08.09.2008 / Helsinki asema

08.09.2008 Kaksi veturia oli kytketty vetämään Sibelius-junaa P35 Helsingistä Pietariin 8.9.2008. Vetureina olivat Sr1 3111 ja 3026.

Kuvan tiedot
Kuvaaja: Tapio Keränen
Lisätty: 08.09.2024 08:11
Junatyyppi
P: 35
Muu tunniste
Rautatieinfra: Asemarakennus
Sijainti: Asemalla/Ratapihalla
Vuodenajat: Syksy

Kommentit

08.09.2024 08:59 Lasse Holopainen: Jalkaanmenevyys!
08.09.2024 09:07 Esa J. Rintamäki: Kadehdin sitä tehokkuutta, miten herra Lassen verbaaligeneraattori toimii. Voihan nenä ja Duracell!

"Sibbe" - junasta: eikun "Valse Triste" pyörimään.
08.09.2024 09:34 Lasse Holopainen: Meikäläisen verbaaligeneraattori, tai -aggregaatti on melkein kuin suoraan Eifet-, tai Fey-vaunun moottorikopista. Tosin niissä se ei tainnut käydä ihan niin kovilla kierroksilla, kai. Mutta joka tapauksessa Eifet-aggregaattivaunut, samoin kuin Fey, ovat todella jalkaanmeneviä kapistuksia.
08.09.2024 09:56 Lasse Holopainen: Joskus siitä verbaaligeneraattorista, tai -aggregaatista voi myös käyttää yksinkertaisempaa ilmausta nimeltä turpamoottori. Tuli nyt miäleen.
08.09.2024 12:09 Markus Räsänen: Lasse: Eikö se ole hyvä asia, että kykenee olemaan verbaalisesti lahjakas? itse pidän tästä ominaisuudesta. Se ei jätä pulaan koskaan, paitsi ehkä kuulijan/lukijan.
08.09.2024 12:42 Esa J. Rintamäki: Muistan yhteiskouluajoilta erästä opettajaa kutsutun "kahden hampaan konekivääriksi". "Moottorisuu-termi juolahti myös ajatuksiin.
08.09.2024 13:17 Lasse Holopainen: Markus: hyvä hommahan se on. Joskus sitä kyllä kuulijat saattavat olla pihalla kuin liikennemerkki, siitä johtuen. Tai siis, koska en säilytä liikennemerkkejä pihallani, voidaan sanoa: pihalla kuin lintulauta, tai kujalla kuin liikennepoliisi.
Esa: itsekin tuli tuossa mieleen eräs yhteiskuntaopin opettaja, jolla on tapana puhua pälättää keskivertoa enemmän ja se käytti ilmauksia: moottoriturpa ja turpamoottori itsestään. Asiat kyllä meni yleensä perille. Jostakin syystä kävi aika usein myös niin, että meikäläisellä petti pokka, sitten siinä yritin olla tukehtumatta nauruun seuraavan vartin, sitten aina kaverilla petti myös pokka takanani, ja tilannetta pahensi se, että kummankin nauraminen edesauttoi toisen repeämistä. Kaiken lisäksi istuin eturivissä.
08.09.2024 13:35 Hannu Peltola: Aku Ankan lukijat tuntevat puheliaan Reino Räpäkäen.
08.09.2024 14:13 Lasse Holopainen: Aku Ankkaa luin joskus paljon, mutta ei tule mieleen.
08.09.2024 17:06 Markus Räsänen: Lasse: Edesmenneellä isälläni oli tyyli ja tapa puhua vähän, mutta sitäkin verbaalisemmin niin, että kuulija oli vastuulla tajuta hänen kommenttin sisältö tai jos ei tajunnut, niin asiaan lisätään viimeinen lause, Punchline, joka joko hiljentää vastapuolen ja aiheuttaa muissa huvittuneisuutta ta epäonnistuttua koko porukka on hiljaa.Tätä tyyliä käytän myös itse. Olen myös puheliaampi kuin isäni. Tyyli toimii useimmin, joskus harvoin se ei onnistu ollenkaan ja sitten yritetään koota itsensä ja jatkaa jostain aiheesta.
08.09.2024 17:57 Lasse Holopainen: Se on hyvä tyyli. Itselläkin oli faija aika puhelias, ja niin olen minäkin, ainakin kun sille päälle satun.
08.09.2024 19:51 Esa J. Rintamäki: Punchline on kyllä hyvä, se toimii parhaiten koomisissa sutkauksissa. Muutoin sen kanssa on oltava tolkuttoman tarkkana. Luotettava ja tuttu seurue on paras (oman kokemukseni mukaan).

Itselläni kun ei ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, olen joissain tapauksissa kyennyt vain vaivoin välttymään humalaisten raivopäisiltä nyrkiniskuilta. - - - "Vittumainen jätkä!"

Työelämässä punchline johtaa helposti siihen, että oma nimi on saneerattavien listan kärjessä kun yytee-saneluita ruvetaan väsäämään.
08.09.2024 22:39 Lasse Holopainen: Mitä kamalaa kielenkäyttöä vanhat silmäni näkivätkään... Mutta siis punchlinet, samoinkuin muutkin päähäntulevat sutkauksethan ovat usein mainioita tilanteenkeventäjiä, samoinkuin myös sarkastiset ilmaukset. Jotkut jostakin syystä vain ottavat kaiken aina tosissaan, esimerkiksi joku luuli, että oikeasti olen pudottamassa tonnin painoista kivenjärkälettä rekan lavalta, kun siirtelin sitä pumppukärryllä. Mutta ihmisethän ovat erilaisia, onneksi.
09.09.2024 13:33 Jouni Hytönen: Joukkoon mahtuu monenlaista vipeltäjää, tyyppejä, jotka kohdistavat systemaattisesti sarkasminsa ja hauskat heittonsa toisiin ihmisiin ja heidän ominaisuuksiinsa, mutta sitten kun roolit vaihtuvat, loukkaantuvat itse tulisesti. Heidän suustaan tämä kaikki on vain hauskaa läppää ja vitsailua.
09.09.2024 14:41 Lasse Holopainen: Niihinkin tosiaan saattaa joskus törmätä. Se sitten menee joskus lähemmäksi passiivis-aggressiivista toimintamallia joidenkin osalla.
09.09.2024 14:50 Markus Räsänen: Jouni ja Esa: Huulenheitto ja Punchlinit ovat ihan tervettä, kunhan käyttää järkeä niiden viljelyssä. Jokaiseen juttuun ei voi mitään "nasevaa" heittää loppukaneetiksi. Punchlinit eivät kohdistu koskaan kuulijaan henkilökohtaisesti (tai näin itse näen asian), mutta keskustelunaiheeseen yleisesti. Suku ja ystäväpiirissä niitä voi käyttää vapaammin ja voi kohdistaa henkilöön, kuitenkin on muistettava, että kohdehenkilö on ihminen ja voi loukkaantua, näinkin on käynnyt.

Enkä tiedä, että kukaan olisi saannut potkuja tai joutunut muutosneuvottelujen kohteeksi näiden takia. Isani oli lähes 50 vuotta metallimies ja oli ennen eläköitymistään samassa työpaikassa yli 15 vuotta. Isäni puhui joskus, kuinka oli tullut sanoneeksi "liian suoraan" jos jokin isäni mielestä työpaikkalla tökki, oli sitten ihmiset, työkalut tai työtavat kyseessä. Eikä hän saannut suorapuheisuuden tai keskusteluihin liitettyjen punchlinien takia potkuja yhdestäkään työpaikasta. Työpaikkojen pomojen alla olevat "niin kutsutut" pikkupomot olivat kyllä "kuuleman mukaan" joskus helisemässä isäni mielipiteistä. Yhtäkään varoitusta isäni ei puheistaan saannut. Ja yleensä, kun isäni sanoi jonkin olevan väärin, hyvin pikaisesti asia(t) korjattiin.

Kirjoita kommentti Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!