12.05.2001 / Vantaa, Vantaankoski
12.05.2001 Lättähatturetki Helsingin ympäristön radoille
Kommentit
| 13.06.2006 22:04 | Sakari Kestinen: | Ja tuosta aiotaan jatkaa rataa kohti Aviapolista ja Tikkurikylää, sopii minulle :) | |
| 05.12.2021 19:51 | : | Ennen tuollakin oli hienoa kalustoa, nykyään sitten kiidetään lentoasemalle kasalla muoviroskaa | |
| 08.12.2021 15:24 | Topi Lajunen: | Vähän harvinaisempi mielipide arvostella Sm5-yksikköä roskaksi. Niitä kuitenkin tupataan pitämään varsin laadukkaina tekeleinä. | |
| 08.12.2021 15:29 | Viivi Lammasniemi: | "Vanha hyvä, uusi paha" | |
| 08.12.2021 17:08 | Petri Sallinen: | Joukkoliikenneharrastajat eivät välttämättä ole joukkoliikenteen aktiivisia käyttäjiä. Jos on reissannut vuosikymmenet Sm1- ja Sm2-junilla työmatkansa ja roudannut niissä ipanalaumaa, lastenvaunuja ja fillaria, niin osaa kyllä arvostaa Flirttejä. Ne ovat aivan eri planeetalta kuin Samit. | |
| 08.12.2021 17:38 | Mikko Otava: | Ohan se asjallista kun kesällä saa kostuttaa selkää vasten muovipenkkiä 40 asteisessa matkustamossa, missä ainoastaan aseman väleillä ikkunoista puskeva tuulenvire viilentää hieman hikistä tunnelmaa tuoden samalla ratamoottoreiden ujelluksen huumaavana äänimaisemana korviin. Ja talvisin voi nauttia kuumana hohkaavan patterin poltteesta säärtä vasten samalla kun nauttii mukavasti heiluvasta kulusta. | |
| 08.12.2021 20:15 | Hannu Peltola: | Joskus rautatieharrastajien nostalgian kaipuu ihmetyttää! Mitään ei saisi muuttaa tai mitään ei saisi kehittää, maailma oli parhaimmillaan Kekkoslovakian aikana 1970-luvulla. Nykyisin Helsingin lähiliikenteessä on käytössä moderni ja mukava kalusto, vuorovälit ovat tiheät eikä edes lippujen hinta ole paha. Liputkin voi ostaa kätevästi omalla kännykällä tai netistä eikä tarvitse jonottaa lippuluukulle räntäsateessa. Silti valittaa pitää, miten ennen kaikki oli paremmin! | |
| 08.12.2021 20:36 | Juhani Pirttilahti: | Helsingissä vuorotarjontaa on varsin mukavasti, mutta kauempana maakunnissa tilanne on tyystin toinen ja joillain väleillä on muuttunut todeksi se, että ennen kaikki oli paremmin. | |
| 08.12.2021 21:14 | Petri Nummijoki: | Helsingin paikallisliikenteessä Sm5 ja myös Sm4 ovat olleet selvä tason nousu Sm1-2-juniin verrattuna mutta en ole aivan varma, viihtyisikö Sm5-junassa jotain Helsinki-Tampere-matkaa Sm1-2-junia paremmin. Sm5 on melko matala eikä siten kovin hyvä maisemien katselun kannalta. Sm4-junassa on sentään vaunun päätypaikat korkeammalle sijoitettuja. Itse äänestäisinkin Sm4:n mukavimmaksi tästä joukosta. Muiden osalta järjestys riippuu varmaan matkan luonteesta paitsi Sm2 oli kyllä tasaisemmin kulkeva kuin Sm1. | |
| 08.12.2021 22:53 | : | Topille, ei ole millään tavalla harvinainen mielipide. Tiedän moniakin jotka eivät Flirtistä tykkää. Turhan kliininen vehje se on. Matalalattiaisuus ja ilmastointi on niitä hyviä puolia flirtissä. Voi kun laatukin olisi parempi. | |
| 08.12.2021 22:55 | : | Sm1/2 oli juna jonka kanssa vietin suurimman osan lapsuudestani. Näen sen vieläkin parempana mutta ei kyllä enää sovi helsingin paikuille. Muualla suomessa Samia tarvittaisiin tosin. | |
| 08.12.2021 23:26 | Jorma Toivonen: | Kumpaakohan sarjaa (Sm5 vai Dm7) Mikko tuolla aiemmin arvosteli? Lätistä tosin puuttui ratamoottorien ujellus. Muuten mielestäni samanlaisia kirjoituksen perusteella (vähän kokemusta Sm5), lätissä alkujaan myös hiostavat muovipenkit, tosin talvisin ei tarvinnut varjella sääriään patterien lämmöstä, lätissä tuuletus parin avonaisen ikkunan kautta ja ujellusta saattoi tuottaa myös "löysä kulmavaihde" tai voimansiirto yms. | |
| 08.12.2021 23:27 | Jimi Lappalainen: | Mikon arvostelu tuo mieleen Sm2-junan kernipenkkeineen. | |
| 09.12.2021 09:22 | Juha Pokki: | Itse tunnustaudun jossakin määrin jopa intohimoiseksi Sm1- ja Sm2-faniksi ja -nostalgikoksi, mutta mikäli taittaisin yhä junalla päivittäin aamuin illoin arkisia työmatkoja tms. valitsisin koska tahansa modernimpaa kalustoa kulkuvälineekseni, enkä kaipaisi hetkeäkään Sm1- tai Sm2-kyytiä. Kokisin tuota nostalgista tunnelmaa mieluummin sitten jonkin järjestetyn ajelun merkeissä. Kuten sanonta kuuluu: horses for courses. |
|
| 09.12.2021 09:49 | Petri Sallinen: | Seurasin pikkunappulana Rantaradan sähköistystöitä kotitaloni takapihalta. Kun Samit sitten ilmaantuivat liikenteeseen, niin niillä tuli ajeltua kouluun, harrastuksiin ja duuniin. Ykkösissä lasiset vesipullotkin kolisivat peltisissä telineissään jonkin aikaa ja hakkasivat pullon kylkeen rantua. Sameilla matkasin lähes päivittäin niin kauan kuin niitä Rantaradalla käytettiin — ja Flirteillä olen jatkanut. Vanhempieni mielestä Samit olivat taannoin selvä parannus höyryvetoisiin paikallisjuniin ja Lättiin. Flirt taas on mielestäni selvä parannus Sameihin. En haluaisi tehdä töitäni enää Remingtonilla, koska moderni tekstinkäsittely on selvästi näppärämpää. En muutenkaan allekirjoita ajatusta, että "ennen kaikki oli paremmin" — tämä pätee ehkä siinä mielessä, että ennen oli vähemmän mahaa ja enemmän hiuksia ja henkilökohtainen elämä oli muutenkin vasta alkumetreillä, mutta ei muuten. Jos yli-ikäisillä raadoilla on tarkoitus järjestää syrjäkylien liikennetarjontaa, niin tämä lienee parempi ratkaisu kuin ei mitään. En ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, että tämä on keino osoittaa kiskoliikenteen ylivertaisuus kumipyöräliikenteeseen verrattuna. Todennäköisesti vanhan kaluston ylläpitäminen ja käyttökustannukset ovat korkeammat kuin uusien tai uudempien käytettyjen. Tämä voidaan kyllä laskea, jos siihen on halukkuutta. |
|
| 09.12.2021 10:24 | Mikko Herpman: | Petrin kommenttiin komppaan että kun pitää tehdä arkiliikkumista, samalla ehkä töitäkin tehden. Ei tule ikävä vanhaa kalustoa, äänekkäitä, ilmanvaihto osin puutteellista, hitaitakin. Valitsen itse mieluiten Pendon, se on nopea useimmiten nopein. Jos taas on vähän enemmän aikaa valkkaan kakskerrosvaunun yläkerran, todella mukavaa hiljaista menoa. Meilläpäin toki ei ole käytännössä mitään paikallisliikennettä, eli olen täysin jäävi sanomaan Sm-kalustosta mitään. Flirt tuntuu kiihtyvän nopeasti lentokenttäradalla ja sisään pääsee sujuvasti, siinäpä niistä. Mutta ah kun mukavaa päästä Dm7-kyytiin kesäiltana. Voi fiilistellä ääniä, tuoksuja ja joskus vaikka Radio Suomen ohjelmaakin. Täysin kiireettä ja ilman tiukkaa aikataulua. |
|
| 09.12.2021 10:34 | Petri Nummijoki: | Eiköhän Mikko tarkoittanut Sm1-2-junia mutta ratamoottorien ujellusta minäkin ihmettelin. Itse en ole koskaan kokenut Sm1-2-junia meluisiksi. Sen sijaan jarruista lähtevä katku oli toisinaan häiritsevä sekä Sm1:n kulkuominaisuudet. Ilmastoinnin puutekaan ei tietysti ole ajan hengen mukaista hellesäillä. Lättähatun Sm1-2 voittavat kyllä matkustusmukavuudeltaan mennen tullen. Toisaalta Lättähattu lienee ollut 50- ja 60-luvuilla luksusta verrattuna puukorisiin moottorivaunuihin tai kovapenkkisiin höyryjuniin, joskin tämä on vain arvio kokemuksen puuttuessa. | |
| 09.12.2021 13:34 | Petri Sallinen: | Samien ehkä suurin ongelma arkikäytössä olivat jyrkät portaat, ahtaat eteiset ja kapea oviaukko, jonka keskellä oli otetanko. Etenkin lastenvaunujen kanssa liikkuminen oli lähes mahdotonta. Vähänkin järeämmät vaunut piti taittaa kasaan ja sitä ennen purkaa lastista ennen kuin niiden kanssa pääsi sisään. Sami kakkosen toiseen päähän laajennettuun eteisen mahtui muutama fillari — tavalliseen eteiseen korkeintaan yksi, mikäli konduktööri hyväksyi tämän. Liikuntarajoitteiset ovat myös pulassa, jos Samiin pitäisi kiivetä. Osa Sameista muuttui ratamoottorien osalta meluisiksi vanhemmiten. En älynnyt kiinnittää huomiota aikoinaan siihen, olivatko kyseessä ykköset vai kakkoset ja kuinka laaja tämä ilmiö oli — oliko kyseessä muutama yksilö vai peräti tyyppivika. Museokalustolla fiilistely on asia erikseen. Toivottavasti muutama Samikin säilyy museoliikennettä varten. |
|
| 09.12.2021 13:44 | Rainer Silfverberg: | Vanhoissa lähijunissa suurin ongelma oli toimivuus pakkasilla. Hyvin usein ilmoittti kuski konnarille kaiuttimissa että "ovivalo palaa". Se tarkoitti sitä että konnarin oli juostava tarkistamassa meneeko jokainen ovi kokonaan kiinni, ja jos joku ei mennyt, tyhjennettiin koko juna ja se jatkoi Ilmalaan tyhjänä. Joskus takavuosina ehkä ajettiin sellaisissa tilanteissa ovi raollaan mutta se ilmeisesti kiellettiin. |
|
| 09.12.2021 15:19 | Teppo Niemi: | Rainerin kommenttiin liittyen: Silloin aikaisemmin osattiin käyttää petkelettä.... Jota vielä kansainvälisissä junissa 2010-luvun puolivälissä venäläinen junahenkilökunta junapääliköineen osasi kyllä käyttää. Pari kertaa olen nähnyt juurikin tuon Rainerin tilanteen, ja ne antoivat kyllä minulle hyvän kuvan junahenkilökunnan todellisesta ammattitaidosta. Bussit olivat lumikeleillä luotettavampia kulkuvälineitä kuin lähijunat. | |
| 09.12.2021 15:34 | Rainer Silfverberg: | Ehkä se petkel ei kuulunut enää lähijunien työkaluihin 2000-luvulla? | |
| 09.12.2021 15:58 | Teppo Niemi: | Jossakin vaiheessa Helsingin asemalle tulivat alihankkijan henkilökunta hakkaamaan oviaukkoihin kertyvää jäätä. Ja jos tuo Rainerin viimeinen kommentti pitää paikkaansa, niin se sopii kyllä täysin yhteen VRn arvon Matkustajat ovat yökkösiä ja niistä pitää päästä eroon koska he aiheuttavat vain kustannuksia. |
|
| 09.12.2021 17:11 | : | Ohhoh, ei olisi uskonut että yksi kommentti voisi muodostaa näin paljon keskustelua | |
| 09.12.2021 22:22 | Tuukka Ryyppö: | Rainer: Ainakin vuonna 2015 kuului petkel lähijunien varustukseen. Lumisina talvina joinakin päivänä on jokaisella asemalla pitänyt käydä petkelöimässä jonkun oven luona, kun matkustajien jaloissa on tullut niin paljon lunta oviaukkoa tukkimaan. | |
| 09.12.2021 22:24 | Tuukka Ryyppö: | Ovivalosta: Sm1/2-junissa oven voi myös sulkea mekaanisesti, jolloin se pysyy kiinni, vaikka mikä olisi. | |
| 09.12.2021 22:55 | Juhani Pirttilahti: | Oliko niin, että yhdessä vaiheessa niinkään ei saanut tehdä vaan ovivalovikainen runko otettiin pois liikenteestä joka tapauksessa? | |
| 10.12.2021 01:50 | Tuukka Ryyppö: | Mä en saa päästäni enää kaivettua sitä, mitä wanhojen runkojen kanssa tehtiin tuolloin vajaa 10 vuotta sitten :/ Jollain tavalla ovivikaisten runkojen kanssa pystyttiin silti toimimaan, ainakin tietyissä tilanteissa. Jotenkin tähän liittyi jonkun johdonsuojan kääntäminen, ja se, että käännettävänä oli sekä plussa että miinus, ja jos noista käänsi väärän, samalla hävisi junasta kiskojarrut. Ja sitten tyyliin kolmasosa konnareista ei tiennyt tuosta kiskojarrujen katoamisesta mitään ja ihan tyytyväisenä käänteli niitä johdonsuojia. Vaikutus oviin oli se mikä pitikin, käänsi kumman tahansa niistä kahdesta suojasta, mutta jos osui väärään, mahdollinen hätäjarrutus myöhemmin menisi pitkäksi. Hihii! :) Joku, joka muistaa Valmetin sähköjunien sielunelämästä enemmän, kertokoon tarkemmin! (Nimim. ''yhden kerran johtavan konduktöörin pyynnöstä juuri pyydetyn – eli väärän – johdonsuojan kääntänyt, ja kuljettajalle onneksi sattumalta asiasta maininnut''...) |
|
| 10.12.2021 11:24 | Mikko Herpman: | Petkeleet ja harjat löytyivät Joensuussa olleiden Sm1 vaunujen työkalu-/tarvikekaapeista. Monet niistä olivat aika lailla uusia/käyttämättömiä. | |
| 10.12.2021 12:14 | Rainer Silfverberg: | Sitten yksi kysymys: Muuttuiko Sm1/2 junien ovien luotettavuus talviolosuhteissa jotenkin kun alimman askelman korkeudelle hitsattiin 2000-luvulla koriin kiinni uloke kun laitureita korotettiin ja laiturin ja oven välinen rako leveni? | |
| 10.12.2021 14:50 | Tuukka Ryyppö: | Hm, ainakin mä koin, että siihen ritilään jäi tosi helposti lumipaakkuja kiinni, ja se lumi sitten riittävästi paksutessaan ja levitessään esti ovien sulkeutumista. Jo luokkaa parikymmentä läpikulkijaa tuntui riittävän, ettei ovi enää mennyt kunnolla kiinni. | |
| 10.12.2021 17:58 | Kimmo Säteri: | Petri Sallinen: muistaakseni Sm1:t olivat niitä, joissa ratamoottorit saattoivat yksilöstä riippuen ujeltaa melkoisesti. Sm2 -junissa en ole tuollaista mielestäni ikinä havainnut. ...ja Sm1:t olivat toki käyttökelpoisia myös radanmittauskalustona. Noilla kun pystyi huomaamaan kaikki radan epätasaisuudet, heh. | |
| 10.12.2021 22:51 | Jorma Toivonen: | Tuukan mainitsemia "johdinsuojia" käytettiin vain rungon siirroissa "lukittuna" ilman matkustajia. Miinus "tötsä" laukaistiin - ulos pääsi ohjausvaunun ekasta ovesta poistamalla kolmio-avaimella ilmat pois, ulkopuolelta taas vastaavasti ilmat takaisin. Myöhemmin myös moottorivaunun ekaan oveen systeemi toteutettiin. Nopeimmat henkilöt avasivat ovet "hätäkytkimellä" ja hypätessään palauttivat "hätäkytkimen" takaisin - joskus onnistui.... (en kokeillut vaan kiersin rauhassa). Muistaakseni tuo "tötsä lukitus" ei onnistnut kuin rungon viimeisitä yksiköistä - muulloin täytyi käyttää "mekaansita lukitusta" - häiriöitä junan muihin yksiköihin. Talvisin petkel löytyi ohjaamon takaseinältä helposti otettavaksi käyttöön. Muutaman kerran jouduin tuohon turvautumaan junahenkilökunnan kadottua paikalta (Ri:n hk:na useampana talvena). |