02.10.1974 / Toijala
02.10.1974 Neuvostoliittolainen katettu tavaravunu Toijalan ratapihalla lokakuussa 1974. Useat vanhat vaunut saivat päälleen korotetun katon kuormatilavuuden kasvattamiseksi. Vanha kattoprofiili näkyy jarrusillan kohdalla. Teleissä oli liukulaakerit.
Kommentit
| 19.10.2022 09:16 | Esa J. Rintamäki: | 120 m3 - kuormaustilavuuden vaunuissa oli ovessa valkoinen vinoviiva. Kuvan vaunussa vastaava tilavuus oli 106 m3. |
|
| 19.10.2022 14:45 | Hannu Peltola: | USA:n lahja (Neuvosto-)Venäjän logistiikalle... Tämä vaunu on jälleen hyvä esimerkki 1. maailmansodan aikana Kanadasta ja USA:sta Venäjälle toimitetuista USRA-tyypin umpivaunuista. Pientä tuotekehitystä on tapahtunut Neuvostoliitossa, mm. ovi ei enää ole suoraan jenkkivaunuista. Mitat ovat varmaankin myös muuttuneet metrisiksi. Kuvan vaunussa telit ovat poikkeavat, monissa vanhoissa venäläisvaunuissa teli on ollut suoraan amerikkalainen Arch Bar- tai Andrews-tyyppinen, mutta tässä vaunussa on jo jokin hybridimalli ennen neuvostoliittolaista vakioteliä. Kuvan vaunu on ollut varikkoremontissa (Depoo Remont) 17.9.1974 eli vain pari viikkoa ennen kuvan ottoajankohtaa. Ei uskoisi! Vaunun valmistuspäivämäärä ei erotu tai se on maalattu yli. |
|
| 19.10.2022 17:56 | Esa J. Rintamäki: | Oliko venäläiset umpivaunut ennen Hannu-herran mainitsemaa lahjoittamista olleetkin pieniä kaksiakselisia VR:n Gd - mallisia? Tuntuisi johdonmukaiselta ainakin kuvitella näin olleen, koska liikennöiminen ikivanhaan aikaan oli ollut aika lailla paikallista. Venäjän rautatiet muutenkin tsaarivallan aikana, olivatko nekin valtionrautateitä keskushallintoineen, siitäkin huolimatta, että ratoja tunnettiin esimerkiksi nimellä Vladikavkazin rautatie, "Muurmannin rata" nyt näin mainittuna? Entä Puolan alueen radat? Amerikkalaiset vannoivat yksityisten rautatieyhtiöiden nimeen, miten Venäjällä toimittiin? |
|
| 19.10.2022 20:47 | Hannu Peltola: | Voisi tosiaan kuvitella, että ennen tätä mallia käytössä oli kaksiakselisia vaunuja. Esan kysymykseen Venäjän rautateistä tsaarien aikana voi vastata, että sekä että - oli valtionratoja ja yksityisiä ratoja. Historia toistaa itseään, Venäjää vaivasi tuolloin(kin) liiallinen militarismi, huono hallinto, korruptio, kansan alistaminen, kehittymätön yhteiskunta ja jälkeenjäänyt teknologia. Tutulta kuulostaa! Lopulta ensimmäiseen maailmansotaan mennessä Venäjä ja sen rataverkko olivat kuitenkin kehittyneet eli olikin jo aika romuttaa sodalla aikaisempien vuosikymmenien kehitys! Vuonna 1913 Donetskin alue Ukrainassa tuotti 38 % rautateiden rahtiliikenteestä tärkeimmän kuljetettavan materiaalin ollessa kivihiili. Ei liene sattumaa, että Venäjä hamuaa taas tuota aluetta itselleen. Oheisen linkin takana on hyvä yhteenveto Venäjän rautateiden kehityksestä tsaarien aikana: https://www.railstaff.co.uk/2015/09/25/history-of-russian-railways-part-1-the-tsars/ |
|
| 19.10.2022 21:00 | Eljas Pölhö: | Venäjän rautateiden rakentaminen alkoi Nikolai I:n aikaan ja hänen valtakautensa päättyessä 1855 ratojen pituus oli 979 virstaa, joista valtio omisti 954 virstaa. Aleksanteri II:n kaudella ratoja rakennettii yksityisten yhtiöiden toimesta ja ja nämä myös ostivat entisiä valtion ratoja. Viimeisessä vuodenvaihteessa hänen kaudellaan (31.12.1880) rautateitä oli 21321 virstaa, joista valtio omisti vain 62 virstaa. Aleksateri III:n aikana suunta muuttui ja valtio lunasti nopeassa tahdissa yksityisiä yhtiöitä heti vuodesta 1881 alkaen. Hänen valtakautensa päättyessä 1894 ratoja oli 32951 virstaa, joista valtio omisti 16866 virstaa. Nikolai II:n kaudella sama suuntaus jatkui. Ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä 1914 rautateitä oli 63630 virstaa, joista valtio omisti 43552 virstaa. | |
| 20.10.2022 09:27 | Tommi K Hakala: | Olikohan nää niitä, joiden lattiat piti Mäntän tehtaalla koputella, varmistukseksi että kestävät trukilla sisään ajamisen? | |
| 20.10.2022 10:54 | Mikko Herpman: | Venäläisten vaunujen lattioita kaiketi on jouduttu korjaamaan jo syystä "imperialistit Suomalaiset hajottivat" ulkomaan reissulla... Ja toki siitäkin syystä ettei trukki putoa lattiasta läpi. Muistelen että Jyväskylän transpointin terminaalillakin oli filmivanerilevyjä joita voitiin tilapäisesti käyttää apuna, jos lattia oli pehmeän oloinen... | |
| 20.10.2022 10:56 | Kurt Ristniemi: | Esa: Venäläiset katetut tavaravaunut olivat kuin olivatkin SVR:n Gd-vaunun mallisia. Tai oikeastaan päinvastoin: Gd:t (alunperin Gb) olivat Venäjän standardimitoittettujen 2-akselisten vaunujen mallisia. Yhdysliikenteeseen siirtymisen myötä Suomessa alettiin rakentaa vaunuja venäläispiirustusten mukaan, jotta vältyttäisiin yhteensopivuusongelmilta. |
|
| 20.10.2022 10:58 | Petri Sallinen: | Puiseen korirunkorakenteeseen perustuva kaksiakselinen katettu tavaravaunu otettiin Venäjän rautateillä käyttöön vuonna 1875. Ns. NTV-vaunulla, eli ”normaalilla tavaraliikenteen vaunulla” (Normalny Tovarny Vagon), hoidettiin kaikenlaisia kuljetuksia. Vaunu muistuttaa suomalaista Gb/Gd-vaunua, joita Suomessa ryhdyttiin rakentamaan venäläisten speksien mukaan vuonna 1913 venäläistämiskaudella. Gb/Gd-vaunun alkuperäiset piirustukset vuodelta 1913 ovat säilyneet. Niistä näkee hyvin sen, mikä osa vaunusta perustuu venäläiseen suunnitteluun (esimerkiksi laakeripesät). Uudemmissa vaunuissa niitä ei ole ja vanhoihin on vaihdettu uudet. NTV-vaunu oli halpa ja helppo rakentaa, mutta sen kantavuus oli alhainen ja sen vetolaitteet olivat heikot. Vaunun puutteet paljastuivat ensimmäisen maailmansodan aikana. Venäjän rautatielaitos joutui sotaan valmistautumattomana. Rautateitse piti kuljettaa miljoonia sotilaita ja sotatarvikkeita vaunuilla, jotka eivät soveltuneet tehtävään. Venäjän heikon sotamenestyksen yhdeksi syyksi on mainittu rautateiden heikko kuljetuskyky. Tarvittiin siis nopeasti uusia nykyaikaisia vaunuja. Omat konepajat eivät kyenneet niitä toimittamaan. Yksi syy oli se, että useampi konepaja sijaitsi lähellä sotatoimialuetta. Toinen syy oli se, että modernit vaunut olivat teknisesti haasteellisia valmistaa. Siksi tilaukset suunnattiin Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Amerikkalainen America Car and Foundry Export Company totesi, että he eivät enää valmista kaksiakselisia tavaravaunuja. Kanadalaiset Eastern Car Company ja Pressed Steel Car Company suostuivat valmistamaan myös kaksiakselisia vaunuja, mutta osin omilla spekseillään. Kanadassa valmistetut kaksiakseliset katetut tavaravaunut eroavat venäläisistä mm. siinä, että niiden korin runkorakenne on terästä — ei puuta. Muitakin eroja on. Erityyppisistä vaunuista ja niiden eroista on olemassa kirjallisuutta. Venäläiset olisivat mieluummin halunneet kaksiakselisia vaunuja, koska ne olivat halvempia. Venäläisten alkuperäinen tilaus oli 13 160 kaksiakselista tavaravaunua, 8100 katettua neliakselista tavaravaunua, 5000 neliakselista hiilivaunua ja 400 veturia. Vuosien 1915-1921 välisenä aikana Vladivostokiin toimitettiin 8307 teräs- tai puulaidoilla varustettua neliakselista avovaunua, 8020 katettua neliakselista vaunua ja 2759 kaksiakselista katettua vaunua. Venäläisten NTV-vaunujen heikompi rakenne on yksi selitys myös sille, miksi Suomeen jääneet venäläiset vaunut sijoitettiin Tarton rauhansopimuksen jälkeen Gav-sarjaan. Jaottelu perustui vaunujen kantavuuteen. Saattaa olla, että Suomen itsenäistymisen jälkeen Suomeen jäi myös Kanadassa valmistettuja vaunuja, koska osa Suomeen jääneistä venäläisistä vaunuista sijoitettiin Gd-sarjaan, jonka kantavuus oli korkeampi. Vaunujen valmistajaa ei kuitenkaan voi päätellä tilastoista. Kanadassa valmistetun vaunun erottaa kuitenkin suomalaisesta ja venäläisestä, mikäli sellainen johonkin kuvaan on sattunut päätymään. Itse en ole koskaan sellaiseen törmännyt suomalaisissa kuvissa. |