21.02.2006 / Uusikaupunki, Kalaranta
21.02.2006 Hiihtoloman ilot: leikkipuisto/ulkoilupäivän viettoa junaradan vieressä. Klo 13.03 dv12 2564 ja 2721 vievät säiliövaunuja Hangonsaarta kohti läpi Uudenkaupungin keskustan...
Kommentit
| 22.02.2006 23:26 | Jape Ruotsalainen: | Mukava kuva... Niin tarkasti ja keskittyneesti nuori mies junaa katselee. Tuleva kuski selvästikin! :) Kuvastahan tulee ihan omat lapsuusajat mieleen (vaikkei minusta nyt sitten veeärräläistä tullutkaan). | |
| 24.02.2006 19:33 | Timo Oinonen: | Jos ei pojasta tule veeärräläistä niin toivotaan että ainakin kunnon rautatieharrastaja. Varaudu Mari siihen että poika saattaa kohta ostattaa kalliita junakirjoja ;D. Kuten minä kymmen kesäisenä=D | |
| 27.02.2006 23:17 | Mikko Mäntymäki: | Ja mikä tärkeintä, tue mahtavan hienoa harrastusta. Tämä ei ole tyhmien hommaa, kateelliset ne vain vittuilee... | |
| 27.02.2006 23:34 | Lari Nylund: | Rautatiet ovat eräs harrastus, jota pienempänä joutui selittämään koulussa opettajille ja oppilaille lähes päivittäin. Välillä sitä joutui kuuntelemaan myös "koulukiusaajia", mutta se toisaalta kasvatti vaan luonnetta. "Heikot sortuu elon tiellä, jätkä eikun porskuttaa" vai miten se sanonta menikään. Nykyään, kun harrastuksesta on tullut myös työ ja on tullut tavattua entisiä koulussa kiusanneita, niin ovat asenteet muuttuneet. Jokunen on jopa pyytänyt anteeksi silloista käytöstään ja sanonut, että on se hienoa, kun joku on pienestä pitäen tienyt mitä tekee... No, koulukiusaajista kun on eroon päässyt, niin nykyään saa välillä töissä vastailla samanlaisiin uteluihin ja välillä jopa *ttuiluihin. Toiset ovat töissä rahasta, toiset sen vuoksi, että nauttivat työstään - ja sekös joitain tuntuu harmittavan. Ihmetyttää vaan suuresti, että mistä he saavat tietää minunkin olevan täällä, kun eivät itse ole "kiinnostuneita" asioista tippaakaan, mutta kuitenkin tarkkaan lukevat tämänkin jutun. No joo... Terveisiä vaan kaikille, jotka ovat kiinnostuneita rautatiealan asioista - rahan tai jonkin muun syyn vuoksi. Eräs valitettava piirre firmassa on ja se on perättömät huhut. Itse sain tuossa viime viikolla kuulla, että seurustelin jonkun tämän hetkisen pomoni tyttären kanssa, olen eronnut hänestä ja sen vuoksi palaamassa Helsinkiin kesäkuun alussa. Kerrottakoon tässä nyt koko maailmalle, että seurustelen erään pomon kanssa samassa kylässä asuvan naisen kanssa, joka tuskin tekee hänestä kuitenkaan sukulaista ja olemme edelleen onnellisesti yhdessä. Työsuhde Ouluun oli vain vuoden mittainen ja tämä on paluun syy. Lisäksi olen syntyperäinen stadilainen ja vuoden aikana on tullut huomattua, että sinne sitä kuuluu, vaikka muualla onkin hienoa käydä ja tämäkin vuosi on antanut paljoa. Näihin kuviin ja tunnelmiin, täältä tähän. (Ylläpito muokannut 29.12.09 14:20) |
|
| 27.02.2006 23:56 | Jouni Hytönen: | Jep jee, eipä sitä arvaisi, mikä räkätys alkaa, kun erehtyy yläasteella sanomaan istuneensa edellisenä iltana pari tuntia päivystysveturin päällä. Luokan pölvästit luonnollisesti ymmärsivät muitta mutkitta, että olen istunut veturin katolla. Koko kouluhistoriasta yläaste on vielä vuosienkin jälkeen se, mitä vähiten kiinnostaa muistella. | |
| 28.02.2006 00:57 | [Tunnus poistettu]: | Huhut ja väärinymmärrykset ovat tehokkaammin leviäviä kuin lupiinit. Kuten olemme täälläkin joskus saaneet huomata. Yleensä ne on paras vain jättää omaan arvoonsa, selittelyt ja korjausyritykset vain pahentavat tilannetta. Kuten täälläkin olemme joskus saaneet huomata. Tervetuloa takaisin Ruuhka-Suomeen, Lari! | |
| 28.02.2006 01:17 | Lari Nylund: | Itse olen puhunut elämästäni ihan avoimesti, jos se nyt on sattunut jotakuta kiinnostamaan - joskus, vaikkei olisikaan. Itse ainakin heitän mielummin faktoja kehiin, enkä paljoa jutuista välitä, mutta sanotaanko niiden joskus ottavan päähän. Oli se jälleen aika yllätys, kun hyvä ystäväni soitti ja kysyi "mitä Sä olet mennyt tekemään?". Onneksi nykyään osaa jo kysyä, että kerrohan Sinä ensin, niin minä kuuntelen. Onneksi on edelleen ihmisiä, jotka uskaltavat kysyä suoraan asianomaiselta asiasta, eikä vaan puhu seläntakana. Kiitos kiitos, kyllä kotiin on kiva palata. | |
| 28.02.2006 09:56 | Jouni Hytönen: | Heh, tuo onkin pätevä kommentti tuo "Kerrohan sinä, minä kuuntelen." :) Onneksi ei ole vielä itse tuollaisista huhuista joutunut kärsimään. | |
| 28.02.2006 10:35 | Lari Nylund: | Kaikenlaista on tullut kuultua ja onneksi on työssä myös kavereita, jotka sitten suoraan tulevat kysymään asioista minun näkemystä. Kokemuksen kautta on tullut opittua, että on parempi antaa kaverin ensin kertoa mitä sitä juuri sillä kertaa on "tullut tehtyä". Siinä vaiheessa on yleensä parempi istua, koska jutut ovat olleet enemmän kuin korkealentoisia - melkeinpä aina. Joskus on joku totuuskin ollut liikenteessä, mutta kun asiat pystyy perustelemaan ja kertomaan oman näkemyksensä, niin mikäs siinä. Se, että mitä joku on mieltä sinun tekemisistä ei ole sitten itsesi päätettävissä. Jos itse pystyy seisomaan sanojensa takana ja tarvittaessa myöntää vaikka olleensa väärässä (jos niin on), niin tuskin pitäisi kenelläkään olla nokan koputtamista. | |
| 01.03.2006 13:15 | Mari Jalava: | Niin - mainio harrastushan tuo varmaan on. tuo kuvassa oleva poika on se nuorempi - kohta 5v, isoveli oli jo ehtinyt juosta lähemmäksi tasoristeystä, jotta kuulee sen "ihanan kilkatuksen". Meille on tilattu ebayta myöten junakirjoja ja muuta mukavaa. Vanhemmille tämä harrastus sopii. Itse asiassa siitä on tullut koko perheen aika halpa harrastus tehdä mukavia eväsretkiä autolla pitkin rautatieasemia ja junaratoja. Niin ja onhan se niin, että vanhempana täytyy olla tyytyväinen, että lapsella on edes joku kiinnostuksen kohde - elämä on paljon mukavampaa ja sisältörikkaampaa. | |
| 01.03.2006 16:02 | Jouni Hytönen: | Uudestakaupungista ei pääse edes karkaamaan junalla mihinkään, ellei sitten puhu itseään hellyttävänä pikkumiehenä tavarajunan veturiin. ;) Omat vanhemmat eivät olleet kauhean ihastuneita, kun tulin 10-vuotiaana innoissani kotiin ja kerroin käyneeni lättähatulla Jyväskylästä Äänekoskella ja takaisin tutun konduktöörin mukana. :) | |
| 02.03.2006 10:46 | Ville Saarelainen: | Mari, hyvän kiinnostuksen kohteen ovat poikasi löytäneet, ja hienoa että myös tuet heitä siinä. Tästä maasta löytyy epäilemättä paljon sellaisia vanhempia jotka tyrmäisivät moisen harrastuksen järjettömänä, ja sitten ihmettelevät kun murkkuikäisenä lapsi viihtyykin kaupungilla kaljapullo kädessä kun hänen kiinnostuksen kohde on kielletty. Ennen wanhaan veturinkuljettajan ammatti oli pikkupoikien toivelistalla aika kärjessä, mutta jostain syystä näin ei enää tunnu olevan, vaan junista kiinnostumista pidetään outona, jopa lähestulkoon sairautena. Kouluikäinen voi joutua kiusatuksi kiinnostuksensa vuoksi. Aikuisiakin harrastajia kameroineen katsotaan enemmän ja vähemmän kieroon, mutta tapanani on tokaista homman järkevyydestä kyseleville, että pitäisikö olla mieluummin baarissa ryyppäämässä? Kyselijä yleensä hiljenee siitä, mutta naamalta on sen jälkeen luettavissa että todellakin pitäisi ryypätä - siinä ei ainakaan olisi mitään ihmeellistä. En toki välitä siitä kun se on kysyjän oma häpeä jos ei ymmärrä. Näihin voi myös todeta erään kännykkäoperaattorin sanoin - elämä on. (Ylläpito muokannut 29.12.09 14:20) |
|
| 14.04.2006 20:16 | Matti Jalava: | Taitaa olla noiden tyttärenpoikien kiinnostus jonkin verran geeneissä, kun minäkin ole aina ollut aika kiinnostunut junista. Pienenä lapsena asuimme Vinkkilän aseman vieressä. Kolme ja puolivuotiaana jo haaveilin veturinkuljettajan ammatista ja ihailin Vinkkilän punalakkista naispuolista asemapäällikköä. Äiti kirjoitti sodassa olleelle isälle elokuussa 1943: "Matti on edelleen punahattusen lumoissa; eilen kun hän oli postissa Raijan ja Mirjan kanssa oli se Mattia käskenyt huoneensa eikä päästänyt toisia; no kai tiedät miten se hiveli Mattia. Tänään hän tahtoi viedä sille kukkia, orvokkia ja rinkeplummia, suuri tomatti oli hänellä kourassa, kun tuli kotiin. Sitten hän jutteli että kun hän menee veturin kuljettajaksi niin jää hän joskus yöksi punahattusen kanssa – sellaiset on pojalla tuumat, onkos isällä mitään sanottava siihen." | |
| 15.04.2006 06:49 | Matti Jalava: | Edellisessä kommentissani on kyllä ajatus- tai laskuvirhe. Olin tuolloin neljä ja puolivuotias. |