Vierailin vappuaikana 2024 Kyproksella ja samalla oli oiva mahdollisuus tutustua saaren vanhaan rautatiehistoriaan, joka osoittautui yllättävänkin mielenkiintoiseksi ja monipuoliseksi! Koostin tähän kuvasarjaan kohtuullisen kattavan läpileikkauksen kaikista Kyproksen kolmesta eri rautatiestä. Kaikki rautatiet ovat olleet kapearaiteisia ja nyt ne ovat enää muisto. Kalustoa on säästynyt vähän ja osa siitä on turkkilaisten miehittämällä alueella. Onneksi saarella on todella hyvä rautatiemuseo, jossa saaren rautatiehistoria on esitetty kattavasti. Valtaosa tämän kuvasarjan kuvista on rautatiemuseosta. Kuvatekstien lähteinä ovat olleet rautatiemuseon infotaulut ja museosta ostamani erittäin mainio kirja Cyprys Narrow Gauge (Hugh Ballantyne, Midhurst 2007)
Saaren tärkein rautatie ja ainoa yleiselle liikenteelle avattu oli Cyprus Government Railway (CGR). Radan rakentaminen alkoi vuonna 1903 ja ensimmäinen 58 kilometrin osuus Famagustan sataman ja Nikosian välille valmistui vuonna 1905. Nikosiasta rakentaminen jatkui seuraavassa vaiheessa Morphouhun (39 km), jonne rata valmistui 1907. Täältä rakentamista jatkettiin aina radan eteläisimpään pisteeseen Evrykhouhun lähelle saaren pohjoisrannikkoa, jonne liikenne aloitettiin 1915. Tässä vaiheessa pääradan pituus oli 122 kilometriä ja rata kulki lähes saaren halki itä-länsisuunnassa. Radan raideleveys oli 762 mm ja se oli varsin kevyesti rakennettu. Junien suurin sallittu nopeus oli 25 mph (40 km/h). Rata kuitenkin ylitti useita jokiuomia ja niiden ylittämiseen radalle rakennettiin useita varsin näyttäviäkin siltoja. Ratayhtiö kuljetti rahtia, matkustajia ja postia luotettavasti, joskin hitaasti kaikille ratalinjan asemille. Lisäksi asemilla oli sähkösanomien välitystoimintaa. Radan liikenne jäi odotuksia vähäisemmäksi ja ensimmäinen suljettava osuus oli jo vuonna 1932 Nikosian ja Evrykhoun välinen ratalinja. Samana vuonna kuitenkin tavaraliikenne palautettiin Nikosian ja Kalokhorion välille. Sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan vuodet olivat liikenteellisesti todella vilkkaita ja radalla oli tärkeä osuus brittiläisen varuskunnan huollossa. Vuonna 1941 radalla oli erittäin poikkeuksellinen liikennetehtävä kuljettaa Kreetan saarelta evakuoidut britit Nikosiaan ja Famagustaan. Toisen maailmansodan aikana RAF:n Nikosian lentotukikohdan huolto tapahtui lähes kokonaan ratayhteyden kautta. Sodan jälkeen liikenne kuitenkin hiipui entisestään ja vuonna 1952 rata purettiin nopeassa aikataulussa. Kaikki muut veturit romutettiin, mutta veturi 1 säästyi romutukselta ja vuonna 1972 se entisöitiin muistomerkiksi Famagustan satamaan. Valtaosa vanhasta ratalinjasta jäi Turkin vuonna 1974 miehittämälle alueelle.
Saaren toiseksi tärkein rautatie oli Cyprus Mining Corporationin kaivosrautatie Skouritioussan kaivokselta Pendaiyan satamaan Morphoun lahdella. Rata aloitti toimintansa 1919. Pendaiyan satama osoittautui huonoksi ja vuonna 1926 yhtiö rakensi uuden sataman Xerokseen. Vuonna 1928 rataa laajennettiin vielä Mavrovounin kaivoksille ja rata saavutti tuolloin noin 13 kilometrin suurimman pituutensa. Radan raideleveys oli 762 mm. Rata ristesi Cyprus Government Railwayn kanssa Karyotisissa, jossa sijaitsi myös yhdysliikenneraide näiden ratayhtiöiden välillä. Radan toiminta päättyi turkkilaisten valloitukseen 1974. Xeroksen satama jäi turkkilaiselle alueelle, mutta tärkein kaivos Skouritioussa oli kreikkalaisella alueella eikä rautatieliikenne alueiden välillä ollut mahdollista. Tärkeimmät kaivannaiset olivat pyriitti eli rikkikiisu eli katinkulta ja kupari. Radalla oli jyhkeitä höyryvetureita ja myöhempinä vuosina mm. Plymouthin valmistamia dieselvetureita. Muutamia radan vetureita on ilmeisesti säästynyt jonkinnäköisinä raatoina Xeroksen sataman raiteistoille.
Saaren kolmas rautatie oli Hellenic Mining Companyn kaivosrautatie Drapian kaivoksen ja Vasilikosin sataman välillä. Lisäksi pääradalta oli sivuraide Kalavassoksen kaivokselle. Radan raideleveys oli 762 mm ja sen pituus oli noin 13 kilometriä. Tärkeimmät kaivannaistuotteet olivat pyriitti, kipsi ja kupari. Rautatie aloitti toimintansa 1937 ja toiminta jatkui vuoteen 1977.
07.05.2024 00:33 | John Lindroth: | Mielenkiinroinen kuvasarja Hannulta! | |
07.05.2024 01:23 | Hannu Peltola: | Kiitoksia John! Huh, nyt sain ladattua kaikki kuvasarjan 32 kuvaa. Tästä pitäisi saada varsin hyvän kokonaiskäsityksen Kyproksella toimineista rautateistä! | |
07.05.2024 14:23 | Eljas Pölhö: | Vieläköhän Ayia Napa'ssa on miniatyyrirautatie? Joku 20 vuotta sitten sillä oli 1 höyry-, 1 diesel- ja 1 akkuveturi. 2000-luvun alussa museovetureita oli: - Famagusta, poliisilaitos = 0-6-0T # CGR 1 (Hunslet 846 / 1904) - Guzelyurt (ex Morphou) = 2-8-2ST # CMC 3 (Baldwin 57790 of June 1924) - Lefke = B bm VIW 4227 of Jan 1938 - Limassol, Elias Country Club = Cdm O&K RL8 21019 / 1937 - Nicosia - Kyrenia maantie = B bm VIW 4712 of Sęp 1948 - Nicosia, Laiki Cultural Centre = Cdm O&K RL8 21018 / 1937 - Kalavasos, Lalavassos, Vailiko = moottorivetureita jätetty paikalleen - Xeros = höyry- ja moottorivetureita jätetty paikalleen, osa paljaalla maalla Työmaaratoja, joilla on ollut veturi, on ollut ainakin kolme. Näistä Salamis (Ammokhotos) arkeologinen kaivaus oli käytössä vielä 1974. Teollisuusratoja, joilla on ollut veturi, on ollut ainakin 8, suurin osa toimi vielä 1974, ja yksi ihmisvoimalla (tällaisia voi olla vaikka kuinka paljon). Kahdella kaivoksella oli sähkövetureita. |
|
08.05.2024 16:43 | Hannu Peltola: | Kiitoksia Eljas tarkoista kalustotiedoista! Minulla oli hotelli Aiya Napassa ja en ainakaan törmännyt miniatyyrirautatiehen. Turkkilaiselle alueelle vetureita on jäänyt/unohtunut, mm. tosiaan useampi Cyprus Mining Companyn kone (CMC #3 ja VIW:n valmistamat veturit). Limassolissa on ilmeisesti ainakin ollut Hellenic Mining Companyn #2. Laiki Cultural Centren veturi on Hellenic Mining Companyn #1 eli sama veturi, joka nyt on Vasilokassa: http://vaunut.org/kuva/167884?s=1 | |
10.05.2024 09:40 | Urpo Mustapää: | Kiitos Hannulle, mielenkiintoinen esitys tunnetun lomasaaren historiasta. | |
10.05.2024 16:43 | Hannu Peltola: | Kiitos Urpo! |