07.10.1926 / Paakki, Paakki
07.10.1926 G8/Sk6 'Riksmont' nro 269 on joutunut onnettomuuteen. Onnettomuuden muina osapuolina näyttäisi olevan toinen 'Riksmont'-veturi (?) sekä ilmeisesti hevoskärry. Etummainen veturi on saanut niin kovaa tälliä, että savupiippukin on lentänyt radan varteen. Jäi mietityttämään miten tässä on kaksi höyryveturia peräkkäin. Ei kai höyryvetureita voinut synkata pariajoon? Joka tapauksessa nro 269 näyttäisi olleen jollain tavalla osallisena onnettomuudessa, kun sen tenderi on selvästi kallellaan veturia vasten ja se on selvästikin ajanut etummaisen veturin tenderiä päin. Joka tapauksessa jälleen olisin anomassa tietoja: missä kuva on saatettu ottaa ja koska? Ovatko tämänlaiset onnettomuudet niin tarkoin raportoitu ja dokumentoitu, että ajan ja paikan pystyisi määrittämään hyvinkin tarkasti? (Kuva: Erkki Herrasen kokoelma)
Kommentit
| 06.01.2007 04:02 | [Tunnus poistettu]: | Tästä tapauksesta on aikaisemminkin julkaistu kuvia. Kuvan junaonnettomuus sattui Kontiomäen ja Nurmeksen välillä Paakin pysäkillä lokakuussa (7.10) 1926. Richmondin G8:t 269 ja 270 vuodelta 1898 vaurioituivat. Resiinassa julkaistun kuvan (ei aivan sama kuin tämä) on ottanut vek Paavo Tuhkanen. Hänen mukaan tämä onnettomuus vaati viisi henkeä. - Toki höyryvetureilla ajettiin kaksinvedossa niinkuin tässäkin näemme. Valitettavasti vastaan tulleen veturin nro ei ole tiedossani. | |
| 06.01.2007 07:05 | [Tunnus poistettu]: | Juhanalle höyryvetureiden kaksinvedoista: Meillä on täällä orgissa paljon kuvia diesel-, ja sähkövetureiden kaksinvedoista. Olen niitä harvoja suomalaisia rautatiekuvaajia, jotka ovat onnistuneet kuvamaan (kansainväliset normit täyttävät kuvat) höyryvetureistamme kaksinajossa todellisessa raskaassa työssä normaaliliikenteessä. Mikään harvinaisuushan kaksinveto ei 1950-luvulla ja siitä taaksepäin ollut. - Erään saksalaisen höyryveturikirjan luokituksen mukaan vasta sellainen höyryvetureiden kaksinvetokuva, joka täyttää seuraavat kriteerit on ensiluokkaisen vaikeasti otettava otos. Värikuva,juna on normaaliliikenteessä ja molemmista vetureista kohoaa vielä viiden metrin korkeudella samassa linjassa piipun kanssa savupatsaat kohtisuoraan ylös. Tämmöisiä kuvia on luonnollisesti esim. Saksasta ja USA:sta, kun koneet nousevat vuorenrinteitä ylös. Olen etsinyt vastaavia kaksinvetokuvia, jossa vetureista nousisi savupatsaat suoraan ylös myös pohjoismaisista junakirjoista, mutta en ole löytänyt yhtäkään. Kaikissa kaksinvetokuvissa savut tupruttaa vaakatasossa jääden pian taakse. Olen onnistunut kuvaamaan useampiakin höyryjen kaksinvetoja, jotka täyttävät nämä ankarat kriteerit. Tässä kuitenkin kuva "tavallisesta" höyryjen kaksinvedosta. http://vaunut.org/kuvasivu/16716 Ivalon kirjahan kertoo, että yhteen kytketyillä höyryvetureilla pitäisi olla sama vetopyörän halkaisija. Käytännösssä näin ei aina ollut. Olen kuvannut mm. Paikun (Pr1) ja Jumbon (Tv1) kaksinvedon raskaassa sorajunassa Peltosalmella. - Ja näitä höyryvetureiden kaksinvetoja alkuperäisine äänityksineen näkee esim. tuottamassani VHS-videossa Lapinlahden Soraralli, josta varmaan jossain vaiheessa teen myös uusitun DVD-version. | |
| 06.01.2007 14:33 | Juhana Stolt: | Kiitos Juhani, näin sitä taas oppii uutta. Luulin kaksivedon olleen höyryvetureilla mahdotonta, kun ei ole sähköistä synkronointia, jolloin lähtö, ajo ja pysähtymiset on (kai?) molemmissa vetureissa täytynyt hoitaa erikseen kummassakin ohjaamossa olleen kuljettajan toimesta. Jotenkaan en saa mielestäni ajatusta, että toinen veturi aina vähän jarruttaa ja toinen vetää/työntää, koska 100% synkronointia ei kai manuaalipelillä saa aikaan mitenkään? Vai olenko aliarvioinut armaiden höyryveturiemme tekniikan ja/tai isoisäni ja hänen kollegoidensa ammattitaidon? Mitä olisi käynyt pysähdystilanteessa, jos toinen kuljettaja olisi saanut sairauskohtauksen ja veturi olisi jatkanut täyttä höyryä toisen yrittäessä pysäyttää? | |
| 06.01.2007 14:34 | Juhana Stolt: | Mistähän tuon DVD:n pystyy saamaan käsiinsä sitten, kun se ilmestyy? | |
| 06.01.2007 15:00 | Miika Rissanen: | Höyryvetureissahan oli aina kahden hengen miehistö, kuski ja lämmittäjä. Eli jos kuski jostain syystä tipahti, niin vaaratilannetta ei silti syntynyt. Vedon ajoittaminen hoidettiin vihellinopasteilla. Hätäjarrutuksenhan pystyi varmaan tekemään kummasta veturista tahansa, tai hätätapauksessa ainakin voitiin laittaa jarruletki poikki vaikka veitsellä. | |
| 19.02.2007 15:14 | Antti Taina: | Osui silmään tuo kommentti veturien vedon jakautumisesta kaksinvedossa. Sinänsähän ei vetureiden nopeutta tarvitse erikseen synkronoida, mikäli käytössä on kutakuinkin samanlaisilla suoritusarvoilla olevat koneet. Veturit vetävät junaa molempien yhteenlasketun vetovoiman suuruisella voimalla, veturien välissä on etumaisen veturin voiman suuruinen veto ja takimmaisen koukussa on molempien voima yhteensä. mikäli jompikumpi veturi pienentää vetoa, pienenee junan nopeus vastaavasti. Tilanne muuttuu vasta, kun teho pienennetään niin pieneksi, että veturi kulkisi ilman kuormaa vastaavalla nopeudella. Tällöin teoriassa etumainen veturi kulkisi samaa nopeutta, kuin muu juna (mikäli takimmaisen veturin teho sen vetämiseen riittää) eli veturien välinen kytkin olisi löysä, mutta takimmainen ei työnnä sitä. Mikäli takimmaisen tehioa pienennetään, kulkee se ikäänkuin vaununa aiheuttatta vastusta etumaiselle koneelle. Eli erillistä synkronointia ei todellakaan tarvita, vaan veturit kulkevat käytettävän tehon ja koukussa olevan kuorman määrittämää nopeutta. Jotenkin näin, pari mutkaa oikaistuna. |