joita rakennettiin vuosina 1935 - 1939. Sarjassa 1018 oli kahdeksan veturia. Ne tilattiin vuonna 1937 Floridsdorfin veturitehtaalta. Saksalaisvetureihin verrattuna itävaltalisiin rakennettiin tehokkaammat muuntajat ja ratamoottorit. Veturin jatkuva teho oli 3340 kW verrattuna saksalaisten 2840 kW:iin. Välitystä oli muutettu ja sarjan 1018 suurin nopeus oli vain 130 km/h, kun taas E 18 kulki jopa 150 km/h. Sarja hylättiin vuoteen 2001 mennessä. Sarjasta on säilynyt viisi veturia rautatiemuseoissa ja yksi veturi 1018.05 on tarkoitus saada ajokuntoon nostalgiajunien vetäjäksi.
Kommentit
| 22.08.2022 13:14 | Rainer Silfverberg: | Mikä mahtoi olla akselipaino, ajoiko nämä muualla kuin läntisellä pääradalla Wien-Salzburg ? | |
| 22.08.2022 18:23 | John Lindroth: | Wiki sanoo 18,1 t.sen liikennöinti Wien-Salzburg ulkopuolella ei ole tiedossani,onnistunut kuva Tapsalta.Tuo oliivinvihreä on tyylikäs. | |
| 22.08.2022 23:29 | Johannes Erra: | Nämä itävaltalaisveturit tilattiin vielä itsenäisen BBÖ:n toimesta ennen natsihallinnon laajenemista Itävaltaan, mutta toimitus tapahtui vasta tämän jälkeen, Deutsche Reichsbahnille sarjana E 18.2. Sen verran on pakko täsmentää, että vetureiden poisto tapahtui itse asiassa jo vuonna 1992, jonne asti ajossa pysyi vain neljä veturia. Poistoja oli tehty sitä ennen jo 1980-luvun puolella. Vuonna 2001 olivat nostalgialiikennettä silmällä pitäen säästetyn veturin 1018.05 viimeiset ajot tähän mennessä, eli yli kahden vuosikymmenen tauko veturille tuli liikenteestä, vaikka paluu museo/nostalgiatehtäviin onnistuisikin lähitulevaisuudessa. | |
| 23.08.2022 00:16 | Esa J. Rintamäki: | Tuulilasin malli poikkeaa saksalaisesta mallista. Lieneekö tehty jonkin myöhemmän konepajakäynnin yhteydessä? | |
| 23.08.2022 06:49 | Eljas Pölhö: | 1018.04 oli ensimmäinen, joka sai kaksiosaisen tuulilasin, HG-Ausbesserung 20.11.1964. Muut seurasivat perässä vuosina 1965-1968. Vihreä väri tuli 1950-luvun alussa. Kori Tannengrün RAL 6009, katto Weißaluminium RAL 9006, virtaa kuljettavat osat Karminrot RAL 3002 ja runko aluksi Eisengrau RAL 7011, myöhemmin myös Tiefschwartz RAL 9005. Vuosina 1970-1977 pääväriksi tuli oranssi Blutorange RAL 2002 ja koristeraita Elfenbein RAL 1014. Nostalgiaveturi 1018.05 (liikenteessä ollessaan 1018 005-7) sai vihreän värin 17.12.1986 Veturit liikennöivät säännöllisesti joinakin kausina Wien-Salzburg lisäksi väleillä ainakin Linz-Garsten ja Linz-Selzhal. |
|
| 23.08.2022 22:33 | Markku Pulkkinen: | 1018/1118 -sarjan läntinen kääntöpiste oli Innsbruck, mihin ne vetivät jopa pikajunia (D- ja E -Züge) ainakin vielä 70-luvulla. Sarjaa käytettiin paljon Salzgammergutin radalla, joka siis haarautuu Wien-Salzburg -pääradasta. Varhemmin ne kulkivat jopa Tauernin radalla. 1018.101 ja 1118.01 olivat alkuperäisiä Deutsche Reichsbahnin vetureita(E 18 046 ja E 18 42). Pahoin vaurioituneina jäivät sodan jälkeen Itävaltaan, jossa ne korjattiin käyttökuntoon. HG-Ausbesserungiin asti ne myös olivat ulkoasultaan E 18 -sarjan kaltaisia, poiketen kylkien ilmanottoaukkojen osalta alkuperäisistä itävaltalaisista sisarvetureistaan. 1118.01:n huippunopeus oli muusta sarjasta poiketen 150 km/t, sitä käytettiin jonkin verran myös nopeuskoeajoissa Westbahnilla. |