17.01.2007 / Kauppatori, Helsinki, välillä Helsinki Länsisatama–Katajanokka
17.01.2007 Siltavahdin tupa Kauppatorilla kolera-altaan kääntösillan kupeella. Kuvattu sillalta, jossa on siis mennyt satamarata Katajanokalle. Tuvan arkkitehtuuri viittaa Bruno Granholmin kädenjälkeen ja rakennusajaksi arvelen 1800-luvun loppua.
Kommentit
| 20.01.2007 15:17 | Tuomo Jacobsson: | Todella upea pieni mökki. Usein vanhoja asemia katsellessani vain ihmettelen, että miten sitä ennen on tehty hienoja rakennuksia. |
|
| 26.03.2010 21:54 | [Tunnus poistettu]: | Silloin ei laskettu jokaista senttiä kuten nykyisin. Toimiva ratkaisu saattoi olla kauniskin toisin kuin nykyisin kun lasketaan kolikoita ja tuijotetaan vain tehokkuuteen. | |
| 05.01.2011 20:19 | [Tunnus poistettu]: | Minä muistan tämän mökin käytössäkin; se oli vartijan taukotupa viimeisinä sillankääntöaikoina, ainakin sen rapuilla tapasi istuskella tupakkataukojaan kaveri jolla oli puolivirallisen näköinen nahkatakki, Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy:n merkillä (käärmeenpää hammasrattaan puoliskon sisällä) varustettu virkalakki ja sellainen hihnassa kannettava vartiokello eli mitä ilmeisimmin sataman vartija joka hoiti myös siltaa tarvittaessa. | |
| 05.01.2011 22:19 | Tunnus poistettu: | Alaa tuntemattomille mainittakoon, että em. mekaaninen vartiokello kulkee toisella nimellä tikkikello. Vartiokierroksen tarkastuspisteillä kierrettiin tikkikellossa tikkiavainta, josta jäi merkki tikkikellon kellokoneiston pyörittämään paperinauhaan. Nauhasta voitiin sitten aamulla nähdä, oliko vartija tehnyt kierrokset ajallaan. - Monenlaista jäynää tikkikelloille aikanaan tehtiin. Talvella paperinauhan sai katkeamaan, kun tunki avaimenreijästä lunta kelloon ja pyöräytti avainta väkisin. Löyhämoraalisemmat paikallisvartijat osasivat myös purkaa ja laittaa avaimet takaisin kierroksen varrelta rikkomatta plommeja. Tikkejä kun on niin paljon mukavampi pyöritellä lämpimässä vartiokopissa kahvinkeiton lomassa.. | |
| 06.01.2011 14:09 | [Tunnus poistettu]: | Meillä oli Snellmanninkadun klinikalla kolmenkinlaisia vartiokelloja; alkuperäinen oli sellainen johon joka päivä vaihdettiin kellotauluinen paperikiekko. Siihen kello teki reiän aina kellonajan kohdalle. Se vaihtui jo parissa vuodessa sellaiseen jossa oli numeroidut avaimet eli siihen kiekkoon tuli numeropainanne. Noin vuonna -80 saatiin lopulta tuollainen nauhalla varustettu kello jota ei tarvinnut joka päivä vetää ja vaihtaa niitä papereita, kerran kuussa riitti. Siinäkin oli opetteleminen mutta hyvin se pelitti niin kauan kunnes minulta loppuivat yövuorot lääkärin määräyksestä vuonna -85: en pysynyt hereillä enkä valveilla enää ilman lääkkeitä, burnout oli sen verran paha. Mutta kokemus se oli sekin ja nykyisin voin harvakseltaan valvoa edelleenkin sen kerran kun niitä venekerholla tai jossain tapahtumassa tulee kerran kaksi kesässä. | |
| 07.08.2024 16:26 | John Lindroth: | Toinen suunnilleen vastaavanlainen Siltavahdin tupa oli myös Katajanokan avattavan sillan kupeessa,se on nykyään Rautatiemuseon pihassa. |