??.??.???? Papagaij ja muita, Jaroslav Hosek selostaa käyttämiään höyryvetureita. Jaroslav Hosekin lähettämiä kuvia Mikael Saariselle.
21.12.2023 01:39 | Otto Tuomainen: | Tässä on selitetty mm. tsekkoslovakialaista, Vojtěch Kryšpínin kehittämää, sarjanumerointijärjestelmää. Esimerkkinä on käytetty veturia 556.0510. Ensimmäinen numero kertoo vetävien akselien lukumäärän, tässä tapauksessa 5. Toisesta numerosta voidaan johtaa suurin sallittu nopeus lisäämällä siihen kolme ja kertomalla tulos kymmenellä, numerosta 5 on laskettavissa nopeus 80 km/h. Kolmas numero kertoo akselipainosta kun siihen lisätään kymmenen, 6:sta saadaan 16 tonnia. Neljäntenä oleva numero 0 ilmoittaa että kyse on ensimmäisestä näillä teknisillä arvoilla olevasta veturisarjasta. Tämä järjestelmä oli käytössä 1980-luvun loppupuolelle saakka, sähkö - ja dieselkalustossa käytettiin vetovoimalajista kertovaa etukirjainta. | |
21.12.2023 09:46 | Esa J. Rintamäki: | Herra Otto, kommenttisi on äärimmäisen mielenkiintoinen! Kannanpa tyypilliseen tapaani korteni kekoon itsekin, mitä vetureiden tyyppimerkintöihin tulee. Kirjahylly: Locomotives in Profile, volume 3, vuodelta 1974. Julkaisijana Profile Publications Ltd, Englanti. (Lafka muistettaneen aikoinaan julkaistusta lentokone-Profile-vihkosarjastaan.) Sivulta 73 alkaa Brian Reedin kirjoittama artikkeli Southern Pacific - yhtiön Cab-in-Front-vetureista. Ohjaamo-edellä-vetureita oli joitakin tyyppejä, mm. kuusikytkyisiä Malletteja 1910-luvun alkuvuosilta Baldwinin valmistamina. Esimerkiksi numero 4207: sarja MM-2, Baldwin 36705/1911. Muutettiin yksipaisuntaiseksi, valmistui tammikuussa 1937. Samalla se sai uuden sarjamerkin ja numeron: AM-2 nro 3907 ja hylättin syyskuussa 1948. Veturityypin syntymisen pääasiallisena syynä oli veturimiehistön tikahtuminen savuun tunneleissa. Cab-in-Front-koneita käytettiin mm. Roseville - Sparks (Renon takana) - osuudella, missä oli jyrkkää yhtämittaista nousua Rosevillestä Nordenin suuntaan. Mutta asiaan: "Kaikkien vetureiden ohjaamoiden sivuille numeron alapuolelle oli maalattu sarjan numero ja sitten S.P.:n koodi, esimerkiksi: AC - 63 24-24/32 475 SF 63 = vetopyörien halkaisija tuumina 24-24 = etu- ja takakoneistojen sylinterien halkaisijat, samoin tuumina 32 = iskunpituus tuumina 475 = kitkapaino tuhansina paunoina (1 lb = 0,454 kg) S = veturissa on tulistin F = veturissa on syöttöveden esilämmitin Veturi 4294 oli tyyppiä 4-8-8-2, sarjaa AC-12, valmistunut tyyppinsä viimeisenä Baldwinilta 1944, valm.nrolla 70101. Hylätty säilytettäväksi maaliskuussa 1956. Elikkä hiukan alle 200 veturia oli valmistunut vv. 1909 - 1944. Herra Hannu P.: - vink-vink: Rivarossi on tietääkseni tehnyt mallin tällaisesta jättivehkeestä. Ebayssä joskus näkee kivoja veturimalleja olevan kaupan. |
|
21.12.2023 21:17 | Jarno Piltti: | Kiehtovaa. Maailma on täynnä vetureiden tyyppimerkintöjä, aina pyritään sullomaan tarpeelliseksi punnittua tietoa lyhyeen muotoon. | |
21.12.2023 21:32 | Hannu Peltola: | Kiitoksia Otto tietoiskusta, minulle tuo oli aivan uutta tietoa! Esa, myös tuo Southern Pacificin koodi oli täysin uutta tietoa, kiitoksia! Rivarossin malli on klassikko varmaan jo 1960-luvulta. Nyt myöhempinä vuosina Intermountain Railway on tehnyt upeat mallit sarjoista AC-11 ja AC-12. Broadway Limitedillä oli takavuosina malli AC-4:stä. |
|
21.12.2023 21:58 | Otto Tuomainen: | Tuo mainitsemani Kryšpínin järjestelmä merkitsi kapearaidevetureita hieman eri tavalla kuin normaaliraiteisia. Numeroiden eteen lisättiin kapearaiteisuudesta kertova U-kirjain. Hitaiden kapearaidevetureiden tapauksessa suurinta sallittua nopeutta ei katsottu tarpeelliseksi ilmoittaa. Esimerkiksi U 37.0-kapearaideveturin sarjamerkintä on tulkittavissa seuraavalla tavalla: U = kapearaiteinen, 3 = kolme vetävää akselia, 7 = akselipaino 7 tonnia ja 0 = ensimmäinen tällainen veturityyppi. Tendereitä varten oli oma numerointilogiikkansa. Esimerkiksi tenderi 930.003: Ensimmäiseen numeroon lisätään kolme ja saadaan hiilitilan tilavuus, 9 + 3 = 12 m³. Toinen ja kolmas numero kertovat vesitilan tilavuuden, tässä tapauksessa 30 m³. Kryšpínin järjestelmä alkoi loppuvaiheessa osoittautua epäkäytännölliseksi neliakselisten telivetureiden yleistyttyä ja nopeuksien sekä akselipainojen noustessa. Lähes kaikki uudet veturisarjat saisivat numeroyhdistelmän 499. |
|
22.12.2023 00:13 | Eljas Pölhö: | Otolta jäi mainitsematta, että Kryšpínin järjestelmä tuli käyttöön Tsekkoslovakian valtionrautateiden perustamisen myötä 1919 ja ylimenokausi entisiin tunnuksiin kesti (noin) vuoteen 1923. Silloin se oli varsin näppärä ja kattoi melkein kaikki tarpeet. Sellaisen lisätietoa tai hoksausta vaativan ongelman se jätti, että jos sarjaan kuului yli 99 veturia, niin miten jatketaan. Esimerkiksi sarjan alkaessa numerosta xxx.101 jatko olikin vaikka 110:n veturin kohdalla xxx.1110 (eli neljännen numeron jälkeen (oli se sitten mitä tahansa) siirryttiin tarvittaessa nelinumeroiseen numero-osuuteen. Yksityisten rautateiden veturit saivat numerosarjan xxx.9 (jos niitä käytettiin valtion radoilla). Vetovoimalajista kertovat etukirjaimet olivat E = tasavirta, S = vaihtovirta, T = moottoriveturi, M = moottorivaunu ja EM = sähkömoottorivaunu. Järjestelmä oli luotu höyryvetureita varten ja kuten Otto jo mainitsi, niin ei vastannut tarkoitustaan muiden vetovoimalajien tehojen ja nopeuksien kasvaessa. |
|
22.12.2023 12:20 | Esa J. Rintamäki: | Historiasta muistetaan, kuinka muinainen ja keisarillinen Itävalta - Unkari palasteltiin moniksi uusiksi valtioiksi. Tsekkoslovakia oli juuri tällainen. Jostain luin aikoinaan, kuinka Itävalta-Unkarin entinen valtionvarainministeri sulki virkahuoneensa oven työpäivänsä päätteeksi ja seuraavana aamuna meni toimeensa uuden valtion vastaavana ministerinä. Palkanmaksu ei häneltä katkennut sekunniksikaan! Saksalainen, jo Reichsbahnin ajoilta periytynyt tendereiden merkintätapa: esimerkiksi nopeusennätysvehkeessä BR 05 ollut: 2'3T38St = kaksiakselinen teli, kolme kiinteää akselia, T - kirjain tarkoittaa juuri tenderiä, uskokaa tai älkää. 38 = vesitila kuutiometreinä ja St = virtaviivaistettu (Stromlinienverkleidung). |