20.04.1975 Paikallisliikenteeseen tarkoitettuja sarjan 93 (alunperin sarjan 378) höyryvetureita rakennettiin BBÖ:lle vuosina 1927 - 1931 yhteensä 167 kappaletta. Jouduttuaan DR:n hallintaan vuonna 1938 sarjatunnuksesksi tuli 93. Toisen maailmansodan jälkeen ÖBB:lle päätyi 128 veturia. Osa oli tuhoutunut sodassa ja joitakin jouduttiin antamaan sotakorvauksina. Veturin pituus puskimiineen oli 11.960 mm, akselijärjestys 1'D1'h2t, suurin nopeus 60 km/h, vetopyörien läpimitta 1.140 mm, juoksupyörien läpimitta 870 mm, työpaine 14 atm, paino työkunnossa 66 t ja kitkapaino 44 t. Veturi suunniteltiin Floridsdorfin veturitehtaalla Wienissä. Pyörästön ja vetokoneiston suunnittelun sai tehtäväkseen nuori veturikonstruktööri Adolph Giesl-Gieslingen. Luistin sijaan höyrynjakoon valittiin Lentz-venttiiliohjaus. Veturisarjan rakentamiseen osallistuivat myös muut Itävallan suurimmat veturitehtaat. Tavallisen pyöreän savutorven sijaan osa vetureista varustettiin litteällä savutorvella, Giesl-ejektorilla. Veturisarjan käyttö henkilöjuna- ja tavaraliikenteessä jatkui vähentyen vuoteen 1982 saakka. Sarjan vetureita on säästynyt museo- ja muistomerkkiveureina Itävallassa 14, joista ilmeisen ajokuntoisia kolme.