03.02.2013 / Neuenmarkt-Wirsberg, Saksa
03.02.2013 Veturisarja 39 eli P10 oli viimeinen Preussin valtionrautateille suunniteltu höyryveturityyppi. Sarjan 260 veturia valmistuivat vuosina 1922 - 1927 ja siirrettiin saman tien Deutsche Reichsbahnin kirjoille. Kolmisylinterisen veturin akselijärjestys oli 1’D1’ h3, vetopyörien läpimitta 1750 mm, suurin akselipaino 19,4 Mp, suurin nopeus eteenpäin 110 km/h ja taaksepäin 50 km/h. Kuva on Höyryveturimuseo Neuenmarkt-Wirsbergin näyttelytilaksi kunnostetusta veturitallista 3.2.2013.
Kommentit
| 03.02.2025 10:14 | Erkki Nuutio: | Jotenkin tutun näköinen veturinnokka ja rautaa säästänyt minimaalinen karja-aura. | |
| 03.02.2025 22:20 | John Lindroth: | DR rekonstruoi näistä Br 39 (Preussin P10) vetureista 85 kpl ja loi uuden veturisarjan BR22 vuosien 1958-1962 välisenä aikana jolloin ne saivat mm uuden kattilan.Näiden numeroiksi tuli 22001-085 ne hylättiin v.1971. | |
| 04.02.2025 05:06 | Esa J. Rintamäki: | Siinä vaiheessa, kun Saksan osavaltioiden omia rautatielaitoksia (Länderbahnen) yhdistettiin 1.4.1920 Deutsche Reichsbahniksi, tuli veturiluokitusten kanssa tosissaankin iso työmaa. Eri veturityyppejä oli olemassa yli 400! Eri veturitehtailla erilaiset rakennustavat ja suunnittelijat. Robert Garben "tauti" oli tehdä vetureistaan kovin teknisen näköisiä: koruttomia putkituksia ja laitesijoitteluja ympäri kattilaa. Esimerkiksi juuri kuvan BR 39 ja 38, eli ex preussilainen P 8. Baijerilainen Anton Hammel oli toista maata: kuvankauniita tyyppejä, mm. Baijerin S3/6 eli myöhemmät BR 18.4 - 5. Mitä pikajunaveturityyppeihin tulee, niin niiden merkinnäksi ajateltiin Baureihet ("rakennetyypit", kirveellä käännettynä) 01:stä 19:ään. (Kaikkiaan Baureiheja höyryvetureilla oli 01:stä 99:ään.), Siten ensimmäisten kaavailujen ja mietintöjen seurauksena kuvan P 10 sai sarjamerkikseen 17. Länderbahn-veturityyppejä tilattiin tehtailta tämän suunnitelman mukaisesti vuodesta 1922 heinäkuulle 1923. Siten P 10: myöhemmät numerot 39 011 - 39 022 toimitettiin vetureina 17 011 - 17 022. (Samoin P8:ien myöhemmät 38 4026 - 4030 toimitettiin vetureina 16 2996 - 3000.) Muutoin 39:ää valmistettiin vuoteen 1927 saakka. Vanha, ja 1920 pois jäänyt KPEV:n preussilainen numerointijärjestelmä oli sellainen, että vetureilla oli paitsi numero, niin myös KED:n (= keisarillisen rautatiealueen) nimi samassa numerolaatassa (tulipesän sivuilla). Siten vetureilla saattoi olla samoja numeroita, kunhan vaan KED:t vaihtelivat (esim. 2401 Köln, 2401 Breslau, 2401 Hannover, 2401 Berlin ym.). Veturityypit samoista numeroista huolimatta saattoivat olla kuitenkin erilaisia ja siirrot KED:stä toiseen teetti omat vaivannäkönsä asian suhteen. Mitä kuvan P 10:een tulee, sen numerolaatta on näköjään natsiajan muisto ja tyylinen (ns. Spitznummer-fontilla), kun punametalleista alkoi olla sodan takia pulaa. Siten numerot joko maalattiin (kuten Kriegslok-sarjoissa 42 ja 52) tai tehtiin kuvassa näkyvä alumiininen numerolaattamalli. Mitä Sir Johnin mainitsemaan Baureihe 22:een tulee, niin DDR:n Reichsbahn vaihtoi vetureihin uudet hitsatut tehokkaammat ja polttokammiolla varustetut kattilat. Kattilat olivat hiukan pidennettyjä takapäistään ja ne olivat vaihtokelpoisia BR 03.10 ja BR 41 kattiloiden kanssa. Edelleen kattilat saivat uudet sekoitusesilämmittimet syöttöveden lämmittämiseksi. Asiaan kuului myös uudet, hitsatut ohjaamot. Veturit saivat myös uudet vakiomalliset neliakseliset tenderit. Edelleen ne saivat uudet sylinterit, Trofimoff-luisteilla. DR:n BR 22:ta oli muutostyönä toteutettu vv. 1958 - 1962 kaikkiaan 85 veturia. Mitä BR 39:ään tulee, niin niitä valmistettiin vuoteen 1927 asti, kaikkiaan 260 veturia, nrot 39 001 - 39 260. Mitä sarjaan 39 muuten tulee, niin sota-ajan sekamelskat tekivät oman lisänsä soppaan! Vuosina 1944-45 oli joitakin 39:iä jäänyt Puolaan. Sikäläinen PKP käytti niitä tyyppimerkinnällä Pt1. Puola luovutti nämä veturit DDR:ään vuonna 1956. Näistä viiden veturin alkuperäiset numerot kyettiin selvittämään: 39 038, 039, 122, 171 ja 191. Kolmen veturin kohdalla ei vanhat numerot enää selvinneet: uusionumeroitiin 39 020, 261 ja 262. Kuitenkin, myöhemmin on selvinnyt: 39 020(2) oli entinen puolalainen Pt1 - 3, eli entinen 39 187. Nyt seuraakin vekkuli dilemma: vetureita 39 020 olikin saman aikaisesti KAKSI veturia, toinen edellä mainittu DDR-Reichsbahnin kone ja toinen Länsi-Saksan Bundesbahnin veturi. DB tosin hylkäsi oman 39 020:nsä vuonna 1960. DDR:n 39 020, yhdessä 39 261:n ja 262:n kanssa muutettiin sarjaan BR 22, nroiksi 22 014, 22 015 ja 22 084. Lisäksi Puolasta takaisin tullut Pt1 - 5 piti numeroida alunperin veturiksi 39 263, mutta tarkemman paneutumisen jälkeen sen alkuperäinen numero selvisi ja niin veturista tuli 39 115. Siitä sittemminpian tuli nro 22 079. BR 39 - pääsarjan vetureilla oli pyörästönä 1'D1'. Alkuperäinen P 10/BR 39 oli kolmisylinterinen tulistajaveturi. Vuonna 1938 tehdyn Itävallan pakkoliittämisen Saksaan ("Anschluss") myötä itävaltalainen (BBÖ) sarja 670 (1'D1'h2, siis kaksisylinterinen!) liitettiin sarjaan 39, numeroilla 39 301 - 308. Sarjan akselipaino oli 14 tonnia, kun se P 10:llä oli 19 tonnia. Itävaltalaisten valmistusvuosi oli 1918. Vuonna 1943 Saksa sai saaliikseen 15 jugoslavialaista sarjan 06 veturia. Niiden tyyppi oli 1'D1'h2 (+ tenderi), ne olivat valmistuneet vuonna 1930. Akselipainot sellaiset 18 tonnia. Numerot: 39 401 - 415. Eikä tässä vielä kaikki: Puolalaiset valmistivat vuonna 1940 Pt31-tyyppisiä 1'D1'h2-vetureita. Saksalaiset ottivat ne käyttöönsä, sarjaan 39 numeroilla 1001 - 1012. Numeroiden jälkeen merkittiin ne p-kirjaimella, esim. 39 1011p. Lokakuussa 1941 ne numeroitiin uudelleen: 19 155 - 19 166. Muistin tueksi: (saksalaisten höyryvetureiden sarjatunnuksista) Pikajunaveturit, tenderillä: BR 01 - 19 Henkilöjunaveturit, tenderillä: BR 20 - 39 Tavarajunaveturit, tenderillä: BR 40 - 59 Pikajunan tankkiveturit: BR 60 - 61 Henkilöjunan tankkiveturit: BR 62 - 79 Tavarajunan tankkiveturit: BR 80 - 96 Hammasratojen veturit: BR 97 Norm.raiteiset paikallisratojen veturit: BR 98 Kapearaiteiset veturit: BR 99. |
|
| 04.02.2025 10:40 | Petri Nummijoki: | Kai kauneus on katsojan silmässä. Omasta mielestäni tämä on höyryveturin näköinen enkä kaipaa sen enempää muotoilua. Toisaalta muotoilu ei liene järkevääkään siinä vaiheessa, jos se tapahtuu huoltokohteisiin pääsyä vaikeuttamalla | |
| 04.02.2025 23:37 | Esa J. Rintamäki: | Muistaakseni ilmanvastus alkaa olla merkittävän suuri nopeudella 100 km tunnissa ja siitä ylöspäin. Ainakaan henkilökohtaisesti en usko ainakaan Kisko-Kallen tarvitsevan virtaviivaista koria... BR 39: suurin sallittu ajonopeus oli 110 km/t. BR 38:lla tasan 100 km tunnissa. Molemmat aikanaan varsin käypäisiä pikajunissakin käytettäväksi. Entä DR:n modernisoimalla BR 22:lla? Samoin sn 110. Uskoakseni veturinsuunnittelussa EI TARVITSE ottaa huomioon virtaavan ilman ja veturin kyljen rajapinnan välistä kitkaa? Tämä erityisesti pienoismallien rakentajille tiedoksi... heko heko! |
|
| 05.02.2025 09:11 | Jouni Hytönen: | En minäkään osaa pitää tätä mitenkään epätyydyttävän näköisenä. Suoria linjoja ja juurikin höyryveturin näköinen, ei ole mitään itänaapurissa tyypillisiä kolhuja ja vinkuroita osia ympäri veturia. | |
| 05.02.2025 12:46 | Rainer Silfverberg: | Näin on! | |
| 05.02.2025 14:09 | Hannu Peltola: | Esalta oli aivan huima tietopläjäys BR39:stä, kiitoksia! Huomaan, että vanhat Fleischmannin luettelot ovat vaikuttaneet minulla vahvasti mielikuviin saksalaisista vetureista. Fleischmannin valikoimissa oli P8 / BR38 useana eri versiona, kuten myös DB:n BR23. Nämä olivat lapsena minusta tosi upeita vetureita, ehkä sen takia, että ne olivat näyttävästi esillä Fleischmannin kuvastossa ja niistä oli olemassa upeat pienoismallit. BR39 jäi huomattavasti vieraammaksi, koska siitä ei ollut 1980-luvulla Fleischmannilla mallia. |