??.??.1948 / Helsinki Kluuvi
??.??.1948 Neuvostoliiton teollisuusnäyttely 29.5.-13.6.1948. Neuvostoliittolaisia junia esitellään Töölön tavara-asemalla. Oikealla höyryveturi J. Stalin.
Kommentit
| 12.11.2024 00:21 | Esa J. Rintamäki: | Ei pääse Talliinin Joopin nimi luiskahtamaan pois ihmisten muistista...? Veturi oli 2-8-4 pyörästöllä. 2-8-4:llä oli jenkkien yksi viimeisistä höyryvetureista, mm. kuuluisat Nickel Plate Roadin veturit nyt ainakin. |
|
| 12.11.2024 20:27 | Heikki Jalonen: | Kyllä se luiskahteli unohduksiin, koska selektiivinen unohtaminen on perivenäläinen tapa käsitellä historiaansa. Tässä tapauksessa vuonna 1962 kun koko veturisarjan tyypiksi muutettiin FDP20 (ФДП20). Aikaisemmin se oli litteroitu IS20 (ИС20) tai eräisiin jatkokehiteltyihin alasarjoihin. Tuo yksilö on numeronsa perusteella valmistunut 1942 Voroshilovgradissa, sarjansa viimeisenä. Siis silloin Neuvostoliitossa. Nykyistä Ukrainaa, kaupungin nimi on nykyään Luhansk. Uutisten perusteella tiedämmekin paikan. Teollinen toiminta on täydellisesti romahtanut jo vuoden 2014 tapahtumien jälkeen eikä myöhempi edistys ole korjannut tilannetta. Nykyään koko Donbassin alueen teollisuus on pelkkää rosvottua rauniota... |
|
| 12.11.2024 20:31 | Heikki Jalonen: | Raiteella 62 on muuten epäilyttävän paljon berliiniläismallinen kaupunkijuna. Olisikohan jokin matkamuisto? | |
| 12.11.2024 20:35 | Esa J. Rintamäki: | Herra Heikki, berliiniläinen näkemys asiasta otti virtansa virtakiskosta samalla tavoin kuin meidän kotoinen metromme. Kuvan junassa on virroitin katolla. Olisipa se ollutkin aikamoista, jos suurijamahtava olisi teollisuusnäyttelyynsä raahannut tänne YYA-ystävänsä etupihalle ryöstämiään tavaroita? Esimerkiksi Göringin henkilökohtaisen vaaleansinisen Mersu 540 K:n...? |
|
| 12.11.2024 20:49 | Heikki Jalonen: | Mersuilla tai Porsheillahan ne nytkin ajelevat. Nokkaan on vain toisinaan liimattu jokin naamiomerkki, Kortesh tai siihen tyyliin... Ehkä jotain koritöitä on tehty ja laiteltu toppasohvaa. Sivuvirroitin voidaan toki helposti korvata kattorakenteella. Myös päinvastoin, jos jännite vain ei ole kovin suuri, enintään tasoa 1500 VDC. Jos Hannun havainto pitää paikkansa, nuo voivat ollakin Vickers-peruja, sivuvirroitinjunia alunperin jos niin. Siinä venäläiset olivat oikeilla jäljillä, sivuvirroitin on lumisissa ja märissä oloissa epäluotettavampi kuin kattovirroitin. |
|
| 12.11.2024 20:53 | Heikki Jalonen: | Ja sitäpaisi, niistä "Göringin entisistä" Mersuista luultavasti saisi aikaan kelpo ruuhkan. Ainakin pomollansa oli nykyisten huutokauppakamarien mukaan enemmän autoja kuin keskikastin tuontijopparilla... Amerikkaankin niitä on riittänyt ties montako. | |
| 12.11.2024 20:57 | Hannu Peltola: | Ison veden takana pyöräjärjestys 2-8-4 tunnetaan yleisesti Berkshirenä ja nimenomaan New York, Chicago & St. Louis Railroadin eli tuttujen kesken Nickel Plate Roadin isot Berkshiret tekivät pyöräjärjestyksen kuuluisaksi. Ensimmäiset yksilöt valmistuivat Liman tehtailla 1934 ja veturit olivat heti legendaarisia. Ne olivat yhtä kotonaan 70 mph (113 km/h) kulkevissa pikajunissa kuin raskaissa tavarajunissakin. Yllättäen Regus Patoffilla ei ole suoraa kytköstä neuvostoliittolaisiin IS-sarjan vetureihin! Ensimmäiset prototyypit valmistuivat Kolomnan tehtailla samoihin aikoihin Nickel Plate Roadin vetureiden kanssa eli 1932-1935 ja sarjatuotanto siirtyi 1936 Voroshilovgradiin. Sarja "destalinisoitiin" niinkin myöhään kuin 1962, jolloin sarjatyypiksi vaihdettiin FDP (jossa P yläindeksinä). FD tulee tietysti toisesta leppoisasta sedästä Felix Dzerzhinskijistä, Neuvostoliiton alkuaikojen verisestä salaisen poliisin päälliköstä, P puolestaan tulee sanasta passazhir, matkustaja. FD-tavarajunaveturit ja IS-sarjan pikajunaveturit olivat kuten suomalaiset Risto ja Ukko-Pekka: veturit olivat muuten hyvin pitkälti samoja, mutta FD:ssä pyöräjärjestys oli 2-10-2 ja IS:ssä 2-8-4. IS:ssä ei ehkä suoraan ollut amerikkalaisvaikutusta, mutta FD:ssä oli sitäkin enemmän! Monet ratkaisut olivat suoraan USA:sta, ehkä Regus Patoffin "keksintöjen" seurauksena. Kuva FD:stä löytyy mm. täältä: https://vaunut.org/kuva/133213?s=1 Heikki: raiteen 62 sähköjuna on brittiläistä designia kevyen neuvostohuuhtelun jälkeen. Lisätietoja esim. tämän kuvan yhteydessä: https://vaunut.org/kuva/133150?s=1 |
|
| 12.11.2024 21:21 | Heikki Jalonen: | Sikäli vielä sivuvirroittimista: brittiläinen systeemihän oli alunperin virtakiskoa (tai jopa kahta) yläpuolelta laahaava. Kun taas Berliinissä tai muuallakin Saksassa (kuten myös Helsingin metrossa) virtakenkä on riippuvan (suojakatetun) kiskon alapintaa laahaava. Säänkestoa voi sillä perusteella arvioida, varsinkin jos olosuhteissa on puoli vuotta lunta ja jäätä. | |
| 12.11.2024 21:26 | Hannu Peltola: | Venäjällä on ilmeisesti aina käytetty kattovirroitinta ja normaalia sähköistystä. 3000 V DC sähköistystekniikka tuli Neuvostoliittoon vähemmän yllättävästi USA:sta. General Electric toimitti ensimmäiset S-sarjan sähköveturit Surami-solan radalle nykyiseen Georgiaan (S = Surami) ja näistä Regus Patoff pääsi keksimään paikallisen version metrimitoilla (SS = Soviet Surami). Täältä löytyy hyvin lyhyt neuvostosähköistyksen historia: https://vaunut.org/kuva/133145?s=1 |