15.10.2006 / Minkiö (JR)
15.10.2006 Welshpool & Llanfair Light Railwayltä Walesista JMR:lle ostettu ex Jokioisten rautatien nro 5 kulki tänään pitkästä aikaa omin voimin entisellä kotiradallaan. Veturilla ajettiin junan kanssa koeajot Minkiö - Jokioinen - Minkiö ja Minkiö - Humppila - Minkiö. Muutama kamerakännykällä kuvattu videoleike löytyy osoitteesta http://www.kolumbus.fi/teemuvirtanen/orion Kuvassa koeajojuna saapumassa Minkiölle. JR5.
Kommentit
| 15.10.2006 20:44 | Ville Virtanen: | Olenko ainut joka ei oikein piittaa näistä museoajokuvista ja vastaavista? Meinaan, näistä minusta puuttuu sellainen tunnelma. Sellainen tietty aitous. On aivan eri asia katsoa kuvia niiltä päiviltä, kun kyseistä kalustoa oli liikenteessä ja sitten näitä nykypäivän museoajoista otettuja kuvia. Museoajoista otetuista kuvista minusta jää niin teennäinen ja muovinen tunnelma, että mieluummin katsoo sellaisia kuvia tältä päivältä missä on tuikitavallisia Sm1/Sm2 -vaunuja, kuin jostain lättäajelusta kuvia. En tiedä olenko outo, mutta halusin vain jakaa tunteeni tämän asian suhteen. | |
| 15.10.2006 22:04 | Simo Virtanen: | Varovaisesti samaa mieltä. Toki kaluston säilyttäminen ja entisöinti on todella hienoa, mutta sitä aitoa tunnelmaa ei takaisin saada. No joo, en muista koskaan nähneeni höyrykalustoa oikeassa käytössä, vaikka syntymäni jälkeenkin sellaista on vielä tapahtunutkin.. | |
| 15.10.2006 22:43 | [Tunnus poistettu]: | Erakko: asia on niin kuin kerroit varmaan meidän monen mielestä, mutta mutta on todella tärkeätä, että halu kuvata vanhoja kulkuneuvoja pääsee purkautumaan tällä tavalla, toisin sanoen, että on mitä kuvata. Jokainen aikausi tuo mukanaan omat fiiliksensä. Multakin on joskus esim. höyryvetureiden kaksinvetomuseoajojen yhteydessä kysytty. Onko tässä samaa kuin silloin joskus. Ei ei ja ei, äänetkin olivat silloin aivan jotain muuta kuin nyt museojunissa, jos Jumboilla oli esim. yli 1300 tonnia junapainoa takana, niin siinä puhui työn ei huvin ääni. - Moni hiihtää kesäisin rullasuksilla, tajuten, että ei tämä samaa ole, kun oikeilla skimboilla lumessa, mutta hyvä korvike kuitenkin. Paljon samaa näen näissä museojunien kuvauksissa. En jaksa korostaa tarpeeksi miten tärkeätä on, että nykynuoret pääsevät kuvaamaan museoliikenteessä jo poistuneita kalustotyyppejä. Se antaa varmaan innostusta ja pontta kuvata arkipäivänkin liikennttä taas. Ja niin monessa asiassa nykyään mennään överiksi, mutta on valittava se itselle parhaiten tai kohtuullisin muoto moniin asioihin saman tyylisten (museojuna)kuvien katseluunkin. | |
| 15.10.2006 22:59 | Matti Mäntyvaara: | Rohkenen olla Erakon kanssa vahvasti eri mieltä, ainakin lättäliikenteen osalta. Mielestäni ei ole mitään teennäistä siinä, että kaytössä ollutta kalustoa edelleenkin pidetään kunnossa ja liikennöinti tapahtuu kuten ennenkin. Mielestäni se, että liikenteenharjoittajana on nykyisin jokin muu taho kuin VR, ei poista liikenteen aitoutta. Yhtä perustellusti voisi väittää betonipölkkyjen ja ajojohdon vieneen aitouden rautatieliikenteestä.Matkustajien kommentit kyllä puhuvat aitouden puolesta. Perinteen säilyttäminen nykypolvillekin on tärkeää. Toki nykykaluston ja -liikenteen on oltava etusijalla :-) |
|
| 15.10.2006 23:10 | Jorma Rauhala: | Hieno kuva ja hienoja filmejä linkissä! Erakolle: ilmeisesti (ja toivottavasti) olet nimimerkkiisi viittaavassa genressä :) Oletteko muuten Ville ja Simo veljeksiä ja oletteko käyneet Minkiöllä milloin viimeksi? Siellä vetovoimasta vastaava veturimestari on muuten Suomen parhaimmasta päästä eli liikennöinti vastaa aivan satavarmasti "oikeaa" liikennöintimentaliteettia. Koneitten annetaan laulaa elämänsä edestä. Sen huomaa mm. eräässä kohtaa linja-ajolla tuosta puhelinfilmistäkin. Siis meno on jotain toista kuin usein leveällä puolella nähdään: pihistellään menohaluja ajatuksella, että tämä on "kampakeraamiselta" ajalta ennen meitä ja voi mennä särki jos vähän sitä houkuttelee töihin. Toki myös RHK on tehnyt voitavansa isojen koneitten käytön laimentamiseksi rataverkostollaan. | |
| 15.10.2006 23:11 | Kimmo Pyrhönen: | Olen Juhanin kanssa (taas) vahvasti samaa mieltä. Nostalgialiikenne ei ole samaa kuin aito liikenne, se on selvää. Joillekin se on keino tuoda esiin muistoja lapsuudesta tai nuoruudesta, joillekin se on pala historiaa jota ei voi enää kokea. Olen museoajoilla nauttinut suuresti höyryvedosta, johon en normaaliaikana ehtinyt, olen nautiskellut vanhojen kaksiohjaamoisten dieselien jytkeestä vaunusta käsin. Ei se samaa ole siinäkään. Kun Huru lähti tonnijunan kanssa Urjalasta etelään tai pikajunassa kiiruhtamaan tai kun Alsthom jäi 1800 tonnin junansa kanssa syysliukkailla mäkeen... Parin vaunun museojunat ovat kalpea aavistus todellisesta työstä. Mutta museoajot antavat perspektiiviä siihen mitä on ollut ja mahdollisuudet luoda omia muistikuvia asioista. Kyllä minäkin muistan, kun näin ensimmäisen museohöyryn liikkeellä. Sitähän keräännyttiin kylän poikien kanssa suurella porukalla ihmettelemään. Se on jäänyt mieleen - se on vahva mielikuva, hyvä kokemus! | |
| 16.10.2006 08:35 | Simo Virtanen: | JR: Ei olla. Tuota kapearaiteista katselin viimeksi lauantaina IC812:n yläkerrasta. | |
| 01.01.2011 20:23 | [Tunnus poistettu]: | Hieno homma että tämä veturi saatiin takaisin kotiinsa. Kauan se reissussa kerkisi ollakin... | |
| 01.01.2011 22:00 | Jyrki Längman: | Historian sumuun hetket kadonneet on. Kuvat nuo menneestä, on vain haiku ajasta joka ei koskaan enään palaa, ajasta jolloin pellilän suolla soi veturin pilli. On historian pyörä pyörähtänyt ja moni hetki taakse jäänyt on. Kadonneet ovat puiset laiturit ja seisakkeiden yksinäiset penkit, historiaan on myöskin jäänyt lättähattu joka seisakkeella pysähtyi. On kadonnut höyryveturin vihellys, herrain kaupungista kadonnut on. Kiskot vievät etelään, jäänyt pois on höyryveturin puuskutus ja ajan verkkaisuus. Kiskot vievät pohjoiseen, on jäänyt muisto taakse, historian sumuverhon taakse jäänyt on. Pienessä kylässä jossain kaukana soi pilli, höyryveturin pilli. Siellä on koti koneiden. Jos tarkkana on niin läkättähatunkin saattaa jostain löytää. Kaupungista jossa asema jokea vartioi ja kaupunki toisella puollella jokea on. Iso osa historiaa kadonnut on, ajan suureen virtaan kadonnut on. On vain pieniä hetkiä, jotka ovat kuin haiku jostain kaukaa menneisyydestä. On jossain niitä jotka menneisyyden perintöä vaalivat ja eläväksi tekevät. | |
| 07.01.2011 11:17 | [Tunnus poistettu]: | Tässä kohdin olikin jo tehty melkoinen homma; veturihan tuli Suomeen periaatteessa ajokieltoisena. Siitä nimittäin puuttui jarrujen käyttöjärjestelmä kokonaan kun se limettien tyhjiöjarru riisuttiin ennen sieltä lähtöä kun sitä ei täällä saa käyttää. Samoin puskimet olivat irrallisina eli aikamoisen homman sai varikkomestari tehdä että kone edes liikkui. Höyryjarrun rakentaminen taisi olla suurin homma eikä puskimiakaan ihan heittämällä asennettu. Lisäksi savupiippu oli vääränmallinen eikä sutaria ollut koska se tyhjiösysteemi oli hoitanut senkin hommat - joten tulipesään jouduttiin syöttämään paineilmaa aina kun valtaventtiili oli kiinni. No, hoitui se niinkin. Seuraavana talvena olikin iso homma rakentaa piippu ja sutari uudelleen + riisua ne kevennysosat bunkkerista ja rakentaa uudet tikkaat ja valonheittimet poistettujen tilalle. Toinen vesilasi ja tulipesän luukku jouduttiin vielä uusimaan mutta ihan ajallaan kone oli valmiina luovutukseen. Nimen sai pitää mutta toinen kilpi uusittiin; toisessakin vaihdettiin pohjaväri sinisestä punaiseksi ja se alkuperäisenä säilynyt annettiin vastalahjana walesilaisille jotka olivat pitäneet koneesta hyvää huolta tässä välissä. |