17.08.2003 / Hyvinkää, Hyvinkää asema
17.08.2003 T. Laaksomies rasvaa Tk3 1168:n koneistoa vesityksen yhteydessä...
Kommentit
| 17.09.2003 11:46 | Hara: | Mites tiuhaan noita laakereita ym ym pitää/piti rasvata joka vesityksen aikaan ja ihan väliasemillakin ?? Eikös joissain esim ukko-pekassa ole jo "tippavoitelu" kaadetaan vain rasvaa kuppiin ja se voitelee hiljaleen itesestään ..?? ! | |
| 16.10.2003 16:30 | Jarmo: | Luulenpa että kyse ei ole tässä kuvassa rasvauksesta vaan pyörän puolien puhdistuksesta. Tuosta rätistä päätellen. Tuo tippavoitelu on kyllä Pikku-Jumbossakin, yksi lukuisista voitelukupeista näkyy esimerkiksi tuossa kiertokangen yläpäässä. Se täyteen öljyä ja taas mennään automaattivoideltuna reilut 100 kilometriä. | |
| 16.10.2003 19:22 | Jouni: | Vai olisiko kuitenkin kyse tuon piilossa olevan kytkintangon laakerin rasvauksesta? | |
| 16.10.2003 19:24 | Jouni: | Tai siis eihän liukulaakereihin mitään rasvaa laiteta, vaan öljyä. ;) | |
| 20.10.2003 23:22 | Hara: | Mites tuo noin 100Km saatiin laskettua pidetiinkö jotain voitelu-kirjaa merkattiin milläkin asemalla öjlyttiin ja mistä...?? | |
| 14.01.2004 23:30 | Rasvari Safematick: | Niin miten se laskettin vai käyttiinkö jossain asemalla aina tarkastamassa voitelu kohteet ?? | |
| 15.01.2004 01:18 | KooPee: | Aluksihan höyryveturit olivat nimikkoina, joten niin kuljettaja kuin lämmittäjäkin, jonka tehtävänä rasvauksesta huolehtiminen on, tunsivat kokemuksesta, kuinka paljon öljyä mikäkin laakeri syö. Höyryvetureissa lämmittäjä oli siis varsin täystyöllistetty. Sittemmin, kun höyryvetureilla ei ollut nimikkomiehistöä, homma perustui yhä siihen kokemukseen. Voitelun puuttumisen saattoi tarkalla korvalla jopa kuulla joko vinkuvana äänenä tai kovenevana kolkotuksena. Varikoilla oli omat veturit, joiden ominaisuudet oppi äkkiä tuntemaan ja alkumatkalla tehdyt havainnot opettivat. Vetureissahan on ns. voidekupit, jonne öljy laitetaan. Sieltä eräänlainen villalankasydän syöttää öljyä jatkuvasti itse laakeriin ja lämmittäjän tehtävänä olikin lähinnä huolehtia siitä, että joka "poksissa" tai kupissa oli öljyä. Varikolla veturilla oli aina valmisteluaika, jolloin paineita alettiin nostaa ja samalla lämmittäjä vedensyötön ja halonheiton/hiililapioinnin ohessa rasvasi veturin lähtökuntoon. | |
| 15.01.2004 01:22 | KooPee: | Höyryvetureissa oli myös kampikoneistosta omalla kangellaan voiman saava rasvaprässi, joka huolehti tiettyjen kohteiden rasvauksen. Ilmapumppukin täytyi muistaa voidella jne. jne. | |
| 27.02.2004 22:10 | Risto Hyvärinen: | Yleensä joka pysähdyksellä lämmittäjä kävi tarkastamassa juuri nuo kankikoneiston voidekupit ja samalla kokeili kädellä laakereiden lämpötiloja. Öljynä oli aikoinaan ns. "vaunuöljy" mutta vaikuttaa tämän päivän tavalliselta moottoriöljyltä. Kankikoneisto heittää sieltä kupista sen öljyn sinne laakerille menevään putkeen putkessa on sitten villalangasta tehty Wegaksi kutsuttu "säännöstelylaite", joka oli yksinkertaisesti punottuna villalankaa kuparilangasta tehdyn sydämen ympärille. Niissä kupeissa, jotka ei "heiluneet" oli siihen villa sydämeen tehty myös imulangat, jotka lappo-ilmiöön perustuen syötti öljyä sinne voiteluputkeen. Tai syöttää tietenkin vieläkin, kun sitä käytetään. ;) Lankakerroksen paksuus määrittelee sitten sen öljyn syöttömäärän. Ilmapumpun höyrykoneeseen syötetään öljyä höyryn mukana ns. lubrikaattorilla. | |
| 27.02.2004 23:27 | Hara: | Ja aikoinaan Vacuum Oil Comppany = MOBIL Oy on toimittanut valtiorautateille jotain höyrysylinteriöljyä 1800 luvun lopulla liekkö ollut samaa ainetta?? | |
| 27.02.2004 23:55 | Risto Hyvärinen: | Ei se on Heclaa. Sitä löytyy vieläkin Mobilin nettisivuilta. Se on ns. "tulistinöljyä" kestää yli 300 asteen lämpötiloja. Kylmänä sitä ei tahdo saada ulos tynnyristä. |