02.05.2024 / Famagusta, Kypros
02.05.2024 Sota-aikana hiilipulan takia osa CGR:n höyryvetureista muutettiin öljypolttoisiksi ja hiilitilan päälle rakennettiin polttoöljysäiliö. Näissä vetureissa öljypoltto oli käytössä aina liikenteen loppumiseen vuoteen 1952 saakka. Kuvassa veturi 23 on Famagustan ratapihalla öljypolttoisena.
Kommentit
| 07.05.2024 01:07 | John Lindroth: | Nätti Mogul kapsuveturi! | |
| 07.05.2024 08:11 | Kari Haapakangas: | Tasan ei näemmä menneet nallekarkit. Akselivalloilla oli pulaa öljystä, mutta yllinkyllin hiiltä. Liittoutuneilla taas... tai no, ehkä pula oli vain suurempi täällä hieman hankalan matkan takana sijaitsevalla saarella. | |
| 07.05.2024 09:03 | Hannu Peltola: | Liittoutuneilla oli pulaa eri tuotteista. Vuoteen 1942 mennessä Japani hallitsi maailman koko raakakumituotantoa. Liittoutuneilla tämä johti erittäin pahaan pulaan autonrenkaista, ennen kuin vanhojen renkaiden kierrätys ja synteettisen kumin massatuotanto saatiin ajettua ylös. | |
| 07.05.2024 23:27 | Esa J. Rintamäki: | Saksalaisilla oli jonkinmoinen taito väsätä hiilivety-yhdisteitä, esimerkiksi työ aloitettiin puhaltamalla vesihöyryä hehkuvaan kivihiilikerrokseen. Erkki N., kertooko sinulle automiehenä nimitys "Fischer - Tropsch" mitään? Tämän niminen tuo em. menetelmä oli. Sakut jotenkin nysväilivät esim. bentsolin ja/tai kevytbentyylin kanssa, koska heillä ei 1920-luvulla muutakaan mahdollisuutta ollut. Eikä heillä pääsyäkään raakaöljylähteisiin ollut, siitä hävityn sodan voittajavaltiot pitivät tarkan huolen. Autoistuminen eteni Saksassa ja bensan voittokulku alkoi sielläkin. Samoihin aikoihin bensiinin lyijyttämistä tehtiin jenkeissä, mutta he eivät patenttia Saksaan suostuneet myymään. Lyijytyksellä oli helvetillisen myrkyllisyytensä lisäksi nakutusta vähentävä vaikutus. Tästä muuten suureksi osaksi johtui toisen maailmansodan aikainen saksalaisen lentokonebensiinin alhainen oktaaniluku: 87. Englantilaisten "Schpitfoiereiden" R-R Merlin-myllyt ruokittiin 100-oktaanisella ja myöhemmin jenkkien "seitsemän peninkulman saappaat" omannut P-51 Mustang käytti 130- ja myöskin 150-oktaanista "keittoa". Voisi sanoa, että polttoainekysymys ratkaisi aika raakasti toisen maailmansodan lopputuloksen. Suihkarit olivat pelkkiä alkeishökötyksiä, eikä pelkästään kovalla vauhdilla taivaalla liihotteleminen saanut aikaan mitään mainittavaa, säikyttelyä ehkä lukuunottamatta. Taktiikkakin olisi pitänyt fundeerata kokonaan uusiksi. U.S. 8th Air Forcelta oli fiksu veto särkeä Saksan hallussa olleita öljynjalostamoja päiväpommituksilla. Ilman soppaa niillä kovin hienoilla ja tuoreelle maalille lemahtavilla sotavehkeillä ei tehnyt mitään! Oli sitten kyseessä Ju-88 hienoine tutkineen, Dornier 335, Tiikeri-tankit ja komeat snorkkelilla varustetut sukellusveneetkin. Ja kun niihin soveltuva sotasetä-aines hupeni koko ajan: keväällä 1945 Saksa kärsi noin 5 000 mokun tappiot per päivä. Huimaa! Eikä Gröfaz osannut muuta kuin lietsoa itsensä valkohehkuisiin raivareihin ja lopulta jätti uskolliset opetuslapsensa ihmettelemään sormi suussa, että mistä huoneesta se laukaus kuului, kun Gröfaz viimein karkasi tuonelaan oman käden kautta. Gröfaz: = Grösste Feldherr aller Zeiten. Suomeksi: kaikkien aikojen suurin sotajohtaja ja herra. |
|
| 08.05.2024 07:46 | Kari Haapakangas: | Tuohon oktaanilukuongelman suomalaisetkin törmäsivät talvisodassa, kun ainakin hankittuihin Blenheimeihin tarvittiin tymäkämpää polttoainetta kuin mitä maassa yleisesti oli tarjolla. Tiedä sitten miten se ongelma ratkaistiin. Monenkirjava kalusto aiheutti kyllä muitakin ongelmia, erikoisin taisi olla italialaisten Fiat G-50 -koneiden vaatima voiteluaine. Niissä kun käytettiin voiteluun risiiniöljyä. Sitä oli kyllä saatavilla, mutta ko. aineen kylmänsietokyky oli hieman heikko. ja muuten, tuo Gröfaz oli toki pilkkanimi, jota ei ollut suotavaa käyttää natsihenkisen henkilön läsnäollessa. |
|
| 08.05.2024 08:47 | Esa J. Rintamäki: | Herra Kari, tekohengitykseen verrattava tapa oli alentaa moottorin puristussuhdetta, mutta sekin oli hapuilua heikoilla jäillä: tehot putosivat samalla. Ja vielä kun muistetaan saksalaisten olleen huonompia ahtimen kehittelemisessä britteihin verrattuna. Natsihenkisestä henkilöstä: - erityisesti salaisen valtionpoliisin (Gestapo) luunmurskaajat, riimukirjainkauluslaattaporukat ja vielä kenraali Ferdinand Schörnerkin olivat tosi "ässiä" mielensäpahoittamisessa sodan viime viikkoina... |
|
| 08.05.2024 09:36 | Erkki Nuutio: | Esan kysymykseen Fischer-Tropsch -menetelmästä totean vain sen olleen tärkeimpiä kemiallisia keksintöjä ja olevan yhä merkityksellinen. Mitä sotakoneiden moottorioktaaneihin tulee, niitä lähti määrättömästi uteliailta öisin salatuista USA:n satamista Talvisodan aikana. Lentokonebensiinin yhteydessä oktaaneita loroteltiin laivalasteittain bolsujen (silloisen natsien pääliittolaisen) laivoihin. Päätehtävä saadulla lentokonebensiinillä oli tietysti bolsukoneiden voimin polttaa ja tuhota kotikaupunkiani ja muuta Suomea. Näin Rooseveltin hallinto vastasi Kansainliiton vetoomukseen tukea brutaalin hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Suomea. Bolsuagentit ja -suosijat Rooseveltin hallinnon yläportailla puolestaan sabotoivat aseostojamme USA:sta (kuten Brewsterit). |
|
| 08.05.2024 09:42 | Eljas Pölhö: | Öljypolttoon siirryttiin useimmissa vetureissa 1944 lähtien. Öljypolton haittapuolena oli tulipesän nopeampi kuluminen ("...it tended to increase wear and tear of the fireboxes...")* Polttoaineen lisäksi suuri ongelma oli veden laatu ja sen saanti. Jo 1930 Famagustasta länteen oleville asemille vesi oli lähetettävä säiliövaunuissa. Veden "pehmennys" laitteet (...water softening plant...)* saatiin vasta 1948, joten niistä (2 kpl) saatu hyöty jäi lyhytaikaiseksi. Sotavuosina hiilen lisänä käytettiin halkoja, mutta valtion metsäosasto varoitteli puutavaran loppumisesta ja toimitusten päättämisestä kolmen kuukauden irtisanomisajalla. Tulen sytyttämiseeen käytettiin myös olkia (straw)*. Öljypoltto oli vetureissa* 11 (1944-1948), 21 (1945-1952), 22 ja 23 (1944-1952), 31 (1950-1952), 32 (1945-1947), 41 (1946-1952), 42 ja 43 (1945-1952) sekä 44 (1949-1952). *lähde: B.S. Turner: The Story of the Cyprus Government Railway |
|
| 08.05.2024 13:56 | Esa J. Rintamäki: | Veden kovuus tai pehmeys tarkoittavat kalsium- ja magnesiumsuolapitoisuuksia vedessä. Suuret pitoisuudet merkitsevät saostumien ja kattilakiven muodostumista. Pehmeässä vedessä pyykki on helpompaa pestä, pesuaine "wörkkii" kunnolla. Kovassa ei wörki. Suomessa veden laatu yleisesti on pehmeää, täällä kalkkia ei kovin haitallisessa määrin liukene pohjaveteen. Öljypolton parhaat puolet ovat sen lieskan kuumuudessa ja siinäkin, että veturin kattilakuormitukseen nähden palamisen ja siten höyryn keittämisen säätö on on kuormitustilanteen vaatiessa nopeampaa. Eikä öljypolttoinen veturi tuota "slakia" (= kuonaa) ollenkaan kuten hiilipolttoiset. Halkovetureilla kuona on silkkaa tuhkaa. Talvella kasvissyöjä-Pikkujumbon kuonaus: avataan vauhdissa tuhkalaatikon etu- ja takaluukut, ajoviima huolehtii lopusta. Säätämiseen liittyi Saksassa aikoinaan kokeiltu (1926 tienoilla) ja käytetty hiilipölynpoltto vetureissa. Muun muassa 05 003, se nurinperisen (ohjaamo edellä) kiiturin (2'C2'h3) piti aluksi olla hiilipölypoltolla. Sodanaikaisen jenkki- ja bolsukeplom- eikun diplomatian kukkanen: Suomen ostamista Brewstereistä ottivat maksun, kun taas ryssä sai ihan ilmatteks, ihan kaikkea mitä Talliinin Joopin pojat kehtasivat pyytää... Studebaker-kuorkkeja (niissä olikin niin kätevää kuljetella Novotsherkasskin kansannousussa tapettujen vastavallankumouksen kätyrien ruumiita öisin salaa haudattavaksi), Campbell's - säilykepurkkeja, saipa bolsut mahorkan mustuttamilla hampaillaan mäystää Wrigleyn purukumejakin! "Cotton Fields" - laulun säestyksellä väsätyt tetsaritkin kuuluivat kuvioon. Ynnä muuta ja paljon. Puhumattakaan tietotaidosta: alkuun venäläisten hävittäjäkoneiden tähtäimet olivat - silkka käsin valkoisella maalilla pensselöity kömpelö rengaskuvio tuulilasissa! Brittiläinen Barr & Stroud Hurricane-hävittäjissä (Murmanskissa vuoden 1941 lopulla) oli siten taivaan lahja. Jenkit paasasivat Talliinin Joopille myös B-25 Mitchell ja B-20 Boston pommikoneita, joiden rauhaa rakastavat CCCP-rauhanlentäjät rauhanpommittivat rauhanpommeillaan Helsinkiä helmikuussa 1944. Hakaniemen torilla punalesket saivat nenänsä verille joutuessaan maastoutumaan nopsasti, kun "Molotovin leipäkoreista" ei bublitskeja tai ryssänlimppuja tullutkaan (tämä taas on toinen juttu...). |