??.??.???? / Tuntematon
??.??.???? Höyryvetureita tehdään tai korjataan, mutta missä. Suuret määrät seiniin nojaavia kiertokankia odottavat asennusta pyöräkertojen kanssa.
Kommentit
| 01.11.2026 19:00 | Heikki Jalonen: | Voisikohan tämä olla VR Viipurin konepajan veturikorjaamon sivulaivaa? Siinä muodossa, kun se oli vuoden 1926 helmikuussa sattuneen tuhoisan tulipalon korjausten jälkeen. Nuo melko epätavalliset puolipyöreällä holvilla olevat kaksoisikkunat ovat kovasti vanhaa mallia, melkein kuin vanhojen kirkkomuurareiden käsialaa. Vanhat tiiliseinät selvisivätkin tulipalossa melko hyvin ja niitä käytettiinkin uudelleenrakentamisen osana. Jos kuva on Viipurista, niin tuolla taustalla (suurin piirtein ylivalottuneen laikun kohdalla) sijaitsee mestarikonttorin siipirakennus, joka selvisi tulipalosta ehjänä. Vastaavasti, vasemmalla on uudelleenrakennettu veturikorjaamon halli. Uudelleen rakennettuna se tehtiin paljon entistä korkeammaksi ja varustettiin järeällä 70 t siltanosturilla. Vasemman reunan järeät betonipilarit sopisivat siihen ajatukseen hyvin. Pyöräkertahoitoa saavat veturit ovat varsinaisessa päähallissa, poikkisuunnassa, nostettuina ylös, joten asennettavat (ja myös pois puretut) pyöräkerrat ovat suoraan linjassa veturin kohdalla ja ne voidaan yksinkertaisesti työntää sivulaivaan saakka ulottuvia kiskoja pitkin yksi kerrallaan veturin alle. Pyöräkerrat ovat kuvassa jo veturin pyörästön määräämässä järjestyksessä, ne on tuotu asennuspätkälle ja laitettu järjestykseen sivulaivan omalla kissanostimella (huomatkaa katossa oleva I-kisko ja siinä vieressä nostimen 3~vaiheinen sähkönsyöttö juoksulangoilla). Varsinainen pyöräkertojen kokoonpano (akselille puristus, mahdollinen sorvaus, rengastus ym) on tapahtunut toisaalla. Etualan pyörästö on menossa veturiin, jossa on kolme kytkettyä pyöräkertaa, käyttö keskimmäisen pyöräkerran kautta (huomatkaa paksumpi kammentappi, johon käyttävä kiertokanki tulee). Arvauksena voisi esittää, että kyseessä olisi joku G1, G2 tai vastaava, vanha sarja, jossa luistikoneiston käyttö on kehyksen sisäpuolinen; epäkeskokanget on kuvassa jo kiinnitetty keskimmäiseen akseliin ja tuettu siirtoa varten ylös. Epäkeskojen laakerit on helpompi koota ja säätää välyksiin tasalattialla, verrattuna työskentelyyn veturin alla. Kuvassa ei myöskään näy laahauspyöriä, joita noissa vanhoissa G-kevyissä ei ole. Miesten pituus antaa mittakaavaa, pienehköjä ovat nuo pyörät. Aivan etualalla, vain osittain näkyvissä, saattaisi olla F1-sarjan pyörästö: polttoainetilan alle tulevat 2 pienempää ja 2 isompaa vetopyöräkertaa. Kauempana tuossa osastossa näyttää olevan pienempiä työskökoneita (esim laakereiden sorvaamista varten) sekä ns. viilareiden (asentaja) työpaikkoja. Poikittaisen suunnan kissanostimen kisko vie luultavasti pyöräkertasorvin ja puristimen sijaintipaikoille. Niiden kaltaisia isoja koneita ei näy kuvassa. Palon jälkeisen ajan veturikorjaamosta löytyy pihan puoleinen ulkokuva Paavo Koivunevan kirjasta "Höyryhepoa kengittämässä", sivu 33 (kuistantajat Koivuneva ja Suomen Rautatiemuseo, Gummerus Jyväskylä 1998, ISBN 951-97850-2-7). Ulkokuvassa voi erottaa hallin sivulaivassa olevat samanmuotoiset erikoiset pyörökaariset pari-ikkunat (vanhaa osaa mestarikonttorin takana). |
|
| 01.11.2026 20:43 | Erkki Nuutio: | Yhdyn Heikin päätelmään siitä, että kuvassa on Viipurin konepajan veturikonepajan sivulaiva, jonka päässä on sivurakennuksessa mestarikonttori. Olennaisia ovat myös ikkuna-aukkojen kaaret, joita ei ollut Pasilan, Kuopion eikä kaiketi Helsinginkään konepajassa. Yhdyn muihinkin Heikin teräviin kommentteihin koskien mm. veturinpyöriä. Tarkkaa vuotta ei ehkä pysty määrittämään, mutta luultavinta on 30-luvun puoliväli. |
|
| 01.11.2026 22:24 | Esa J. Rintamäki: | Kissanostin, se lienee lapiokäännöstä saksankielestä, jossa siltanosturin palkeissa liikkuva nostoyksikkö koukkuineen on asennettuna. Kyseinen nostoyksikkö on saksaksi "eine Laufkatze" elikkä suomeksi 'juoksukissa'. Hmm, aivan riittävä ja kuvaava nimitys vielä tänäänkin? |
|
| 01.11.2026 23:18 | Heikki Jalonen: | Käyttämäni nimitys perustuu siihen, miten "sähkönostinta" joskus Oulun kulmien verstailla nimitettiin... Niinpä pajalla - jopa naapurissa asti - saattoi kuulla, kun puolikuuro metallimies melun keskellä huuteli ohjeitaan: "Viiraa vähä... sitte kissaa inan verran viinakaupan suuntaan...". Koska kaikki tietenkin tiesivät, paljonko ovat "vähä" ja "ina" sekä hyvinkin tarkoin missä suunnassa mainittu kauppa oli, annettu ajokäsky oli selkeä ja yksikäsitteinen ja tuli asianmukaisesti ymmärretyksi. |