02.05.1972 Kaksiraiteisen radan lumiaura Etv-Rto 46 odotteli seuraavaa talvea Suolahden sataman ratapihalla 2.5.1972. Aluskehys oli terästä. Vaunuun oli lisätty uudenmallinen valonheitin. Siivet olivat saaneet musta-oranssin turvavärityksen.
02.05.2023 08:58 | Teppo Niemi: | Takana näyttäsi olevan osa Hdkl vaunua. Olisiko Tapsalla kuvaa tästä vaunusta? | |
02.05.2023 12:20 | Tapio Keränen: | En löytänyt kuvaa Hdkl-vaunusta Suolahdessa. Töölön ratapihalla uiskenteli Hdkl: http://vaunut.org/kuva/141932?tag0=11%7CHdkl%7C | |
16.07.2024 23:41 | John Lindroth: | Ilmeisesti VR aurojen siivet olivat alunperin valkoisia? | |
17.07.2024 01:13 | Lasse Reunanen: | Montako ihmistä tuollaisen auran käyttömiehistö on ollut? Ja mikä on ollut kunkin tehtävä? | |
17.07.2024 07:10 | Teppo Niemi: | Alataanpa pohtia vuoden 1956 JT:n liitteen perusteella: - konduktööri (liikenneosastosta, junan päällikkö) - Auraustyön johtaja (Rataosaston henkilö, kuten myös seuraavat) - Etusiiven käyttäjät (1-2 henkilöä) - Terän käyttäjät (1-2 henkilöä) - Takasiiven käyttäjät ((1-2 henkilöä) Elikäs miniminä 5, mutta käytännössä noiden liikuttelu vaati 2 henkilöä/kohde, niin päästään 8 henkilöön. Lisäksi, jos joudutaan vielä tekemään vaihtotöitä niin 1 ... 3 junamiestä kytkemään vaunuja ja toimimaan tarvittaessa opasteen toistajina. Veturissa tietenkin kuljettaja + lämmittäjä / koneapulainen. |
|
17.07.2024 09:05 | Esa J. Rintamäki: | Herra Lasse, yritin etsiä lumiaurojen miehistömääristä jotain kirjallista mainintaa. Mutta VR 1912, 1937 ("ratajaksojen käytössä 92 lumiauraa, 1987 (Vempuista: "mahdollistivat Valmet-lumiauran käytön veturiin kiinnitettynä"), eivät kerro mitään tarkkaa. 1937-laitos sentään kehuu kehitetyllä auramallilla, jonka etuosan muotoilu oli kuten maantielumiauroissa ja jossa sivusiivet saivat liikutteluenergiansa toiselta akselilta kitkakytkimen avulla ja etulevyä voitiin käyttää paineilmalla "joten miehistön lukumäärää voitiin vähentää". Entä Zetterbergin kirja "Yhteisellä matkalla, VR 150 vuotta"? Silkkaa romanttista tajunnanvirtaa, ei käy omasta mielestäni historian- tai käsikirjaksi. Ilmar Talven "Ratojen varrella"? Kertoo kyllä kuinka osuusratavartijat kolasivat 1800-luvulla erityisillä "yhden kiskon auroilla" osuutensa toisen kiskon ja palatessa toisen. Ja kuinka joku pellepeloton älysi heittää tällaiseen kolaan jopa pyörät kiinni! Aseman kello löi kolme kertaa-kirja: - nix. Rautahevon kyydissä-kirja: - nix. Keksintöjen kirja, osa "Tiet ja maakulkuneuvot" WSOY 1932: - nix. Tekniikan voittokulku, osa III (WSOY 1926): - nix. (Sentään kuva vastavalmistuneesta N1-veturista nro 769, valm.tammikuun 28. v. 1926.) Nummelinin "Rantarata" (2008): - nix. Eerolan "Pasilan konepaja 1903-2003": - nix. Juhani Katajiston "Muistojeni Helsinki" (2014): - "monihenkisen miehistön, sillä auran terät ja siivet säädettiin käsivoimin". Ja kuinka Pr1 769 on työn touhussa vetopyörät lumisina Sörnäisten ratapihan sivuraiteella Verkkosaaressa. Vanhan käsikäyttöisen auran miehistö pysyi lämpimänä klapipolttoisen kaminan lämmössä. Yhteydenpitoa veturiin hoidettiin aurasta viedyllä sähkösoittokellolla, jolla konduktööri pystyi antamaan tarvittavat opasteet. Veturimiehistö puolestaan antoi opasteita auran miehistölle veturin viheltimillä. Kyläsaarenkatu 16, 9. tammikuuta 1970. Tekniikan käsikirja, osa II (1946): - nix. Tässä suppea otos kirjallisuudesta. Nyt on kokemusasiantuntijoiden vuoro. Selvästikin porukkaa on pitänyt olla, jos auraustyö on kestänyt koko päivän. Ilmeisesti myös varaväkeäkin oli ollut? Mutta, pari asiaa vielä: aura kulki aina veturin työntämänä ja Juhani K.:n kirjassaan mainitsema Luftwaffen - ööö - eiku - hansan kolmimoottorinen Junkers Ju 52 D-AQUI on ollut lentokiellossa vuodesta 2018, joten ilmaan sillä ei vissiinkään enää pääse... |
|
17.07.2024 09:28 | Petri Sallinen: | "Lunta raiteilla" -kirja kertoo, että "konduktöörin, aurausesimiehen ja auraus/junamiesten kanssa aurassa saattoi olla 8-10 miestä". Kirja kertoo tarkemmin miesten välisestä työnjaosta. | |
17.07.2024 13:51 | Petri Nummijoki: | Ja jos ratapihoja aurattaessa oli toinen veturi siirtelemässä junarunkoja pois aurattavilta raiteilta niin siitä tulee toinen veturimiehistö ja vaihtotyöporukka lisää. Kyllähän näillä työllistävä vaikutus oli mutta ratatöitä tehtiin vähemmän talvella, joten rataosastolla ei liene ollut väestä pulaa. Vetureista ja veturimiehistöistä saattoi ollakin, jos muuten oli vilkasta talviliikennettä. | |
17.07.2024 15:23 | Lasse Reunanen: | Paljon on kyllä väkeä tarvittu. | |
18.07.2024 02:58 | Lasse Reunanen: | Työvoimaa on ollut silloin saatavilla eikä ruumiillista työtä pelätty. Tuollaisessa aurassa olisi ollut esim. siipien kääntö helposti toteutettavissa höyryn voimin. Veturista olisi helposti saanut höyryä syötettyä, eikä olisi kovinkaan isoa mäntäkonetta tarvittu, mikä olisi pyörittänyt akselia, millä olisi yhden miehen voimin voitu hallita kaikkia siipiä hihnojen/vaijereiden välityksellä. | |
18.07.2024 09:17 | Petri Sallinen: | Vuonna 1932 Tampella valmisti viisi laatikkoauraa, joiden siipien ja puhdistusterien liike oli toteutettu paineilmalla. Sitä saatiin veturista. Terät nousivat kahvasta kääntämällä ja siivekkeet voitiin kytkeä polkimella hammaspyörävälityksen avulla auran pyöriin. Näin siipiä voitiin liikuttaa koneellisesti. Koneauroissa riitti neljän hengen miehistö: yksi mies hoiti siivet, yksi terät ja auraustyön johtaja työkomennot yhdessä aurausjunan päällikön (=konduktööri) kanssa. Tämäkin selviää "Lunta raiteilla" -kirjasta. | |
18.07.2024 10:59 | Esa J. Rintamäki: | Löysinkin Käpylän kirjastosta mainitun "Lunta raiteilla"-kirjan ja sisso! Luin yhteen menoon ja vaikutuin. | |
19.07.2024 19:03 | Juhani Katajisto: | Tämä laatikkoaura Etv-Rto 46 on juuri, mistä Suolahdessa kirjoitettiin 26.8.1981 hyvin happamasti, kun arvioitiin ratatyökoneiden tarvetta. Tarvitaan ratakuorma-auto Pihtiputaalle lumenaurauksiin ja työntekijöiden kuljetuksiin. Ratakuorma-auto, jossa on iso hytti ja Hiab nosturi. Lumiaura; Simoon (= Tka7) sopiva Valmet. Vanhat laatikkoaurat alkavat lahota käsiin. Etv-Rto 46:n katto vuotaa, siiven saranat vääntyneet, terä vääntynyt, ulkoseinät kaipaavat maalausta jne. Laatikkoaura sitoo yksitoista henkilöä ja veturin aurauksen ajaksi, jolloin muihin töihin ei miehiä enää riitäkään. |